Sota on kestänyt kymmenen vuotta, eikä tunnelin päässä ole vieläkään valoa.
Sodissa on vain häviäjiä, sanotaan. Harvoin se on pitänyt paikkaansa yhtä hyvin kuin Syyrian vuosikymmenen kestäneessä konfliktissa.
Maanantaina tulee kuluneeksi 10 vuotta siitä, kun sotaan johtaneet laajat mielenosoitukset presidentti Bashar al-Assadin hallintoa vastaan alkoivat.
Kiivaimmat taistelut ovat nyt laantuneet, mutta todellista loppua sodalle ei ole näköpiirissä, ja tavallisten syyrialaisten olosuhteet ovat kammottavat.
Viime vuonna maan talouden romahdus kiihtyi, ja Syyrian valuutta on käytännössä menettänyt arvonsa. YK arvioi, että 60 prosentilla Syyrian väestöstä ruokaturvallisuus on uhattuna.
– Nyt myös sellaisilla alueilla, jotka eivät ole viime aikoina niin hirveästi konfliktia nähneet, eli Assadin hallinnon tukevasti hallussaan pitämillä alueilla, nähdään nälkää ja kärsitään ihan erilaisesta kurjuudesta, sanoo Ulkopoliittisen instituutin vanhempi tutkija Timo Stewart.
– Tilanne on edelleen tosi tosi huono, eikä nyt välittömästi ole näkyvissä valoa tunnelin päässä, vaikka taistelut ovat pikkaisen laantuneet.
Tärkeä pohjasyy talouskriisille on tietysti talouden tuhonnut sota. Ongelmia kärjisti viime vuonna naapurimaa Libanonin pankkikriisi.
Toiveikkuus katosi nopeasti
Hallituksen vastaisten protestien alkuvaiheessa keväällä 2011 länsimaissa saatettiin katsoa Syyriaan varovaisen optimistisesti – olisiko arabikevään demokratia-aalto leviämässä myös sinne?
Pian kuitenkin tuli selväksi, että Assadin hallinto ei aio tehdä vähäisiäkään myönnytyksiä, ja protestit kiihtyivät avoimeksi konfliktiksi.
– Aseelliset ryhmät kaappasivat aika nopeasti hallintoa vastaan osoitetun protestin, mutta hallitus oli jo sitä ennen hyvin voimakkaasti yrittänyt murtaa väkivalloin kaikki protestit. Se muutti sen sodaksi, Stewart taustoittaa.
Lännessä optimismi katosi nopeasti ja muuttui huoleksi Syyrian kaoottisen tilanteen vahvistamista jihadisteista, kuten Isisistä. Repaleinen oppositio hyödytti myös Assadia, kun hänen hallinnolleen ei ollut tarjolla selkeää vaihtoehtoa.
Vuonna 2011 ensimmäisiä protesteja järjestämässä ollut aktivisti Mazen Darwish kertoo, etteivät mielenosoittajat osanneet odottaa näin veristä sotaa.
– Olimme hyvin naiiveja, kun aloitimme vallankumouksen. Katsantokantamme oli tunteellinen, runollinen, romanttinen, Darwish sanoi uutistoimisto AFP:lle.
– Meillä ei ollut mitään työkaluja, kun taas hallinnolla ja islamisteilla oli todellisia kumppaneita ja valtavat resurssit.
Assadin hallussa kaksi kolmasosaa Syyriasta
Syyrian sodassa on kuollut lähes 400 000 ihmistä, ja puolet maan asukkaista on joutunut jättämään kotinsa. Tällä hetkellä ollaan sotilaallisesti eräänlaisessa pattitilanteessa.
Viime vuonna erinäiset tulitaukosopimukset laskivat sodan intensiteettiä. Todellista ratkaisua ei kuitenkaan ole näkyvissä, ja konflikti on yhä äärimmäisen monimutkainen.
Vaikka Assadin hallinto on pysynyt vallassa ja päässyt viime vuosina niskan päälle Venäjän tuella, ei sillä ole edelleenkään hallinnassaan kuin noin kaksi kolmasosaa Syyrian alueesta. Kapinallisilla, Turkilla, kurdeilla, jihadistiryhmillä, Iranilla ja Yhdysvalloilla on omat vaikutusalueensa.
Nettovoittajia konfliktissa on Stewartin mukaan vaikea nähdä.
– Yhden maan väestö ja talous isketty murskaksi. Kaikki osallistujat ovat kuluttaneet ihmishenkiä ja rahaa, ja luoneet sellaisen syöverin, josta on vaikea päästä pois.
Juttua päivitetty kauttaaltaan 13.3.2021 klo 11.07.