Luistelun opettelussa kannattaa edetä rauhassa ja antaa lapselle aikaa. Oikeanlaisilla luistimilla ja kannustamisella pääsee pitkälle.
Luistelu on mukava koko perheen harrastus talvipäiville. Seura-aktiivi ja entinen liikunnanopettaja Johanna Kallio antaa vinkkejä siihen, miten vanhempi voi opettaa lastaan luistelemaan.
Tukevat ja piikittömät luistimet
Ennen kuin lähdetään jäälle, kannattaa jalkaan laittaa sopivan kokoiset ja riittävän tukevat luistimet. Usein vanhemmat ajattelevat, että luistimiin kannattaa jättää kasvunvaraa, mutta tätä Kallio ei suosittele. Liian suuri luistin altistaa nilkan virheasennoille. Se on myös epämukava ja antaa huonon tuntuman jäähän.
– Eihän kukaan aikuinenkaan kulje liian suurissa kengissä.
Kallio suosittelee piikittömiä luistimia. Niiden ei välttämättä tarvitse olla niin sanotut hokkarit eli jääkiekkoluistimet.
– Piikittömät niiden kuitenkin tulee olla. Piikitön luistin takaa sen, että lapsi ei lähde opettelemaan piikkien kanssa taakse päin potkimista vaan oppii potkimaan sivuille. Näin hän oppii oikean potkutekniikan.
Luistimen terän tulee myös olla terävä.
Luistinten tulee olla piikittömät, mutta ei välttämättä hokkarit.
Totuttaudutaan jäälle ja haetaan tasapainoa
Pienen lapsen kanssa kannattaa aluksi totuttautua jäällä olemiseen, vaikka sillä ei vielä olisi mitään tekemistä luistelun kanssa. Seisoskelu ja konttailukin riittävät. Lapsen on hyvä tottua olemaan terän päällä ja oppia, miten luistin käyttäytyy.
Seisoskelukertojen jälkeen voi kokeilla niin sanottua hiihtoliikettä: Jalkoja liikutellaan eteen ja taaksepäin. Kokeillaan, miten luistin liikkuu ja haetaan tasapainoa.
Kallion mukaan lasta ei kannata pitää käsistä kiinni, kun opetellaan tasapainoa. Lapsi oppii tällöin nimittäin tukeutumaan käsiin.
– Kannattaa sen sijaan mennä lapsen taakse ja ottaa lapsen lantion seudulta tukeva ote niin, että lapsen kädet jäävät vapaaksi. Näin hän joutuu itse hakemaan oikeaa asentoa.
Jäälle totuttautumiseen ja tasapainon löytämiseen kannattaa antaa aikaa. Vanhempien ei kannata puskea lasta liikaa vaatimuksillaan eikä hermostua, jos edistystä ei ihan heti tapahdu.
Opettelu voi viedä aikaa.
Kaatumisia tulee väistämättä
Lasta voi opastaa siinä, miten jään pinnalla noustaan. Toisella jalalla, toinen jalka koukkuun ja ponnistetaan ylös aikuisen avustuksella.
Kallio suosittelee opetteluun luistelutukia, joita saa urheilukaupoista. Niitä löytyy myös yleisillä huolletuilla kentillä.
– Tukia käyttäessään lapsi joutuu itse miettimään, miten pääsee eteenpäin.
Jääkiekkomailan käyttö tukena ohjaa lasta helposti toispuoleiseen asentoon, joten sitä Kallio ei suosittele ihan alussa.
– Tietysti sitten, kun taidot ovat jo hieman kehittyneet, on vain mielikuvitus rajana leikeissä. Lapset pitävät esimerkiksi kovasti pujotteluista erilaisten esteiden, kuten tötsien, välissä.
Tärkeintä on oikea luisteluasento
Tärkeintä on oppia oikea luisteluasento. Se on edellytys sille, että lapsi pääsee eteenpäin, oppii pysymään terien päällä ja liikkumaan.
Hieman kokeneemmille luistelijoille Kallio suosittelee jalkojen joustoja: Kyykistetään vähän polvea ja peppua taaksepäin, jotta oikea asento löytyy.
Kallion mukaan suurin virhe luistelussa on jalkojen pitäminen liian suorina. Painopiste on tällöin liian ylhäällä.
– Voidaan vaikka kuvitella, että mentäisiin tuolille istumaan. Silloin aika nopeasti polvet koukistuvat ja takapuoli siirtyy alaspäin. Näin myös painopiste siirtyy alemmas.
Jos omat luistelutaidot ovat ruosteessa, Kallio suosittelee viemään lapsen paikallisen luisteluseuran kurssille.
Lue seuraavaksi:
Lapsen ehdoilla
Kallio painottaa, että lapsen mielenkiinnon säilyminen luistelua kohtaan on tärkeää. Kaatumista ja muita taitoja kannattaa opetella sen mukaan, miten lapsi haluaa. Kannustamalla pääsee jo pitkälle.
– Luistelun jatkuminen riippuu siitä, paljonko lapsi saa iloa ja onnistumisen kokemuksia. Se kannustaa häntä eteenpäin jatkossa.
Torumisen sijaan kannattaa ohjata siihen, miten pitää tehdä.
– Älä sano, että no nyt sä teet ton väärin, vaan näytä oikea tapa.
Kallion mukaan aikuisen kannattaa ennen jäälle lähtöä jättää oma stressinsä ja kiireensä kotiin. Lasta kannustaa se, että hän huomaa aikuisen olevan läsnä. Älä siis lähde jäälle hampaita kirskutellen.