Kaapo Kakon NHL-debyytti on hoidettu tyylikkästi alta. MTV Urheilun Marko Leppänen arvioi, millaiset eväät Kakon avauspeli antaa tulevaan kauteen.
Oli melkein huvittavaa seurata, kun New York Rangersin Kaapo Kakko ja Winnipeg Jetsin Ville Heinola pelasivat monta kertaa vastakkain jäällä NHL-kauden avauksessa.
Siellä ne meidän nuorten maajoukkuekaverukset nyt viilettävät.
Vaikka NHL on kokonaisuutena nuorentunut, ei ole mitenkään tavanomaista, että 18-vuotiaat pelaajat murtautuvat NHL-joukkueeseen. Tällä kaudella siihen ovat pystyneet suomalaisten lisäksi vain New Jersey Devilsin Jack Hughes ja Los Angeles Kingsin ruotsalaispuolustaja Tobias Björnfot.
LUE MYÖS: Kaapo Kakko ristittiin jo Jäämieheksi New Yorkissa: ”Stoalainen – ei hermoile mistään”
Kakolla oli alussa pieniä vaikeuksia päästä peliin sisään, mutta ensimmäisen erän lopulla hän pääsi yhdessä vaihdossa mielipuuhaansa, repimään vastustajan puolustusryhmittymää hajalle hyökkäysalueella. Siitä peli aukesi.
Kakko antoi tehokkaita lyhyitä syöttöjä, joita hän viljeli SM-liigassa ja maajoukkueessa. Otanta on vielä lyhyt, mutta hän näytti jo avauspelissä, että isot NHL-karjutkaan eivät heittele häntä kulmassa.
Kakko uskaltaa haastaa vastustajia, mikä on hyvä merkki.
Ylivoimalla Kakko pääsi näyttämään vahvuuksiaan ja kapellimestaroimaan peliä. TPS-kasvatti olisi voinut tehdä maalinkin, mutta sillä ei ole tässä vaiheessa isoa merkitystä. Pinnoja tulee kyllä.
Kakko on jo nyt NHL-tason pelaaja. Seuraavaksi aletaan ratkoa pelejä.
Ketjukaverit Chris Kreider ja Ryan Strome ovat kelpo pelimiehiä, mutta eivät sarjan eliittiluokkaa. Kolmikon ajoituksissa on vielä tekemistä.
Ja tuskin Kakko tässä ketjussa koko loppukautta pelaa.
(Juttu jatkuu kuvan jälkeen)
Ville Heinola (vas.) sai syöttöpisteen heti ensimmäisessä NHL-pelissään.
Kakon esitys antoi lupauksia, mutta todellinen kulmakarvankohottaja löytyi Winnipeg Jetsin leiristä.
Jo Ville Heinolan nousu NHL-kokoonpanoon heti avauspelissä oli kova juttu – puhumattakaan hänen esityksestään.
Ei minkäänlaista haparointia. Hyvän luistelun ja syöttöpelin lisäksi hän esitti jämäkkää otetta kaksinkamppailuissa, vaikkeivät ne Heinolan vahvuuksia varsinaisesti olekaan.
Heinolan kehityskaari on ollut häkellyttävä. Hänen piti vielä viime kaudella pelata Lukon A-nuorissa, mutta puolustaja nousi isoon rooliin liigajoukkueessa. Ja nyt hän vetää isossa liigassa kuin kolmekymppinen veteraani.
Heinolalla on erinomainen kyky liikkua pois taklauksien alta syöttönsä jälkeen. Se taito tuo peliuralle lisävuosia, kun olkapäät eivät ole parin vuoden kuluttua romuna jatkuvien iskujen takia.
Jos pieni yliväritys sallitaan, Heinolalla on saman kaltainen kyky luiskaltaa pois kontakteista kuin Nicklas Lidströmillä. Ruotsalaislegendaa ei monta kertaa ajettu pystyyn uran aikana.
Lukon urheilujohtaja Kalle Sahlstedt sanoi MTV Urheilun haastattelussa nuorten MM-kisojen aikaan osuvasti, että Heinola ei koskaan anna syöttöjä, jossa hän jättäisi pelikaverin pulaan.
Se on kyky, jota arvostetaan jääkiekon korkeimmallakin tasolla.
***
Alpo Suhonen nosti Teemu Selänteestä kertovassa Sel8anne-dokumentissa esiin tärkeän pointin huippupelaajia yhdistävästä ominaisuudesta.
Suhonen sanoi, että huippupelaajat eivät edes kunnolla tunnista paineiden käsitettä. He hyppäävät kaukaloon, pelaavat ja nauttivat.
Kakon ja Heinolan kiekkokovalevylle se ominaisuus on tallentunut pysyvästi – ja muutama varmuuskopiokin vielä.