Nashville Predators oli juuri kaatanut Anaheim Ducksin NHL:n läntisen konferenssin finaaleissa vuonna 2017. Joukkue juhli pääsyä Stanley Cupin finaaleihin, mutta hyökkääjä Colin Wilson oli tuskissaan.
– Halusin vain mennä kotiini ja itkeä silmät päästäni. Olin henkisesti täysin raunioina. Tunsin, etten ollut pystynyt parhaimpaani, enkä ollut tehnyt riittävää osuuttani joukkueen menestyksessä. Se tunne ajoi minut hulluksi, Wilson kertoo The Players Tribunessa.
Wilson sairastaa pakko-oireista häiriötä (OCD), jonka muiden oireiden lisäksi hän kertoo aiheuttavan vakavaa itsekriittisyyttä.
– Se muistuttaa jatkuvasti siitä, että vaikka kuinka kovasti yrittäisi, ei ikinä voi kontrolloida asioita, eikä siitä johtuen ole koskaan riittävän hyvä.
Wilson kertoo, että finaaliotteluissa hän oli vaivoin toimintakykyinen. Hän oli viime vuosina yrittänyt helpottaa oloaan lääkkeillä. Toisia nostamaan mielialaansa, toisia auttamaan nukahtamisessa.
Pudotuspelien aikana Wilson kertoo alkaneensa juhlia turruttaakseen tuskaansa, jolloin mukaan tuli myös alkoholi.
– Pillereiden, alkoholin ja vuosia hoitamattomana olleen OCD:n yhteisvaikutuksesta vajosin täysin pohjalle, Wilson sanoo.
–Toimin höyryillä, pääni tuntui siltä kuin se olisi ollut tulessa – tuntui kuin tulisin hulluksi.
Merkkejä jo lapsena
Pakko-oireinen häiriö on sairaus, joka voi pahimmillaan lamata ihmisen toimintakyvyn täysin. Suomen tourette- ja OCD-yhdistyksen verkkosivuilla kerrotaan, että se voi puhjeta missä vaiheessa elämää tahansa ja siihen liittyvät tunnusomaisesti pakko-oireet. Niitä ovat pakkoajatukset ja pakkotoiminnot.
Wilson kertoo OCD:n antaneen ensimmäisiä merkkejään jo hänen lapsuudessaan. Seitsemän–kahdeksan vuoden iässä hän kertoo laskeneensa aina autossa matkustaessaan ohi kiitäviä puita. Aina neljän kohdalla hän aloitti alusta.
– Mitä nopeammin ajoimme, sitä nopeammin puut menivät ohitse ja sitä nopeammin laskin, Wilson sanoo.
– Se ei vaikuttanut mitenkään erikoiselta. Minä vain olin sellainen.
Junioriaikoinaan ja yliopistossa Wilson alkoi olla huolissaan loukkaantumisia. Jäällä ollessaan hän ajatteli polviaan, vaikkei koskaan ollut kärsinyt polvivaivoista.
Ajan kanssa tilanne meni pahemmaksi. NHL:ään vuonna 2009 noussut Wilson kertoo olleensa huolissaan loukkaantumisista jään ulkopuolella ja pelänneensä satuttavansa itsensä joka kerta, kun astui kaukaloon. Jokaisessa vaihdossa hän ajatteli loukkaantuvansa.
Loukkaantumisten lisäksi hän kertoo sitoneensä pakonomaisesti luistintenhauhojaan, koska tunsi, etteivät ne olleet kunnolla sidotut.
– Pysyin pukuhuoneessa ja sidoin nauhoja uudelleen ja uudelleen niin tiukalle kuin pystyin, kunnes käteni vuosivat verta. Ja sekin auttoi vain hetken aikaa. Vuosien ajan tunsin kuin olisin luistellut puujaloilla, koska luistimeni eivät koskaan tuntuneet sopivilta, Wilson sanoo.
– En voi vieläkään ymmätyää, miten onnistuin tekemään 20 maalia kaudella 2014-2015. Pelasin kaikki pelit vuosien ajan paniikinomaisessa olotilassa, koska OCD oli alkanut ottaa vallan koko elämästäni.
Kausi 2014–2015 oli pisteiden valossa Wilsonin paras NHL:ssä. 20 maalin lisäksi mies antoi 22 maalisyöttöä.
Unelmana NHL
Wilson kertoo aina pyrkineensä salaamaan erikoisena ulospäin näyttäytyneen käytöksensä.
– Pitkään minulle ei ollut negatiivisia tuntemuksia jäällä. Olin positiivisella tavalla niin riippuvainen pelistä. Halusin olla niin hyvä pelaaja kuin mahdollista.
Kun Predators varasi hänet NHL:ään ja teki hänen kansssa sopimuksen, peittely ei enää ollut mahdollista.
Wilson kertoo, kuinka seuran GM David Poile pyysi hänet tapaamiseen, jossa mukana olivat muun muassa seuran psykologi ja Wilsonin vanhemmat. Wilsonin erikoiset rutiinit ennen lentoja olivat herättäneet huomiota.
– Minun piti ennen jokaista lentoa siistiä lähtöportin alue. Vein kaikki roskat roskakoriin. Minun piti myös olla viimeinen matkustaja, joka nousi koneeseen. Halusin myös aina keskustella lentäjien kanssa. Sen jälkeen tunsin, että oli turvallista lentää.
Wilson ei kuitenkaan kuunnellut seurajohtoa. Vielä tuossa vaiheessa hän koki tilanteen olevan hallinnassa. Jääkiekko ja siinä menestyminen veivät kaiken huomion.
– Olin 20-vuotias, joka eli unelmaansa NHL:ssä. Tunsin, että kaikki oli hyvin. Tunsin itseni terveeksi, Wilson sanoo.
Siirto toi apua
Nashville hävisi vuoden 2017 Stanley Cupin finaalit ja Pittsburhg juhli mestaruutta. Kauden jälkeen Predators kauppasi Wilsonin Coloradoon.
Kauden jälkeen Wilson ymmärsi, että tilanteen on muututtava.
– Tajusin, etten voisi elää enää niin. Joukku ja perheeni olivat havainneet, etten ollut oma itseni. Kauden jälkeen ymmärsin, että ainoa vaihtoehto oli saada itseni todella kuntoon.
Wilson kertoo keskustelleensa terapeutin kanssa jo aiemmin. Coloradoon siirryttyään hän tutustui vaihtoehtoisten, kasvipohjaisten hoitojen asiantuntijaan. Wilson sanoo saaneensa apua uudenlaisista lääkkeistä.
Tärkeä askel tuli seuraavana vuonna, kun Wilson otti yhteyttä NHL:n pelaajayhdistykseen NHLPA:han ja sai yhteyden OCD:hen erikoistuneeseen lääkäriin.
– Tapaaminen hänen kanssaan muutti elämäni. Se oli kuin olisin tavannut meedion, Wilson kertoo.
– Hän kysyi, tuntuiko minusta joskus siltä kuin olisin tulossa hulluksi, tuntuiko minusta siltä, että en hallitse lainkaan elämääni. Hän ei vain määrännyt minulle joitan turruttavia lääkkeitä tai käskenyt ajatella jotain muuta. Ensimmäistä kertaa koko aikuiselämäni aikana tuntui kuin minua ymmärrettäisiin.
Wilson kertoo alkaneensa ymmrtää, että yksi tärkeimpiä askeleita toipumisessa ei ole vain se, että tiedostaa, että se mitä aivoissa tapahtuu ei ole normaalia. Tärkeämpää on ymmärtää, että se ei ole hänen oma vikansa.
Hän kertoo tapaamisissa oppineensä kehittämään myötätuntoa itseään kohtaan, mitä hänellä aiemmin ei ollut.
Vaikka vaikeuksia yhä riittää, sanoo Wilson olevansa paremmalla tiellä.
– Nyt teen parhaani, että tiedostan, että sitä tapahtuu aika ajoin ja vakuutan itselleni, että kaikki tulee olemaan hyvin.
Ura ohi?
Wilson on ehtinyt 11 vuotta kestäneellä NHL-urallaan pelaamaan 632 runkosarjan ottelua, joissa on tehnyt pisteet 113+173. Nyt ura saattaa olla ohi.
Joulukuussa 2019 Wilson joutui lantioleikkaukseen lapsesta saakka vaivanneiden nivusvaivojensa vuoksi. Toipuminen ei ole sujunut odotetusti, eikä mies ole pystynyt kävelemään normaalisti lähes vuoteen.
– Ollakseni rehellinen, uskon, että päiväni jääkiekossa ovat luultavasti ohitse. En ole vielä täysin hyväksynyt sitä ajatusta, mutta se on totuus.
Wilson on kuitenkin jo alkanut valmistautua elämäänsä jääkiekon jälkeen. Hän kertoo olevansa täysin raitis ja aloittaneensa psykologian opinnot Bostonissa.
Wilson sanoo, että haluaa kertoa tarinansa voidakseen auttaa muita ihmisiä. Edes yhtä.
– Olen varma, että on urheilijoita ja ihmisiä kaikkialla maailmassa, jotka kärsivät samasta ongelmasta kuin minä. Tai jostain samanlaisesta. Koska tiedän, mitä OCD voi tehdä ihmiselle, jos se jää hoitamatta liian pitkäksi aikaa.
– Sen vaikutusta uraani ja elämääni ei voi mitenkään yliarvioida. Se hallitsi minua, se melkein hajotti minut lopullisesti. Oli aikoja, kun ajattelin, etten koskaan voisi kertoa tätä tarinaa. Mutta tässä se nyt on.