Vesijuoksijoiden tyypillisin virhe on, että pystyn juoksuasennon sijasta kallistutaankin uimaan.
– Vesijuoksu ei ole teknisesti vaikeaa. Kun lapsi oppii juoksemaan kuivalla maalla, hän osaa luontaisesti juosta myös vedessä, Vesiliikuntainstituutin vastaava kouluttaja ja toimitusjohtaja Eevaliisa Anttila aloittaa.
Optimaalista tekniikkaa voi silti hioa. Vesijuoksijoiden ylivoimaisesti tyypillisin virhe on uintiasentoon kallistuminen.
– Silloin edetään vaakasuoraan eikä pystyasennossa. Vesijuoksun nimenomainen idea on, että pystyssä hyödynnettäisiin veden vastusta.
Pystyasennossa niskakin pysyy ergonomisessa asennossa.
– Suuri osa ihmisistä ui pää vedenpinnan yläpuolella, niska kenossa. Sellainen asento on haitaksi kaularangan toiminnalle, hermostoille ja niska–hartiaseudun lihaksille, Anttila selittää.
Kuva: Eevaliisa Anttila
Löntystely ei kohota kuntoa tai laihduta
Veden vastus jää hyödyntämättä myös, jos edetään liian löysästi.
– Vesi on tuhat kertaa tiheämpää kuin ilma – kun treenaa sisukkaasti, siinä saa tosi hyvän treenin. Jos sen sijaan vain mennä löntystelee, vesijuoksu voi tietysti olla kauhean mukavaa, mutta ei siitä silloin varsinaista kuntotehoa saa. On turha kuvitella, että sellainen vaikka laihduttaisi.
Muita vesijuoksijoiden virheitä Anttila pitää pikkuseikkoina.
– Jalkapotkun taakse työnnön kannattaa olla voimakas, jotta lihaksiin saadaan tehoa. Kyynärnivelen pito 90 asteen kulmassa taas auttaa pitämään asennon pystyssä. Vesivyönkin tulee istua hyvin ja kelluttaa oikeassa asennossa.
Vaikka oma vesijuoksutyyli nyt mietityttäisikin, suurta vahinkoa on tuskin päässyt tapahtumaan.
– En ole kuullut, että kenellekään olisi tullut vesijuoksusta vammoja. Vesi on hyvin salliva ja lempeä elementti, joka ylläpitää lihastasapainoa. Eikä vedessä voi kaatua, Anttila sanoo.
Studio55.fi/Piia Simola
Kuvat: Lehtikuva, Eevaliisa Anttila
Vesijuoksu ei ole enää vain "mummojen laji"
Tässä yleisimmät nivelsairaudet ja niiden hoitomuodot
Kirsti sai ruokavaliosta apua reuman hoitoon