KalPa taistelee tiukasti pudotuspelipaikasta, mutta tilanne näyttää kuopiolaisten kannalta hankalalta. Vaikeuksien syyt löytyvät viisikkopelaamisesta, kirjoittaa MTV Urheilun toimittaja Otto Leinonen.
KalPan päävalmentaja Sami Kapanen on toistellut usein hävittyjen otteluiden jälkeen pelaajien työnteon vähyyttä ja jalkatyön hitautta.
Voi se olla sitäkin, mutta vaikeudet ja sitä kautta tappiot ovat myös seurausta siitä, miten KalPa pelaa.
Pystysuunnan jääkiekkojoukkue
KalPa on käytännössä ainoa pystysuunnan jääkiekkojoukkue SM-liigassa.
KalPa pyrkii avaamaan peliä joko nopealla tai puolinopealla rytmillä. Hyökkäyksen on edettävä koko ajan, taakse päin saa syöttää vain harvoin.
KalPa pyrkiikin voittamaan jatkuvasti tilaa senkin uhalla, että peliä puskettaisiin tukossa olevaa painollista puolta pitkin. Syöttöketjuja ei juurikaan nähdä, sillä pelaajat kuljettavat kiekkoa mielellään syöttämisen sijaan.
Hyökkäysalueen puolustuspelaamisessa ensisijainen vaihtoehto on puolustaa eteenpäin. Vaihtoehtona on myös trap-pelaaminen, jota kuitenkin käytetään harvoin. Ja, jos sitä käytetään, pyritään siinäkin puolustamaan eteenpäin.
Vastustajat syövät KalPan hyökkäyksiä
Kun KalPa pyrkii hyökkäämään jatkuvasti pystyyn, ovat sen hyökkäykset usein pelinopeudeltaan hitaita.
Ylenpalttinen kiekon kuskaaminen ja jatkuva mahdollisimman nopeasti ylöspäin pelaaminen onkin oikeasti hitaampaa, kuin se, että peliä rytmitettäisiin kiekkokontrolliteoilla ja hyökättäisiin yhtenä viisikkona.
Silmämääräisesti ylöspäin koohottaminen voi näyttää nopeammalta pelaamiselta, mutta pelinopeudeltaan se on oikeasti hidasta. Vastustajien puolustuspelinopeus syökin ottelusta toiseen KalPan hyökkäyspelinopeuden.
Kun päämääränä on jatkuvasti voittaa tilaa, pyrkii KalPa kiekon saadessaan liikuttamaan sitä heti ylöspäin, vaikka vastassa olisi organisoitu vastustajan viisikko – tällöin hyökkäykset ajautuvat puolustussumppuun tai puuroutuvat.
Avaustilanteissa KalPan kiekollisella pelaajalla ei ole myöskään kovin usein tarjolla laadukkaita syöttösuuntia. Kun hyökkäyspelaamisen rakenne on kunnossa, kiekollisella pelaajalla on aina vähintään kaksi syöttösuuntaa, joskus kolme.
LUE MYÖS: Näkökulma: Voi IFK, mitä menit tekemään
KalPalla on joko yksi tai ei ainuttakaan syöttösuuntaa. Kun kiekollinen pelaaja ei pysty avaustilanteissa syöttämään kiekkoa, vaihtoehdoksi jää kiekon kuskaaminen ja yleensä reitti on painollista puolta pitkin. Ja, jos syöttösuunta löytyy, ei sitä välttämättä käytetä hyväksi.
KalPan pelaajille sattuukin runsaasti harhasyöttöjä, ja KalPa menettää runsaasti kiekkoja oman puolustussiniviivansa tuntumassa.
Runsaasti alivoimaisia hyökkäyksiä
KalPa hyökkää runsaasti alivoimaisiahyökkäyksiä, kun joukkue ei pyri etenemään yhtenä viisikkona, vaan yksittäisinä yksilöinä. Kiekon kuskaamisen takia KalPan hyökkäykset eivät solju jouhevasti eteenpäin.
Hyökkäyssiniviivan murtamisessa käytetäänkin päätykiekkoja, mutta tässäkin on vaikeuksia. KalPa pyrkii paineistamaan hyvillä vauhdeilla usean pelaajan voimin, mutta KalPan paineistuspelaaminen on ajoittain myöhässä.
Kiekottomat pelaajat ehtivät luistelemaan hyökkäyssiniviivan tuntumaan, ja joutuvat pysähtymään sinne, ennen kuin kiekonkuskaaja ehtii lähettämään kiekon päätyyn. Hyökkäyksen vauhti pysähtyy, eikä päätykiekkoon ehditä ensimmäisenä.
Tällöin vastustajien on äärimmäisen helppo murtaa ensimmäinen prässilinja muutamalla syötöllä. KalPa vieläpä paineistaa ajoittain tilanteissa, joissa se ei olisi pelin voittamisen kannalta järkevää.
LUE MYÖS: Ruotsalaisseura jahtaa kolmea Liigan tähtipelaajaa: "Hankimme pelaajan, joka nostaa tasoamme"
KalPan pelaajat ajavat joskus vastustajan kiekollisen pelaajan maalin takaa pois, kun viisikon muut pelaajat jäävät usein keskialueelle odottelemaan. Joskus vastaava hölmöys toteutetaan kahdella pelaajalla.
KalPan hyökkäyspelaaminen onkin liian usein pelin puskemista. Suoraviivainen hyökkäyspelaaminen ja kiekonriiston jälkeiset suunnanmuutokset ovat tärkeitä pelin osa-alueita, mutta niitä ei voi tehdä koko ajan.
Vaikeudet näkyvät tilastoista: KalPa on tehnyt tällä kaudella ottelua kohden vain 2,47 maalia ja vastaavasti päästänyt 3,09 maalia ottelua kohden.
Ranskalaishyökkääjä Alexandre Texier on ollut KalPan valopilkkuja tällä kaudella.
Luoko pelitapa kilpailuetua?
KalPa on kärsinyt läpi kauden runsaasti loukkaantumisista. KalPa sai joksikin aikaa täyden kokoonpanon, kunnes pelaajia joutui uudelleen sairastuvan puolelle.
Tämä on tietenkin osittain vaikuttanut KalPan pelaamiseen, mutta Kapanen on itsekin todennut, että se on ollut vain osatekijä.
Pudotuspelitaistelu on tällä hetkellä äärimmäisen tiukkaa. JYP on hyvässä lennossa uusvanhan Risto Dufvan valmennuksessa, mutta KalPan onneksi Vaasan Sportilla on ollut vaikeuksia – kuopiolaisilla on matkaa pudotuspelipaikkaan vain kaksi pistettä.
Kun on ollut loukkaantumisia paljon, pelaajien itseluottamus on ollut hieman alhaalla, olisi hyvä, jos pelitapa loisi kilpailuetua – KalPan pelitapa ei vain näytä sitä tekevän.
KalPan peli-identiteetti on ollut vuosia kiekkokontrollipelaaminen. Se oli vahvuus hyökkäyssuuntaan, mutta samalla myös puolustussuuntaan: kun kiekko oli omilla, se ei ollut vastustajalla.
LUE MYÖS: Tapparalta hieman erikoisempi äänestys – viilettääkö jäälle pizzapaidoissa?
Onko Kapanen valinnut pelitapansa sen takia, ettei hän usko pelaajiensa kykenevän pelaamaan kiekkokontrollijääkiekkoa? Ovatko loukkaantumiset vaikuttaneet pelitavan valintaan?
Vai haluaako Kapanen muuttaa koko kuopiolaisen peli-identiteetin kokonaan?
Niin tai näin, Kapanen on seuraomistaja, päävalmentaja ja hänellä on visio siitä, miten haluaa KalPan pelaavan. Hänellä onkin oikeus tehdä niin kuin parhaakseen näkee, ja hän varmasti haluaa jättää kuopiolaiseen jääkiekkoon kädenjälkensä.
Peli-identiteettiä pitääkin muovata ja kehittää, sillä pelin evoluutio menee jatkuvasti eteenpäin. Jääkiekkoa voi myös pelata monella eri tavalla ja voittaa voi monella eri tavalla.
KalPa ei vain pelaa tällä hetkellä voittavaa jääkiekkoa.