Thaimaalaisen juniorijalkapallojoukkueen kohtalo on uutisotsikoiden perusteella ollut koko maailman pulssilla viime viikot. MTV Uutiset kysyi mediatutkijalta, miksi jalkapalloilijat ovat sulattaneet ihmisten sydämet ympäri maailmaa. Samaan aikaan Välimerellä hengestään kamppailevat lapset ja aikuiset eivät saa julkisuudessa samanlaisia sympatioita.
Video: Virtuaalikartta paljastaa Thaimaan pelastusreitin todellisen luonteen
Lue myös:
Jalkapallojoukkueen vaiheita Tham Luang -luolaston syövereissä Thaimaan pohjoisosissa on seurattu niin suomalaisessa kuin kansainvälisessä mediassa herkeämättä. Esimerkiksi tänään Suomen suurimmat mediat, MTV Uutiset mukaan lukien, ovat seuranneet poikien pelastamista hetki hetkeltä.
Mediatutkija, yliopistonlehtori Salli Hakala muistuttaa, että poikien tarina noudattelee perinteistä mediatapahtumaa draaman kaarineen. Odottamattomaan tilanteeseen joutuneita nuoria kohtaan on helppo tuntea myötätuntoa.
Sunnuntaina 8. heinäkuuta luolastosta pelastettiin neljä poikaa.
– Itse ajattelen niin, että asia joka vaikuttaa uutisointiin, on myötätunto näitä reippaita, nuoria jalkapallon pelaajia kohtaan.
Hakalan mukaan myötätunnon lisäksi poikien kamppailun tuo ihollemme distant suffering, vapaasti suomennettuna median tarjoama kaukainen kärsimys.
– Useimmat vanhemmat voivat ikään kuin kokea, jos minun poikani olisi siellä. Sen surun ja huolen. Media rakentaa tällaisen tarinan, jota voi seurata vaihe vaiheelta, Hakala summaa mediatapahtuman syntyä ja rakentumista.
Välimerellä myötätunto sekoittuu pelkoon
Toisin on jo Välimeren yli seilanneiden siirtolaisveneiden matkustajia kohtaan. Myötätuntoon sekoittuu Hakalan mukaan uhan tunne.
Hakala ei kuitenkaan lähtisi vertaamaan jalkapallojoukkueen ja Välimerellä seilaavien siirtolaisten kohtaloita. Esimerkiksi poikien kohdalla mediatapahtuma on edennyt vaihe vaiheelta ja se tulee kestämään tietyn ajan.
Siirtolaiskysymykset ovat kiristäneet poliittista tilannetta ja keskustelua Euroopassa. Esimerkiksi Italia ja Malta ovat kieltäneet veneitä rantautumasta satamiinsa. Kuva syksyltä 2017.
– Jos vertaa tapahtumia, ne ovat hyvin eri tyyppisiä. Esimerkiksi alkaen pakolaisten määrästä. He tulevat Välimeren yli ja se on jatkuva uutisvirta, johon saattaa olla väsynyt. Siihen ei media välttämättä saa uutta tulokulmaa helposti rakennettua.
Hakala muistuttaa, että kun ensimmäiset pakolaiset saapuivat Lampedusan saarelle Italiassa myös uutisointia oli enemmän.
– Uhan tunne sekoittuu nyt myötätuntoon, kun varsinkin Välimeren tilanteesta on muodostunut tällainen poliittinen kriisi Euroopassa. Median on vaikeampi rakentaa sellaista positiivisia, myötätuntoon perustavia tarinoita.
Median valta ja vastuu
Hakalan mukaan median olisi tärkeä olla myös mukana rakentamassa poikia ja heidän vanhempiaan sekä mahdollisesti vastaavaan tilanteeseen joutuneiden tarinaa.
Tähän asti median raportointi on ollut perinteistä, vaihe vaiheelta raportointia luoden dramatiikkaa, Hakala arvioi.
– Suurin osa eettisestä vastuusta alkaa sitten kun pojat ovat oikeasti vapaalla. Kyse on muun muassa siitä, minkälaisia tarinoita heistä kirjoitetaan tai mitä tietoja pojista kerrotaan julkisuuteen.
Mediajulkisuus voi olla äärimmäisen repivää. Esimerkiksi Hakala nostaa Chilen vuoden 2010 kaivosonnettomuuden. Hän painottaa, että nuoria olisi tärkeä suojella turhalta julkisuudelta.
Oletettavasti poikien nimet, kasvot ja tarinat nousevat muutamien päivien päästä julkisuuteen, jos ja kun pelastusoperaatio on valmis.
– Minkälaisia mediajulkkiksia heistä saattaa tullakin… Toivottavasti he pääsisivät takaisin mahdollisimman normaaliin elämään.