MTV Sportin jääkiekkoasiantuntija Petteri Sihvonen niputtaa Suomen ja Yhdysvaltojen pelin annin nuorten MM-kisoissa. USA oli lopulta parempi maalein 4-1, vaikka pelitapahtumat ja pelin virtaus olivat jopa Suomelle myönteisiä.
Ensinnäkin on tehtävä selväksi se, että ne ajat, jolloin nuorten MM-kisoissa pelattiin päästä päähän -peliä vailla taktisuutta, ovat ohi. Nykyajan nuorten MM-kisojen pelit ovat pelikirjalätkää parhaimmillaan.
Taktisesta näkökulmasta katsottuna USA pelasi Suomea vastaan erittäin kypsästi, jopa miehekkäästi, jos tällainen ilmaisu sallitaan. Ei puhettakaan siitä, että USA olisi viljellyt pohjoisamerikkalaisista koulusarjoista tuttua koulupoikaprässiä. Päinvastoin, joukkue piti viisaasti tämän tästä kaikki viisi pelaajaa pelin alla.
Nuorten Leijonien osalta on nähtävä metsä puilta. Kahden ensimmäisen erän osalta nuoret pelasivat yhden tasapainoisimmista pätkistä, mitä olen koskaan nähnyt suomalaisen joukkueen pelaavan pohjoisamerikkalaista huippujoukkuetta vastaan sikäläisessä pienessä kaukalossa. Päävalmentaja Jussi Ahokkaan joukot osoittivat, että Meidän pelillä voi pelata täysin tasapäisesti haastavissa olosuhteissa.
Nähtyyn tasaiseen peliin olisi tarvittu nappisuoritus myös maalivahdeilta. Hyvänä päivänä Ukko-Pekka Luukkonen olisi torjunut USA:n neljästä maalista kaksi tai kolme. Ja kun peli menee, miten se menee, Suomelta hylättiin kriittisellä hetkellä selkeä maali tuomarin ennenaikaisen vihellyksen seurauksena.
Toisaalta tämä ei ollut ensimmäinen kerta suomalaisen jääkiekkoilun historiassa, kun vastustaja lyö suomalaiset maalinteon tehokkuudessa. On laiha lohtu saada pelin virtaus mieleisekseen, ja hävitä silti tuloksellisesti pystyyn.
Tästä laihasta lohdusta tulee kuitenkin nyt ammentaa, kun Nuoret Leijonat kohtaa puolivälierissä, elämän ja kuoleman ottelussa vahvan ennakkosuosikin Kanadan.
Suomi löi tulevan vastustajan aivan turnauksen alla harjoitusottelussa. Sen varaan ei voi kuitenkaan enää perustaa. Melkeinpä päinvastoin. Kanadalaiset ovat läksynsä lukeneet. Arvelen, että USA:n vankka, suomalaisia kunnioittanut peliote perustui osin myös siihen seikkaan, että Nuoret Leijonat kylvetti Kanadaa perusteellisesti.
Jos kaikki menee nappiin ja Nuorten Leijonien pelitavan toteutus ottaa vielä kehitysaskeleen, pidän mahdollisena sitä, että Suomi voi lyödä Kanadan.
Ehdoton vaatimus siihen on se, että Nuoret Leijonat kykenee toteuttamaan vahvaa kiekkokontrollia Kanadaa vastaan. Vaikka Kanada pyrkisi USA:ta voimakkaampaan prässiin, on Suomen löydettävä ne tarvittavat raot, jotta Suomi pystyy ottamaan pelivälineestä vallan itselleen.
Selvää on se, että Suomi tarvitsee Kanadaa vastaan voittavan maalivahtipelin. Eikä Suomi voi ottaa ainuttakaan jäähyä. Nuorilla Leijonilla on ollut jopa kummallisia vaikeuksia sopeutua aiempiin kisoihin nähden tarkentuneeseen tuomarilinjaan. Tarpeettoman kovaa pelatut tilanteet ovat johtaneet jäähyihin Ruotsia ja USA:ta vastaan.
Kanadaa vastaan korjaisin pienen nyanssin. Laittaisin Urho Vaakanaisen ykkösylivoimaan viivamieheksi tarjoilemaan syöttöjä Eeli Tolvaselle. On kuitenkin puhdasta matematiikkaa, että Suomi tarvitsee Kanadaa vastaan yhden ylivoimapelimaalin. Ja jos todennäköisyyksiin perustuvaa matematiikkaa harjoittaa, sen maalin voi luultavammin iskeä juuri Tolvanen.
Tässä kohtaa katseet kohdistuvat päävalmentaja Ahokkaaseen. Hänen on esikuntineen onnistuttava vakuuttamaan pelaajisto siitä, että joukkueen pelitapa toimii niin, että siihen voi perustaa Kanadaa vastaan. Usko ja henki on saatava päälle. Näiden henkisen puolen asioita Ahokas on pitänyt omana vahvuutenaan. Nyt mitataan paitsi pelaajia, myös päävalmentajaa.