Näkökulma: Suomalainen jääkiekko hereillä, Nuoret Leijonat tarjosi valtavan näytön

Nuoret Leijonat näytti Kanadan turnauksessa parhaimmillaan upealla tavalla, miten pelin voimakas rytmittäminen ja kiekkokontrollin viljeleminen onnistuu pienessäkin kaukalossa. Pelillisesti Suomi oli huimassa lyönnissä etenkin puolivälieräottelussa suurta mestarisuosikkia Kanadaa vastaan. Nuoret Leijonat ei kiirehtinyt ylös, vaan malttoi kiekotella ja palautella – tehdä tilaa kierrättämällä pelivälinettä ala- ja sivusuunnissa.

Kanadan pakkaa liikutettiin, kunnes saumakohtia syötöille syntyi. Keskialueen Nuoret Leijonat ylitti tuon tuosta esimerkillisen kiihtyvästi. Suomalaispelaajat jakoivat puolustussinisen tuntumassa pieniä jättösyöttöjä, joiden jälkeen takana tulleella pelaajalla oli hyvin tilaa ennen Kanadan puolustusmuotoa ja ylös päästiin vauhdilla. Suomi osoitti NHL:ssäkin aika ajoin nähtävään tapaan, että pikkuaskissakin on tilareserviä kiekkokontrolliteoille monin paikoin käytettävissä. 

LUE MYÖS: Näkökulma: Mikä kasvutarina! Nuorten Leijonien MM-kulta oli yhdistelmä uutta ja vanhaa Suomea

Suomen pelillinen muutos vuodentakaiseen Yhdysvaltain MM-turnaukseen oli ravisuttava. Tuolloin Jussi Ahokkaan Nuoria Leijonia leimasi väkinäisyys. Yhden pakki-pakki-syötön jälkeen kiekko kiskaistiin usein heti ylös, vaikka pelin puolen laita oli tukossa ja yksi pakkien välinen syöttö olisi kaivattu monissa kohdin lisää. Nyt tätä kiekottelua nähtiin enemmän: Kanadassa pelasi isossa kuvassa kontrolloidumpi Suomi.

Reunahuomiona Suomi tosin loppua kohden jopa rakoili sapluunansa toteuttamisesta. Alkusarjan 1–4-tappioon päättynyt Yhdysvallat-ottelu oli viisikkopelillisesti Nuorilta Leijonilta eheämpi suoritus kuin finaali, jossa pelaajat näkivät usein vain yhden suunnan: pystyyn. Peli katkeili keskialueelle ja hyökkäyssiniselle, kun tila oli tukossa eikä Suomi malttanut pelin kutsumalla tavalla kierrättää kiekkoa alakautta juuri nimeksikään. Loppuottelussa Nuorten Leijonien hyökkääjät myös usein karkailivat puolustajilta, ja lyhytsyöttöketjut jäivät vähiin. Maalivahti Ukko-Pekka Luukkonen ja USA:n tehoton ylivoimapeli pitivät Suomen osaltaan voittokannassa kiinni.

Nuoret Leijonat olisi finaalissa pelitapansa paremmalla toteuttamisella pystynyt rakentamaan soljuvampia rintamahyökkäyksiä ja kasvattamaan menestymisen todennäköisyyksiä, vaikka tämäkin riitti. Sekin vain alleviivaa, millaisen hyödyn Suomi pystyy Meidän pelistä saamaan. Viisaus on siinä, että kun peliä ajoittain kiekotellen hidastaa, se syöttöketjujen kautta usein sittenkin nopeutuu.

Suomi on voittanut Meidän pelin periaatteilla 2010-luvulla kaikki kultamitalinsa aikuisten ja alle 20-vuotiaiden MM-kisoissa: vuoden 2011 aikuisten maailmanmestaruuden Jukka Jalosen johdolla ja nuorten MM-kullat 2014 Karri Kiven alaisuudessa, 2016 Jukka Jalosen luotsaamana sekä nyt 2019 Jussi Ahokkaan kanssa. Yhdessäkään näistä turnauksista Suomea ei ole pidetty ennakkoon suurimpana voittajasuosikkina, mutta etua on saatu fiksulla, monirytmisellä suomalaisella yhteispelillä. Siitä ei kannata luopua.

LUE MYÖS: Nuorten Leijonien vapautunutta mestarivalmentajaa odottaa Suomessa uudenlainen arki: "Vaippoja vaihtamaan"

Samalla kun jääkiekkojulkisuudessa ovat olleet viime aikoina valloillaan puheet pelin nopeutumisesta ja siitä, että Suomen on hypättävä siihen kelkkaan mukaan, on pidettävä maltti ja järki päässä. Nopeus ja viisaus eivät ole toistensa vastakohtia, ja myös Meidän peliin kuuluu ensisijaisena vaihtoehtona nopea kääntäminen. Pelissä tulee silti jatkossakin vastaan tilanteita, joissa paras ratkaisu on syöttää alaspäin ja tehdä tilaa, kun syöttösuunnat ovat hetkellisesti ylempänä tukossa.

On Suomen etu, jos se toteuttaa jatkossakin kiekkokontrollilätkäänsä myös pienessä kaukalossa – nopeasti kiekkoa liikuttaen ja uuden sukupolven pelaajien jalkavaan luisteluun nojaten.