Suomalaiselta eläinlääkäriltä takavarikoitiin Ranskassa 103 hevosta huonon kohtelun ja laiminlyönnin vuoksi. Tapaus ei tule täysin yllätyksenä vihtiläisille hevosharrastajille tai eläinsuojeluviranomaisille, koska he ovat tienneet eläinlääkärin ongelmista jo pitkään.
Koko ikänsä Vihdissä asunut Emma (nimi muutettu) muistelee 90-luvun loppua ja ala-asteensa vieressä ollutta hevostallia, jossa hän auttoi hevosenhoitajan tehtävissä 9-vuotiaasta lähtien, kunnes vaihtoi koulua muutaman vuoden päästä.
– Suurin osa hevosista vaan seisoi tarhassa ja tallissa. Sillon harvoin kun niillä ratsastettiin, siihen ei monta heppaa käytetty, Emma kertoo.
– Ainakin osalla hevosista turposivat jalat aina ratsastuksen jälkeen.
Emman mukaan hevosten omistajaa ei juurikaan tallilla näkynyt, vaan hevosten ruokinnasta ja karsinoiden puhdistamisesta vastasivat ulkomaalaiset tallityöntekijät, jotka vaihtuivat muutaman kuukauden välein. Muuten hevosten hoidosta vastasivat vapaaehtoiset hevostenhoitajat, eli käytännössä paikalliset, hevosista innostuneet lapset ja nuoret.
– Aivan kakaroitahan me oltiin, eikä meitä kukaan vahtinut. Saimme esimerkiksi lähteä taluttelemaan hevosia pihapiirin ulkopuolelle, Emma kertoo.
– Nykypäivänä kun miettii, niin tuntuu aivan hullulta, että tuon ikäisillä on ollut niin paljon vastuita ja vapauksia touhuta siellä ihan mitä vaan.
Vaaratilanteilta ei myöskään vältytty. Emman mukaan yhtäkään hevosista ei oltu kengitetty, ja eräänä talvena hän talutti ystävänsä kanssa isoa, täysikasvuista hevosta jäistä mäkeä ylös. Hän oli silloin noin 10-vuotias.
– Se hevonen kaatui, eikä kukaan tullut auttamaan meitä. Jotenkin me sitten kuitenkin saimme sen sinne talliin asti.
Homeista heinää ja hoitamattomia haavoja
Emma kuvailee tallin olosuhteita välinpitämättömiksi. Hän muistaa tapauksen, jossa kaksi oria oli tapellut ja toisella oli poskessa suuri haava, josta roikkui nahkaa. Hän ja muut hoitajat yrittivät suostutella tilasta vastuussa olevia henkilöitä kutsumaan eläinlääkärin, mutta he eivät suostuneet. Lopulta haavan ompeli umpeen naapurin rouva. Hevosen omistanut eläinlääkäri ei ollut paikalla tapahtuman aikana.
Emman mukaan hevosilla oli usein huonosta hygieniasta aiheutuvaa riviä, eli jaloissa esiintyvää ihotulehdusta. Hän kuvailee myös eläinten ruokintaa puutteelliseksi, vaikka ne eivät hänen aikanaan varsinaisesti nälkää nähneetkään.
– Heinä oli muovitetuissa pyöröpaaleissa, jotka oli yleensä aina rikki jo ennen avaamista. Ne olivat myös todella homeisia ja pahan hajuisia, mutta niitä syötettiin silti, Emma kuvailee.
Eläinlääkärin omistama hevonen vihtiläisen tallin aitauksessa. Kuva Emman kotialbumista.
Eläinsuojeluviranomaisten vanha tuttu
Etelä-Suomen läänineläinlääkäri ja Vihdin eläinsuojelusta vastaava Jessica Löfgren-Eriksson kertoo, että Ranskan tapauksessa syytetty eläinlääkäri on myös hänelle vanha tuttu.
– Olemme olleet hovioikeudessa asti ja hän sai vain sakot, valitettavasti. Edes eläinlääkärioikeuksia ei Evira poistanut tai vähentänyt.
Löfgren-Erikssonin mukaan hän on tehnyt Länsi-Uudenmaan poliisille useita tutkintapyyntöjä kyseisestä henkilöstä. Hän kuitenkin pelkää, että ne ehtivät vanhentua ennen kuin asiaa tutkitaan. Eläinsuojelurikoksissa vanhentumisaika on viisi vuotta, ja se on kohta kulunut.
Samaa henkilö on välttänyt mahdollisen tuomion ennenkin. Häntä epäiltiin vuonna 2013 tapahtuneesta eläinsuojelurikoksesta, mutta poliisi päätyi lopettamaan tutkinnan vuonna 2015, koska epäilty oli muuttanut poliisin tietojen mukaan ulkomaille. Löfgren-Eriksson yritti hakea kansainvälistä etsintäkuulutusta, mutta sitä ei myönnetä eläinsuojelurikoksiin.
Vuonna 2014 Iltalehti uutisoi, että kyseisen suomalaiseläinlääkärin 11 hevosta ja neljä ponia huostaanotettiin Virossa, kun ne oli jätetty ilman juomavettä kovaan pakkaseen.
Hän on saanut Suomessa vuonna 2015 sakkotuomion eläinsuojelurikoksista, jotka liittyivät muun muassa kissan ja hevosten hoidon laiminlyömiseen ja sairauksien hoitamatta jättämiseen. Syyttäjä vaati eläintenpitokieltoa, mutta hovioikeus ei nähnyt siihen tarvetta.