Kristian Aro, dj-nimeltään Nebula Meltdown näyttää tunnelin suuta Mäkelänrinteen uimahallin takana Helsingissä. Vaahterat loistavat punaisina ja keltaisina hiekkatien varrella. Luolan suulle vie hyvä tie, kuin vasta huollettu.
– Tuohon toimme aggregaatin, josta saimme virtaa. Turo porasi kallion seinään reikiä. Sisälle kannettiin myös trusseja, joihin valot saatiin kiinni. Piuhat kulkivat maata pitkin tunnelin reunassa.
Olemme noin 650 metriä pitkän, käytöstä poistetun junatunnelin suulla. Liikenneviraston teknisen johtajan, Markku Nummelinin kirjoittaman artikkelin mukaan kyseinen tunneli avattiin vuonna 1965. Radan rakensi Helsingin kaupunki. Liikenne päättyi 2008 lopussa.
Tunnelilla on myös Helsingin underground-piireissä pitkä historia. Oikeastaan kyseessä on kaksi erillistä tunnelipätkää, joista lyhyempi on tunnettu graffittimaalareiden galleriana kun taas pidemmässä on järjestetty myös punk-porukoiden kokoontumisia ja konemuusikin harrastajien bileitä.
Yksi järjestäjistä on ollut Kristian Aro.
Tunnelin suulla, jonne päivänvalo osuu, näkyy muutama oluttölkki, maalikannuja ja injektioneulan pakkauksia sekä roskaa.
– Luulen, että täältä hakevat talvisin suojaa myös kodittomat, Aro pohtii.
Tunneli kaartaa hieman, mutta jossain kaukana pilkottaa valoa. Sisäänkäynnistä antava valo ohjaa askelia noin 30 metrin syvyyteen. Sitten alkaa olla jo todella pimeää, mutta silmä tottuu nopeasti.
Tunnelissa on painostava tunnelma. Vajaan sadan metrin askelluksen jälkeen ulkoa tulevat äänet vaimenevat. Kameran salamavalo valaisee pimeän tunnelin.