Jonne Virtasen potkut TPS:stä ja konkaripelaajien pitkät pelikiellot ovat synkistäneet SM-liigakauden alkua. MTV Urheilun Marko Leppäsen mielestä jääkiekko on ison murroksen äärellä.
Onko SM-liigakauden alussa puhuttu Ässien ja Jukurien hyvästä nosteesta ja yllättävän komeasta pistesaaliista? Ei. On puhuttu Jonne Virtasen potkuista TPS:stä ja pelikielloista.
Sanotaan, että ei ole merkittävää miten asiat ovat, vaan se, miltä ne näyttävät ulospäin. Tai haisevat. SM-liigan alkukausi on tuoksunut krapulahikisiltä munasuojilta.
LUE MYÖS: Petteri Sihvonen jyrähtää SM-liigan kurinpidon ratkaisuista – "Aikamoinen vääryys!"
Jos seuraat jääkiekkoa satunnaisesti, se vaikuttaa ulospäin keskenkasvuisten ja addiktiohuuruisten lapsiaikuisten hiekkakentältä, jossa joku lyö aina silloin tällöin toiselta lapiolla tajun kankaalle.
Se ei ole koko totuus, mutta sillä ei ole enää merkitystä.
***
(Juttu jatkuu kuvan jälkeen)
Jonne Virtanen pelaa marraskuun maaottelutaukoon asti omalla kustannuksella Mestistä TuTossa.
Jonne Virtanen kertoi avoimesti potkuihin johtaneesta tapahtumasarjasta IL-TV.n Sensuroimaton Päivärinta -ohjelmassa. Hän taustoitti, että koko joukkue oli ollut ryyppäämässä Tanskan pelireissun päätteeksi. Virtanen painotti, ettei hän ollut ainoa pelaaja, joka oli illalla humalassa.
Miten yhteinen kostea illanvietto edistää TPS:n kauden tavoitteiden toteuttamista? Raskaan pelireissun jälkeen pitäisi olla tankkaamassa palautusjuomia, lepäämässä hotellihuoneessa ja valmistautumassa maanantain treeneihin.
Kuulostaa vähän jeesustelulta, mutta jos asiaa katsoo huippu-urheilun näkökulmasta, alkoholin nauttiminen urheilusuorituksen jälkeen on täysin järjetöntä.
Illuusio saunailtojen hengenkohotuksesta on yksi joukkueurheilun suurimpia kusetuksia – se on hyvä tekosyy päästä poikien kanssa radalle. Ei joukkuehenki nouse saunailloista, vaan siitä, kun tähtipelaaja ottaa kivuliaasti lämärin kylkeensä ja tunkee kiekon sen jälkeen vastustajan maaliin.
Jos mukaan ottaa historiallisen perspektiivin, nykyisten jääkiekkoilijoiden illanvietot ovat partiopoikien kevätretkiä verrattuna takavuosien kiekkojanarien ryyppäjäisiin. Silloin "Drink hard, play hard" komeili näkymättömänä ohjenuorana pukukopin seinällä.
Vielä 1990-luvulla treenit ja pelit olivat välillä hyvä tapa karkottaa myrkyt kehosta. Ei nykyisin kaukalossa kurvailla krapulassa. Se veisi hengen.
Jääkiekkoilijat ovat perinteisesti vertautuneet Suomessa populaarikulttuurin sankareihin, jotka ovat nauttineet kansansuosiosta ja tarjotuista tuopeista. Vesa-Matti Loirin ja Markus Selinin elämäkertakirjat muistuttivat jälleen kiekkoilijoidenkin suosimasta juhlintatavasta, johon kuuluvat runsaat ruokajuomat ja tussi, jolla piirrellään kuvioita sammuneen kaverin naamaan.
***
(Juttu jatkuu kuvan jälkeen)
Jussi Jokiselle sattui yksi uran mustimmista hetkistä JYPiä vastaan.
Konkarit ovat riehuneet kaukalossakin. Jussi Jokinen sai kahdeksan, Ville Varakas ja Arto Laatikainen kuuden ottelun pelikiellon.
Jokisen keissiin tiivistyy se valtava pelillinen muutos, joka on pesiytynyt jääkiekkoon sinä aikana, kun Jokinen on ammatikseen pelannut.
Julius Nättinen kelasi läpiajoon päässeen Jokisen kiinni ja nappasi kiekon pois esihistoriallisella tavalla, napsauttamalla mailan ylös. Jokinen hermostui kuin 10-vuotias, jolta napataan sählypallo pois. Hän kelasi 1990-luvun NHL Power Weekistä tutulla rumalla äijätaklauksella Nättisen levyksi laitaan.
Pelissä ei ole enää sijaa hitaudelle eikä megapommeille, jotka aiheuttavat loukkaantumisen.
Jääkiekkoväkeä ei nyt auta yhtään se, että jääkiekkoilu on kokonaisuudessaan siistiytynyt parin viime vuosikymmenen aikana monessa mielessä. Jos vuoden 1995 finaalisarja TPS:n ja Jokereiden välillä pelattaisiin nyt, sitä ei saataisi oteltua loppuun. Puolet pelaajista olisi sairaalassa ja puolet tutkintavankeudessa.
Ilmiö on sama kuin ihmisten suhtautumisessa rikollisuuteen. Vaikka kokonaisrikollisuus on vähentynyt, ihmisten turvattomuus on lisääntynyt.
***
(Juttu jatkuu kuvan jälkeen)
SaiPan Topi Nättinen jäi jyrän alle Jukureita vastaan viime tammikuussa.
Timo Hännisen vuonna 2017 tekemän tutkimuksen mukaan miesten korkeimmalla kansainvälisellä tasolla, keskimääräinen aivotärähdyksiä tulee seitsemän sataa pelattua ottelua kohti. Ongelma on pieni yhteiskunnallisesti, valtava jääkiekkoilullisesti. Puhumattakaan siitä, että jokainen päävamma on henkilökohtainen tragedia.
SM-liigan toimitusjohtaja Riku Kallioniemi sai pyyhkeitä siitä, kun hän käytti MTV Urheilun haastattelussa ilmaisua "varsat laitumella". Hänen mielestään alkukauden innokkuus on yksi syy ylilyönteihin.
Kallioniemi on kuitenkin jäljillä, sillä tutkimuksien mukaan aivotärähdyksiä sattuu eniten otteluiden alussa, kun pelaajat ovat vielä tuoreita, nopeita ja näyttöhaluisia.
En millään jaksa uskoa, että loukkaantumisten taustalla olisi pelaajien absoluuttinen pahuus. Enemmänkin kyse on hetkellisestä typeryydestä ja henkisestä visiirin huurustumisesta.
Pelaajat, valmentajat ja seurajohtajat kyllä keskustelevat turvallisuudesta. Osa on siitä hyvinkin huolissaan. Tuskin kukaan haluaa, että jääkiekko mielletään viinanhuuruisena äijäilynä, jossa yritetään vetää vastustajalta taju pois.
***
Jääkiekkoväkeä eivät historiallinen perspektiivi tai muut selitykset enää auta. Äijäkiekko on työnnettävä saattohoitoon keinolla millä hyvänsä.
Ehkä jääkiekkokin tarvitsee oman Greta Thurnbergin, joka kertoo kauhtuneille kiekkoäijille, että teidän on muututtava.
Ilkka Heikkinen antoi ennen kauden alkua MTV Urheilulle sydäntä särkevän haastattelun, jossa hän kaipasi vanhan ajan taklauspeliä takaisin. Bono, minäkin kaipaan, mutta se aika ei enää koskaan voi palata.
Ettei tilanne menisi liian helpoksi, uudet ongelmat kolkuttavat jo ovella. Kiekkonuoriso on siirtynyt pussikaljojen äärestä jumiuttamaan tuki- ja liikuntaelimistönsä Fortniten lumoihin.