Estonian uppoaminen vuonna 1994 oli valtava järkytys, ja onnettomuustutkintalautakunnan selvityksen rinnalla syntyi lukuisia vaihtoehtoisia teorioita onnettomuuden taustoista. Osaa niistä voisi kuvailla jopa salaliittoteorioiksi.
Tietokirjailija Kai Myberg koosti näitä kertomuksia yhteen kirjoittaessaan teosta Itämeri ja ihminen, joka pui ihmisen ja Itämeren välistä suhdetta.
Hän uskoo, että vaihtoehtoisia selityksiä lähdettiin etsimään juuri tapahtuman järkyttävyyden vuoksi. Ei haluttu ajatella, että autolautta voisi upota noin vian. Turmassa kuoli 852 ihmistä.
Estonian uppoamisessa suurimpia kysymyksiä on herättänyt se, miten Estonia upposi niin poikkeuksellista vauhtia. Yleensä tällainen alus voi jäädä kellumaan pitkäksikin aikaa ennen uppoamista, mutta Estonialla tapahtumat etenivät alle tunnissa.
– Estonia upposi kuin kivi, Myberg kommentoi.
Hämäriä rikollisbisneksiä autolautalla?
Virallisen selityksen mukaan tapahtunut oli useamman tekijän summa.
Autolautan keulavisiiri repeytyi irti, ja vettä pääsi virtaamaan autokannelle. Vesi paasi sisälle portaita pitkin, ovat olivat auki ja ikkunoiden rikkoutuminen lisäsi veden määrää. Nämä yhdessä johtivat nopeaan uppoamiseen.
Erityisesti Ruotsissa ja Virossa, joiden kansalaisia turmassa menehtyi paljon, kehitettiin kuitenkin paljon vaihtoehtoisia teorioita.
Tuohon aikaan Viro oli ollut vasta muutamia vuosia itsenäinen, ja meininki oli maassa varsin villiä. Entiset neuvostoupseerit kauppasivat aseita, ja epäiltyjen mukaan myös Estoniaa käytettiin näiden aseiden kauppaan.
Eräät epäilevät, että asesalakuljetus olisi aiheuttanut räjähdyksen, jonka seurauksena alukseen olisi syntynyt uppoamisen aiheuttanut reikä.
Astetta mielikuvituksellisempia ovat epäilyt, että reiän olisi tehnyt törmäys esimerkiksi sukellusveneeseen.
"Merikapteenit olivat vailla mitään järkeä"
Eräät ovat taas varmoja, että uppoaminen oli ylitys salata jotain eliitin tekemisiä. Myberg kertoo, että Virossa eräät hyvinkin korkeat viranomaiset ovat vaatineet aluksen nostamista. Taustalla on epäily jonkinlaisesta jälkien peittelystä.
Tapaukseen liittyy myös vähemmän korkealentoisia kysymyksiä. Estonia oli aiemmilla nimillään kulkenut rannikkoaluksena, mutta jostain syystä se sai oikeuden kulkea Estonia-nimellä Tukholmasta Tallinnaan. Tämä tapahtui vain noin vuotta ennen turmaa.
Alus oli myös myöhässä aikataulusta, ja paikata tilannetta kulkemalla kovissa aalto-oloissa erittäin kovaa. Tämä jatkui myös visiirin rikkoonnuttua, ja Myberg epäilee, että aluksessa ei välttämättä ymmärretty visiirin rikkoontuneen.
– Eräs meripäällikkö totesi minulle, että nämä merikapteenit olivat vailla mitään järkeä, Myberg kertoo.
– Jos he olisivat hidastaneet vauhtia tai kääntäneet laivaa, niin mahdollisuudet selviytyä olisivat olleet oleellisesti suuremmat. Kyllä tässä on ollut tällaista piittaamattomuutta, hän arvioi.
Myberg perkaa Estonian uppomisen aihettamia villejäkin spekulaatioita. Eräät epäilevät laivalla tehdyn ihmiskauppaa.
8:19
