Näin pelastaudut jäistä – putosimme hyiseen mereen puolestasi

Kun olin lapsi, lenkkeilimme äitini kanssa usein järven rannalla. Talvisin, siinä yhdessä mutkassa kirjaston lähellä, minun täytyi aina kääntää katseeni toiseen suuntaan. Siinä kulmassa seisoi hukkumisvaara, virtaava vesi -liikennemerkki.

En voinut kuvitella karmivampaa varoitusta kuin tuo merkki ja sen musta, avannosta kurkottava, yksinäinen käsi. Kuvan avantokin on niin pieni, ettei käden omistaja voi pelastautua sen kautta. Varma tuho, paleltuminen ja kuolema! Miksi kukaan menisi jäälle kokeilemaan, pettääkö se?

25 vuotta myöhemmin minä menen.

Pelastautuminen ilman välineitä on mahdollista

Helsingissä on kova pakkanen. Meriveden lämpötila on noin kolme astetta. En todellakaan tahdo pudota avantoon, ja se onkin järkevää: hyisessä pakkasessa jäihin pudonnut ihminen säilyy tajuissaan 15 minuuttia. Aikaa pelastautua on vielä vähemmän. Pelastuminen myös ilman välineitä on kuitenkin mahdollista, paloesimies Janne Taskinen Erottajan paloasemalta kertoo.

– Jos on joskus harjoitellut ja tietää, mitä on tekemässä, kyllä jäistä pääsee pois. Siinä pitää olla selkeä ajatus siitä, mitä on tekemässä, ja miten homma hoidetaan.

Jäihin pudonnutta tulee aina auttaa. Vähintä, mitä voit tehdä, on hätäkeskukseen soittaminen.

Jäille menijän varustelista

1. Naskalit
2. Kuivat varusteet muovipussissa. Pussi kelluttaa, jos joudut veden varaan.
3. Matkapuhelin vesitiiviisti pakattuna, avun soittamista varten

– Täytyy arvioida, onko mahdollista mennä jonkin matkaa jäälle, ja tarjota jotakin kelluketta, kuten köyttä, keppiä tai tikkaita, Taskinen kuvaa.

Auttajan kannattaa kuitenkin pitää mielessä se, että jää on pettänyt jo kerran. Se voi pettää myös toiste. Jäihin pudonneen lähelle ei tule mennä kävellen, vaan pakon edessä ryömien tai kierien.

Märkä ihminen täytyy saada lämpöön nopeasti, mieluiten kymmenen minuutin sisällä. Avannossa vaatteet kastuvat litimäriksi ja kylmettävät ihmistä edelleen, vaikka hän olisi päässyt pois vedestä.

Minulla on yksi etu puolellani. Sen nimi on pintapelastuspuku. Pysyn lämpimänä, kun kävelen avantoon, jonka pelastuslaitos on käynyt avaamassa puolestani.

Kymmenen senttiä paksu jää kantaa ihmisen

Odotan auton takapenkillä lämpimässä sitä, antaako jää periksi. Takapenkillä odottaa myös sukeltaja. Hän on toimintavalmiudessa siltä varalta, että jotain sattuisi. Jos en pääsekään jäistä ylös omin voimin; jos hulahdan jäiden alle, pimeään ja kylmään.

Ei nyt ajatella sitä.

Teräsjään tulee olla kymmenkunta senttiä paksua, ennen kuin se kantaa ihmistä. Keväällä paksuutta tarvitaan vielä enemmän, sillä jää on heikompaa. Sitä, kantaako jää vai ei, ei erota silmämääräisesti. Virtauspaikoissa, kuten siltojen alla, jää on aina heikompaa.

Uunisaaren edustalla jää antaa tänään periksi ainakin sen verran, että yksi toimittaja voi harjoitella pelastautumista. Matkalla jäihin kykenen ajattelemaan vain sitä, miten vihaiseksi äitini tulisi, jos tietäisi minun kohta putoavan mereen. Tahallani. Päässä kaikuu Pikku Kakkosen karmiva talvivaroitus: "Varokaa heikkoja jäitä, mmm..."

Koska olen edelleen tässä, kirjoittamassa tätä artikkelia, voinette arvata, miten minun kävi.

Videon pelastautumisharjoituksesta löydät ylhäältä. Videolla näytetään, miten jäistä pelastaudutaan sekä naskaleiden avulla että ilman niitä. Minäkin pelastuin – sinäkin voit oppia!

Pakkasta vai leutoa – millaista säätä on luvassa? Katso osoitteesta mtv.fi/saa!