MTV Ukrainassa: Lilia ja Tamara eivät tiedä, ovatko poikaystävät elossa, kuolleita vai vankeja – tuhannet odottavat tietoja kadonneista

Lilia Stupina, 26, kuuli poikaystävänsä äänen viimeistä kertaa päivänä, jona Venäjä aloitti täyden hyökkäyksen Ukrainaan.

Viimeinen tekstiviesti Andreilta saapui Mariupolin taistelujen keskeltä toukokuun kahdeksas päivä vuonna 2022. Sitten linjat katkesivat. 

Kauan Stupina ajatteli Andrein olevan Venäjän sotavankina. Kohta kaksi vuotta on kulunut, eikä kukaan ole nähnyt miestä.

– Kaikki tietoni perustuu avoimiin lähteisiin, jotain olen myös kuullut hänen ystäviltään. Emme tiedä, onko hän elossa vai kuollut, Lilian kertoo kiovalaisessa kahvilassa. 

Andrei taisteli Azovstalin terästehtaalla

Andrei taisteli tarkka-ampujana Azovin rykmentissä, jonka sotilaat linnoittautuivat Azovstalin terästehtaaseen Mariupolissa. Kolmen kuukauden puolustustaistelun jälkeen he antautuivat kaupungin piirittäneille venäläisille toukokuussa 2022.

Venäjän sotavankeina on edelleen yli 700 Azovin rykmentin taistelijaa. Se on myös vienyt oikeuteen parikymmentä ukrainalaistaistelijaa Rostov-on-Donissa syyttäen heitä terroristisesta toiminnasta ja venäläishallinnon kaatamisyrityksestä Donetskin alueella. 

Esimerkiksi Human Rights Watch on muistuttanut sotavankien tuomitsemisen olevan sotarikos ja Geneven sopimuksen vastaista.

Andrein katoamisen jälkeen Stupinalla oli tarve tehdä jotain konkreettista Ukrainan puolustuksen hyväksi.

– Päätin, että ryhdyn hänen kaltaisekseen ja liityin armeijaan. Siitä lähtien olen tehnyt paljon töitä. Teen niin myös turruttaakseni häneen liittyviä tunteita.

Stupina palvelee virkailijana siviili-sotilasyhteistyön parissa, mutta ei voi kertoa enempää yksityiskohtia tehtävästään. Työnsä vuoksi hän ei myöskään enää osallistu mielenosoituksiin, joita Azovin sotilaiden läheiset järjestävät säännöllisesti.

Myös Alexander katosi Azovstalin taistelussa

Vangittujen ja kadonneiden taistelijoiden perheenjäsenistä on tullut tiivis verkosto, ja sitä kautta Stupina on ystävystynyt 22-vuotiaan Tamara Protsenkon kanssa.

Protsenko odottaa kotiin kumppaniaan Alexanderia, joka oli liittynyt Azovin rykmenttiin heti 18 täytettyään. Haaveena oli Donetskissa palvelleen isän saappaiden täyttäminen. Myös Alexander katosi Azovstalin taistelussa. 

Protsenkolla oli tapana kirjoittaa Alexanderille päivittäin, vaikka ei aina saanutkaan vastauksia. Taisteluiden tilanteesta Alexander ei juuri kertonut, joten Protsenko yritti kerryttää tietoa uutisista ja erilaisista sosiaalisen median ryhmistä.

Viimeisen kerran Protsenko sai yhteyden Alexanderiin 18. toukokuuta 2022. Mies pyysi tilitietoja ja sanoi siirtävänsä rahaa Protsenkolle. Se tulisi välittää miehen äidille. 

Venäläiset eivät saisi saada mitään, jos pääsisivät käsiksi Alexanderin tavaroihin. Alexander myös lähetti kuvan itsestään sekä videon. 

– Video oli häiritsevä. Vaikka se oli kuvattu tehtaan kellarissa, ympärillä kuului pommitusta. Hän kirjoitti minulle, että kaikki tulee päättymään hyvin. Että meillä on pian hyviä uutisia, pääsemme kotiin pian, Protsenko kertoo.

Protsenko tietää varmaksi vain sen, että poikaystävä sai useita vammoja niskaansa, jalkaansa ja käsivarteensa sirpaleista. Tieto on peräisin Venäjän vankeudesta vapautuneilta tovereilta. Siihen johtolangat päättyvät.

– Moni on vapautunut sotavankeudesta, mutta kukaan heistä ei ole nähnyt häntä. Se on raskasta, mutta toivon hänen olevan elossa, Protsenko sanoo. 

"Ei voi vain kirjoittaa venäläisille, ja kysyä kuinka hän voi"

Kahden vuoden aikana Protsenko on yrittänyt kaikkensa löytääkseen lisää tietoa ja vaikuttaakseen tahoihin, jotka voisivat edistää vankienvaihtoja. Hän on ollut mukana mielenosoituksissa, julkaissut aiheesta sosiaalisessa mediassa, sekä kirjoittanut vetoomuksia ja kirjeitä johtajille Ukrainassa ja maailmalla.

– En ymmärrä, mitä muuta voisin tehdä saadakseni hänet vapaaksi tai tietääkseni jotain. Ei voi vain kirjoittaa venäläisille, ja kysyä kuinka hän voi. 

Haastattelun lopuksi Protsenko paljastaa jotain, mitä ei ole koskaan kertonut kenellekään. Juuri ennen Venäjän suurhyökkäystä pari erosi viiden vuoden parisuhteestaan. Sodan äärellä kaikkien tunteet olivat pinnassa.

– Joten luonnollisestikaan emme kyenneet luopumaan toisistamme niin nopeasti, vaan jatkoimme toistemme tukemista. Enkä koskaan lakkaa taistelemasta hänen puolestaan. 

– Muistoksi siitä mitä meillä oli, tulen aina tekemään kaikkeni hänen puolestaan.