Suomen jääkiekon alle 20-vuotiaiden maajoukkue sai huonoja uutisia perjantaina, kun tähtihyökkääjä Rasmus Kuparin turnaus päättyi loukkaantumiseen. Nyt Suomi kärsii kovaa hintaa MM-kisojen älyttömyydestä, kirjoittaa MTV Urheilun Ilari Savonen.
LUE: Ikävä uutinen! Nuorten Leijonien tähden Rasmus Kuparin turnaus ohi
20+3. Siinä on tarkka lukumäärä alle 20-vuotiaiden MM-kisojen ”rajoista”. Puhutaan siitä, kuinka monta kisapassia kukin joukkue saa leimata.
20 kenttäpelaajaa ja kolme maalivahtia. Ensimmäinen luku jaettiin Suomen tapauksessa 12 hyökkääjään ja kahdeksaan puolustajaan.
Totta kai, jälkikäteen voi aina jossitella. Oliko Suomi liian optimistinen, kun se leimasi heti kaikki kisapassit? Olisiko Suomi selvinnyt turnauksen alussa kuudella tai seitsemällä puolustajalla? Molempiin kysymyksiin vastaus on kyllä. Mutta molempiin kysymyksiin on selvät vasta-argumentit.
Kaikkien passien leimaaminen on tehokeino, jota esimerkiksi A-maajoukkue käytti viime kevään kultakisoissa. Tällä rauhoitetaan tilanne. Tällä pyritään luomaan heti yhtenäisyyden tunnetta.
Kahdeksan puolustajan systeemi jakaa puolestaan kuormaa hyvin vauhdikkaissa ja intensiivisissä nuorten peleissä. On hyvin ymmärrettävää, miksi valmentaja tai valmennus haluaa turvautua kyseiseen vaihtoehtoon.
Eli. Kaiken keskellä, todellisuudessa katseet kääntyvät aivan muualle kuin Suomen johtoportaaseen tai joukkuetta päin.
Mitä ihmettä, IIHF? Mikä on se hyöty, että kisapassien määrä on rajoitettu niin alhaiseksi?
Miesten MM-kisoissa joukkueet voivat leimata 22+3 pelaajaa. Tämä jättää valmennuksille vaihtoehtoja sekä ennen kaikkea särkymävaraa.
Yksi loukkaantuminen ei voi ajaa joukkueita ahtaaseen rakoon. Niin kuin Suomelle kävi.
Nyt tilanne on suorastaan absurdi.
Suomi pelaa käytännössä koko turnauksen läpi 11 hyökkääjällä. Eli siis vajaalla kokoonpanolla.
Miten tämä palvelee yhtään mitään?
Takaiskut ovat takaiskuja, ikäviä asioita. Mutta yksittäinen tapaus ei saa koskaan aiheuttaa tämänkaltaisia seurauksia.