SM-liigan välieräjoukkueet HIFK, Kärpät, Tappara ja HPK ovat järjestämässä loistavaa viihdepakettia, jossa kaikki palaset ovat kohdallaan. MTV Urheilun Marko Leppäsen mielestä HIFK:n päävalmentajan Jarno Pikkaraisen värikäs avautuminen Kärppien maalivahtipelin tasosta oli kirsikka pleijarikakun päälle.
Jääkiekko-otteluille on määriteltävissä niin sanottu älypuhelinindeksi.
Jos vilkuilet peliä katsellessa Temptation Islandin someketjua, ottelu ei ole elämässäsi kovin korkealla arvojärjestyksessä. Jos harkitset matsin tuoksinassa soittamista sille vuosikymmeniä pimennossa olleelle ala-astekaverille, matsi ei ole se hekuman piikki, joka kantaa iltaa eteenpäin.
SM-liigassa on menossa välierät, joissa älypuhelinindeksi on hyvin alhainen. Ottelut pitävät otteessaan, niittaavat penkkiin ja häivyttävät ympäröimän maailman.
Ja se on jääkiekon ja urheilun katsojan ylin taso, joka vastaa urheilijan omaa flow-tilaa.
Sekä Kärppien ja HIFK:n sekä Tapparan ja HPK:n sarjoissa on riittänyt vauhtia, tunnetta, taklauksiakin. Tunnelma on ainakin Helsingissä ja Hämeenlinnassa on imenyt mielen lapsuusaikoihin, kun pelejä tuijotettiin Äijänsuon jäähallissa nenä kiinni pleksissä.
SM-liigan välierät alleviivavat sarjan kokonaistilannetta. Kärkijoukkueet ovat suurimmaksi osaksi ammattimaisesti johdettuja, tasokkaita joukkueita, jotka pystyvät järjestämään viihdyttäviä tapahtumia.
Keskikastin alapäässä taso tippuukin sitten roimasti.
Mieluumin sooloja kuin koukkuja
Nykykiekossa puhutaan paljon aktiivisuudesta ja aloitteen ottamisesta omiin käsiin. Välieräpelien perusteella se ei ole sanahelinää.
Hyökkäävä ja aloitteellinen peli ymmärretään usein väärin. Maailmassa ei ole yhtään joukkuetta, joka jaksaisi painaa kaasu pohjassa koko kautta alusta loppuun asti – eikä edes yhtä ottelua.
Lentävän vaihdon ajaksi kiekko on viisasta viedä oman maalin taakse, ja muutenkin rytmittää peliä välillä vetämällä Timo Jutilan ja Pekka Laksolan pakki–pakki-syöttö poikittain omalla alueella. Se on vain kiusoittelevaa esileikkiä aktiin, joka on kohta tulossa.
Rajut taklaukset ovat vähentyneet nykykiekossa, mutta tilalle on tullut kova vauhti ja taitavat yksilösuoritukset. En kaipaa sekuntiakaan sitä 1990-luvun kuollutta kiekkoa, jossa TPS:n Tuomas Grönman roikkuu puoli kenttää Jokereiden Antti Törmäsen perässä maila kainalossa.
Otan huomattavasti mieluumin HPK:n Miro Ruokosen soolon, jolla hän eksytti Tapparan Toni Utusen Tammelan torille mustallemakkaralle.
(Juttu jatkuu kuvan alla)
HIFK:n Iikka Kangasniemi yrittää laukoa kiekon Kärppien Veini Vehviläisen taakse.
Pikkaraisen heitto nostatti kohun
HIFK:n päävalmentaja Jarno Pikkarainen avasi matopurkin piikittelemällä Kärppien maalivahti Veini Vehviläistä ennen neljättä välieräpeliä. Hän sanoi Telian haastattelussa, että Vehviläinen tärisee maalillaan ja pompottelee kiekkoja.
Otteun jälkeen Pikkarainen jatkoi toteamalla, että IFK:n pitäisi hyödyntää paremmin irtokiekot, joita Vehviläinen antaa eteensä.
Pikkaraisen poikkeuksellinen heitto on aiheuttanut kritiikkiäkin, jossa maistuu tylsä jeesustelu. Oliko se oikeasti niin pahasti sanottu? Pikkarainen puuttui Vehviläisen tekemiseen jäällä, ei hänen persoonaansa. Hän ei mennyt henkilökohtaisuuksiin tai pilkannut hänen läheisiään.
Pelaajat sylkevät jäällä koko ajan sata kertaa pahempia herjauksia, jotka menevät orvasketeen asti. Eikä niissä jutuissa pysytä aina pelillisissä asioissa.
Pikemminkin raikasta, että valmentaja heittää pudotuspelien aikana jotain ristiriitaista.
LUE MYÖS: Sihvonen: HIFK antoi vakavan myrskyvaroituksen Kärpille – ”Ottelu jätti todella paljon mietittävää”
Pikkarainen alleviivasi sitä, että hän on valmis menemään harmaalle alueelle voittaakseen runkosarjan ylivoimaisen ykkösen. Tarina kulkeutuu satavarmasti Vehviläisen korviin. Jos se saa nuoren ja vielä melko kokemattoman maalivahdin ajatuksen harhautumaan hetkeksikin, HIFK ottaa edun itselleen ja nauttii tilanteesta.
Jos Vehviläisen biorytmit sekoavat tästä kommentista, hänen ammattilaisurheilijan elämästään tulee raskas taival. Vehviläinen tosin vaikuttaa sen verran hyvällä itseluottamuksella varustetulta pelaajalta, että hän ei pienen paineen alla murru.
Ensin vaaditaan valmentajilta värikästä kommentointia. Kun sitä tulee, se tuomitaan.
Mitä valmentajien sitten pitäisi tehdä?