Juha Sipilä saapuu tänään iltapäivällä viimeisiä kertoja pääministerinä Brysseliin EU-maiden johtajien kokoukseen.
Vaikka kyseessä on epävirallinen illallinen, asialistalla on raskaita pääannoksia: sekä tulevia huippuvirkanimityksiä että brexit. Nimitysspekulaatioissa on mukana näkyvästi kaksi suomalaisnimeä.
Eurooppa-neuvoston puheenjohtaja Donald Tuskin mukaan EU:n huippuvirkojen uusien nimien pitäisi olla selvillä heinäkuuhun mennessä.
Jaettavat virat ovat uuden komission uusi puheenjohtaja, (nyk. Jean-Claude Juncker), Eurooppa-neuvoston uusi puheenjohtaja (nyk. Donald Tusk), EU:n ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkea edustaja (nyk. Federica Mogherini), ja Euroopan keskuspankin pääjohtaja (nyk. Mario Draghi).
Tuskin aikataulu voi osoittautua tiukaksi, vaikka Tusk tänään kokouksessa saakin virallisesti luvan käynnistää nimityssavotta.
EPP ei enää voi nimittää puheenjohtajaa niin sutjakkaasti kuin ennen
Euroopan parlamentin yhä suurin ryhmä, keskustaoikeistolainen EPP, haluaa komission puheenjohtajaksi kärkiehdokkaansa, saksalaisen Manfred Weberin. Aiemmin suurimman ryhmän ehdokas sai paikan sutjakkaasti, muttei enää.
EPP ja sosiaalidemokraattien ryhmät eivät enää kaksistaan hallitse yli puolta parlamenttipaikoista, joten ne eivät voi enää pelata sulle-mulle-nimityspeliä vanhaan tapaan.
Lue myös: Rinne harkitsee nais- ja miesehdokkaan asettamista ehdolle Suomen komissaariksi
Ranska onkin jo ehtinyt sanoa, ettei Weber sille kelpaa, vaikka hänellä on Angela Merkelin tuki. Tämä aiheuttaa taatusti kitkaa kahden keskeisen suuren jäsenmaan välillä. Toisaalta maat tuskin haluavat ajautua syviin riitoihin: molemmat kärsivät, jos Berliini-Pariisi-akseli heikkenee.
Yksi nimi Weberin tilalle on EU:n nykyinen brexit-neuvottelija Michel Barnier. Ranskalainen toki, mutta toisaalta myös EPP:läinen, mikä saattaa pehmentää Saksan suhtautumista. Ranskalaisen Macronin Renessanssi-listan euroedustajat istuvat vaaleissa ison voiton saaneessa liberaalikeskustalaisessa Alde-ryhmässä.
Toki EPP:n, sosiaalidemokraattien ja Alden on saatava tuki myös voimaansa kasvattaneilta Vihreiltä, mikäli mielivät saada ehdokkailleen vahvan tuen parlamentissa. Komission puheenjohtaja ja hänen komissaarikuntansa tarvitsevat parlamentin hyväksynnän.
Toki komission puheenjohtaja voi olla joku muukin kuin Barnier tai Weber. Moni ryhmä tarjosi ennen vaaleja omia kärkiehdokkaitaan, ja nimi voi tulla myös heidän ulkopuoleltaan.
Suomalaiset kisaavat Euroopan keskuspankin pääjohtajan virasta
Ja ne suomalaisnimet. Ei Alexander Stubb, joka hävisi Weberille EPP:n ehdokkuden viime syksynä Helsingissä (vaikka toki joissakin spekulaatioissa yhä vilahtaa myös Stubb), vaan Erkki Liikanen ja Olli Rehn.
He ovat yhä mukana siinä pienessä nimijoukossa, josta spekuloidaan nousevan seuraava Euroopan keskuspankin pääjohtaja.
Molemmat tuntevat EU:n ja EKP:n erinomaisesti taustojensa takia, ja heidät tunnetaan. Paljon riippuu siitä, miten muu nimitysruljanssi menee. Jos Weber ei nousekaan komission johtoon, voisi kuvitella, että Saksa haluaa EKP:n pomoksi Saksan keskuspankin pääjohtajan Jens Weidmannin.
Kenestä seuraava brexit-johtaja?
Kokouksessa on tänään mukana myös Britannian pääministeri Theresa May.
Mayn viime viikkoinen ilmoitus erostaan 7. kesäkuuta, päivä Normandian maihinnousun 75-vuotisjuhlallisuuksien jälkeen, sai taas vipinää muuhun EU:hun, joka on jo täysin kyllästynyt brexitiin.
Muut 27 EU-johtajaa pohtivat kokouksessaan myös Britannian tulevaisuutta. He kuuntelevat mieluusti Mayn näkemystä konservatiivipuolueen sisäisestä tilanteesta ja tulevasta puheenjohtajasta, josta tulee Mayn seuraaja myös pääministerinä.
Konservatiivit kärsivät historiallisen suuren tappion europarlamenttivaaleissa, ja puoluen sisällä on paineita saada pääministerin virka-asuntoon Mayta kovemman linja brexit-mies tai -nainen.
Lue myös: Näin muu Eurooppa äänesti eurovaaleissa: Oikeistopopulistit kärjessä Italiassa, Ranskassa ja Britanniassa – Saksassa nousi vihreä aalto
Paineita lisäsi brexit-populisti Nigel Faragen Brexit-puolueen suurmenestys eurovaaleissa. Moni ennen konservatiiveja äänestänyt vaihtoi nyt Farageen, ja hänellä on nyt intohimoja suunnata myös kansallisen politiikkaan.
Tällä hetkellä ehkä suosituin Mayn seuraajaksi on Boris Johnson. Hän on valmis lähtemään EU:sta vaikka ilman minkäänlaista erosopimusta, jos EU ei taivu esimerkiksi Irlannin ja Pohjois-Irlannin välisessä rajakysymyksessä ja tulliliittoasiassa.
Toisaalta puolueen parlamentin alahuoneen piirissä on jäseniä, jotka kannattavat pehmeää EU-eroa, ja mieluummin ovat valmiita vaikka kaatamaan hallituksen ja viedä Britannia uusiin vaaleihin, kuin saada kivikovan brexit-linjan pääministeri.
Alahuoneen jäsenet valitsevat ehdokaslistan, jonka pohjalta konservatiivipuolueen jäsenet äänestävät uudesta puheenjohtajastaan.
Muu EU on jo kyllästynyt Brexit-piinaan
Konservatiivien painetta lisää myös se, että Työväenpuolueen puheenjohtaja, euroskeptinen Jeremy Corbyn, ilmoitti eilen olevansa valmis tukemaan toista kansanäänestystä mistä tahansa erosopimuksesta.
Työväenpuolue sai sekin köniinsä eurovaaleissa menettämällä äänestäjiä muun muassa EU-myönteisille liberaalidemokraateille ja vihreille, mikä pakotti vastentahtoisen Corbynin muuttamaan mielensä.
Britanniassa pattitilanne ja piina jatkuu. Muut 27 EU-maata miettivät nyt, antaako Britannian lähteä lokakuun lopussa vaikka ilman sopimusta, jos vaihtoehtona on brittipääministeri, jonka pyrkimyksenä on vain vaikeuttaa EU:n toimintakykyä.