Taistelu Mariupolista ja siellä sijaitsevasta Azovstalin terästehtaasta on yksi Ukrainan sodan brutaaleimpia. Toukokuussa 2022 viimeiset taistelijat saivat pitkän piirityksen jälkeen käskyn antautua. Yksi heistä oli Azov-pataljoonan taistelija Stanislav Dutov.
Stanislav Dutov on vierailulla Suomessa ja Baltiassa, jossa hän kertoo kokemuksistaan Venäjän sotavankina. Matkan on järjestänyt Liettuan ulkoministeriö. MTV Uutiset tapasi Dutovin hänen vierailunsa yhteydessä Helsingissä.
Dutov liittyi Azov-pataljoonaan jo vuonna 2015. Hän aloitti kuljettajana ja eteni vähitellen upseeriksi ja joukkueen johtajaksi. Laajamittaisen sodan alkaessa helmikuussa 2022 hän oli edennyt komppanian päälliköksi.
– Joitakin ystäviäni lähti sotaan jo vuonna 2014. Kaverini kanssa päätimme liittyä mukaan nähdäksemme omin silmin, mitä siellä oikein tapahtuu, Dutov kertoo.
"Mitä tapahtuu?"
Venäjä alkoi piirittää Mariupolia pian sodan alkamisen jälkeen maaliskuussa 2022. Dutov oli tuolloin muiden Azov-pataljoonan taistelijoiden tapaan Mariupolissa, jossa hän tuolloin myös asui.
Sodan alkua väritti Dutovin mukaan hämmennys ja epätietoisuus siitä, mitä on tapahtunut ja tapahtumassa. Vähitellen Venäjä onnistui eristämään koko kaupungin. Azov-pataljoonan joukot ja siviilejä vetäytyi Azovstalin terästehtaiden uumeniin. Tehdas on yksi Euroopan suurimmista, altava 11 kilometrin sokkelo.
– Logistiikka oli todella hankalaa. Aluksi kaikkea oli, sitten kaikki väheni tai tuhoutui, lopulta ei ollut enää mitään, Dutov kertoo.
Dutovin mukaan pienikin vamma tai vaurio saattoi johtaa kuolemaan, sillä lääkkeitä tai hoitoa ei ollut.
"Sotavankeutta en toivonut"
Toukokuussa jäljellä olevat taistelijat saivat käskyn antautua.
– Meillä oli tehtävä edessämme. Mehän olimme sotilaita. Mutta sotavankeutta en toivonut, Dutov sanoo.
Azov-prikaatin mukaan Azovstalin tehtaalta antautuneita sotilaita oli jäljellä noin 2600. Useita satoja siviilejä oli evakuoitu tehtaalta vähitellen ennen tätä.
Tehtaan ulkopuolella sotilaita odottivat bussit, joihin kaikki ahdettiin. Ensin haavoittuneet vietiin sairaalaan.
– Mielessä pyöri monenlaisia ajatuksia, emme tienneet mitä on edessä ja mitä odottaa, Dutov kertoo.
Dutov lähetettiin monien muiden vankien kanssa pahamaineiseen Olenivkan vankilaan miehitetyssä Donetskissa. Pari kuukautta myöhemmin vankilaan osui isku, jossa kuoli kymmeniä sotavankeja. Uraina ja Venäjä ovat syytelleet iskusta toisiaan.
Lue lisää:
Ukraina ja Venäjä syyttävät toisiaan kymmenien ukrainalaisten sotavankien kuolemasta: "Joukkomurha"
Dutov selvisi, koska sattui olemaan viereisessä parakissa. Iskussa menehtyi kuitenkin paljon ystäviä ja tuttuja.
Lue myös: 150 ukrainalaista sotilasta kotiutui vankienvaihdossa – Zelenskyi julkaisi tunteikkaan videon
Perheellä ei ollut tietoa olinpaikasta
Dutov vertaa sotavankien olosuhteita Venäjällä vastaaviin Ukrainassa. Dutovin mukaan Ukrainan ottamilla sotavangeilla on mahdollisuus kertoa läheisilleen tilanteestaan ja saada apua esimerkiksi Punaiselta Ristiltä.
– Venäläisessä vankilassa ei ollut Punaista Ristiä, tai en sitä ainakaan nähnyt. Perheeseen ei pysty pitämään yhteyttä. He eivät tiedä, missä olet etkä tiedä mitään heistä.
Dutov valitsee sanansa tarkkaan, sillä hän ei halua aiheuttaa ongelmia Venäjän sotavankeina edelleen oleville ukrainalaisille, joista moni on ystävä tai tuttu. Dutovin mukaan tilanne voi aina huonontua entisestään.
– Voimme nähdä, missä henkisessä ja fyysisessä kunnossa ukrainalaiset vangit palaavat vankeudesta. Se kertoo jotain siitä, miten Venäjä sotavankeja kohtelee.
– Entä oliko vankeudessa väkivaltaa?
– Kyllä, Dutov vastaa ja nyökyttelee.
Vaikeinta on tunne ihmisyyden menettämisestä
Dutov vietti vankeudessa kaikkiaan lähes kaksi ja puoli vuotta. Arki vankilassa kulki tasaista rytmiä, joka pyöri ruokailujen ympärillä. Muu aika oli lähinnä odottelua.
– Vankien ulkonäöstä on helppo päätellä, että ruokaa ei ollut tarpeeksi, Dutov sanoo.
Dutovin onneksi Olenivka on yksi vankiloista, joissa on mahdollista lukea. Hän lukikin vankeuden aikana paljon.
– Kotoa ikävöin eniten elämää. Ja vapautta. Vankeuden aikana ehti ajatella paljon kaikenlaista, miten teen kaiken tulevaisuudessa toisin ja paremmin. Millaisia virheitä on elämässä tehnyt.
Vaikeinta vankilassa oli totaalinen vapauden menetys.
– Et voi tehdä pienintäkään itseesi liittyvää päätöstä itse. Et ole yksilö. Sinulla ei ole minkäänlaisia oikeuksia. Et voi mitään millekään, Dutov kertoo.
– Jäikö vankila-ajasta traumoja tai esimerkiksi painajaisia?
– Venäjän sotavankeihin ei sovelleta Geneven sopimusta, eikä siellä ei ole ihmisoikeuksia. Se vaikeuttaa elämää. En sanoisi, että olet varsinaisesti elossa. Ennemminkin siellä oleminen muistuttaa sitä, että et olisi elossa. Seurauksena on joitakin psykologisia ja fyysisiä ongelmia, Dutov vastaa.
Vanginvaihdossa vapauteen kahden ja puolen vuoden jälkeen
Dutov vapautui viime lokakuussa osana vanginvaihtoa. Dutov ei osaa sanoa, miksi juuri hänet vaihdettiin.
– Meidät kutsuttiin esiin ja kysyttiin, haluammeko päästä osaksi vanginvaihtoa vai haluammeko jäädä. Minulla ei ollut halua jäädä. Kuukauden kuluttua tästä pääsin kotiin.
Vapauduttuaan Dutov oli ensimmäiseksi yhteydessä perheeseensä. Hän sai myös hoitoa. Kuntoutus jatkuu edelleen.
– Maallamme on edessä vielä paljon koettelemuksia, joista meidän on selviydyttävä. Muuta vaihtoehtoa ei ole, Dutov sanoo.
– Aiotko palata sotimaan, kun kuntoutus päättyy?
– Miten sen nyt sanoisin. Haluaisin puhua vähemmän ja tehdä enemmän.
– Tekisitkö jotakin toisin?
– Suuressa mittakaavassa en tekisi mitään toisin. En muuttaisi mitään.