Nyt puhuu NHL:ää järisyttävän hyväksikäyttöskandaalin uhri – seuran puistattava välinpitämättömyys tiivistyy mestarivalmentajan sanoihin: "En saata uskoa sitä todeksi"

LUE MYÖS: Pohjois-Amerikassa tapahtuu! Chicagon GM jättää tehtävänsä – NHL lätkäisi seuralle kahden miljoonan sakot

LUE MYÖS: Nyt puhuu NHL-skandaalin vuoksi eronnut GM – "Kadun sitä, että luotin hänen tekevän niin"

LUE MYÖS: NHL-seuran hyväksikäyttöskandaaliin sotkeutunut valmentaja pysyy väitteessään – jättiraportti kertoo aivan muuta

LUE MYÖS: Aleksander Barkovin Florida on historiallisessa vedossa, mutta päävalmentaja Joel Quennevillea uhkaa potkut – "Ei ole mitenkään mahdollista, että hän kiistää tienneensä"

Chicago Blackhawksin organisaatioon kuulunut Beach joutui 11 vuotta sitten seuran videovalmentajan Brad Aldrichin seksuaalisen teon uhriksi. Beach teki asiassa rikosilmoituksen viime toukokuussa, ja tästä käynnistyi ulkopuolisen selvitysryhmän työ, joka johti tiistaina julkaistuun 107-sivuiseen raporttiin.

– Eilinen (tiistai) oli monien tunteiden päivä. Itkin, hymyilin, nauroin, itkin lisää. Emme tyttöystäväni kanssa tienneet, mitä meidän olisi pitänyt tuntea. Emme tienneet, mitä ajatella. Pidimme vain toisiamme kädestä ja tuimme toinen toistamme, Beach kertoo TSN:n haastattelussa.

Suurin tunne tiistain uutisten jälkeen oli lopulta helpotus. Helpotus siitä, että asia oli viimein julkinen, mutta myös siitä, ettei asetelma ollut enää pelkästään hänen oma sanansa muiden sanaa vastaan.

Chicagon johtokunta piti toukokuussa 2010 kokouksen Beachin esittämiin väitteisiin liittyen, mutta seura ei siitä huolimatta ryhtynyt toimenpiteisiin Aldrichia vastaan.

– Mediassa on kerrottu paljon valheita. Se, että totuus tuli nyt julki, oli minulle erityistä ja tärkeää.

Uhkaus kaiken taustalla

Blackhawks varasi Beachin 11. pelaajana vuoden 2008 varaustilaisuudessa. Ura kuitenkin jatkui WHL:ssä ja AHL:ssä, kunnes Beach kutsuttiin Blackhawksin joukkueeseen ylimääräisenä pelaajana kesken pudotuspelien 2010. Hän oli mukana harjoituksissa, mutta ei ainoassakaan NHL-ottelussa.

– Kun pelaaja saa sellaisen puhelun, siihen tarttuu riippumatta siitä, pääseekö pelaamaan vai ainoastaan harjoittelemaan. Se, että sain olla osa sitä kaikkea ensimmäisen kerran muuten kuin vain harjoitusleirillä, oli erityinen hetki minulle ja perheelleni. Se oli seuraava askel kohti NHL-unelmaani, jonka eteen olin tehnyt töitä koko elämäni. Valitettavasti muutamaa viikkoa myöhemmin kaikki ne muistot tahrattiin, ja elämäni muuttui ikuisiksi ajoiksi.

Kahdeksas tai yhdeksäs toukokuuta 2010 Aldrich kutsui Beachin yhdessä tämän joukkuekaverin kanssa asunnolleen ja pakotti Beachin seksuaaliseen tekoon. Aldrich uhkasi, että kieltäytyessään Beach ei saisi koskaan paikkaa Blackhawksin kokoonpanossa.

– Olin peloissani. Minua oli uhkailtu. Koin olevani yksin pimeässä, eikä ollut mitään, mitä olisin voinut tehdä, ei ketään, jonka puoleen olisin voinut kääntyä. Olin 20-vuotias, enkä tiennyt, mitä minun olisi pitänyt tehdä.

– En voinut koskaan kuvitellakaan, että joutuisin sellaiseen tilanteeseen sellaisen ihmisen takia, jonka pitäisi auttaa minua ja tehdä minusta paremman jääkiekkoilijan.

Solvauksia pukukopissa

Beach kertoi asiasta vielä kevään 2010 konferenssifinaalien aikana Paul Vincentille, joka työskenteli tuolloin taitovalmentajana Blackhawksissa. Sittemmin Vincent on tehnyt vastaavaa työtä myös useissa muissa NHL-seuroissa. Vincent teki kaikkensa auttaakseen.

Tapaus tuli Blackhawksin seurajohdon tietoon 23. toukokuuta, kun joukkue oli juuri varmistanut paikkansa NHL:n loppuotteluissa. Koko Blackhawksin pukukoppi tiesi asiasta. Beachin mukaan osa joukkuekavereista alkoi pian esittää hänelle homofobisia solvauksia.

– Sana levisi nopeasti. Niitä kommentteja esitettiin pukuhuoneessa, jäällä, ympäri areenaa. Niitä lausuivat kaikenlaiset ihmiset.

Oma perhe sai kuulla tapahtuneesta vasta myöhemmin, seuraavana kesänä.

– Äitini itki päiväkausia. Hän koki olevansa vastuussa, ikään kuin hänen olisi pitänyt suojella minua. Ensimmäisten keskustelujen jälkeen emme palanneet asiaan kuin vasta ihan hiljattain. En tuonut asiaa esiin, ja he kunnioittivat yksityisyyttäni. He kysyivät, olenko kunnossa, ja antoivat minun puhua sen, mitä halusin. Tein sen, mitä minun täytyi tehdä selvitäkseni, tavoitellakseni unelmaani. Saatoin vain olla ajattelematta sitä ja puhumatta siitä, jättää sen asian täysin huomiotta.

Vaikka Beach oli raportoinut tapahtuneesta seuran sisäisesti, mitään ei tuntunut tapahtuvan. Aldrich pysyi joukkueen mukana, voitti Stanley cupin, osallistui mestaruusparaatiin, sai mestaruussormuksen ja vietti muiden joukkueen jäsenten tavoin päivän Stanley cupin kanssa.

– Minua oksetti. Hänen (Aldrichin) elämänsä jatkui täysin samanlaisena. Kun näin hänen juhlivan mestaruutta muiden mukana, tuntui kuin minä en olisi olemassa laisinkaan. Tuntui siltä, että en ole tärkeä, siltä, että hän oli oikeassa ja minä väärässä.

– He antoivat hänen viedä Stanley cupin näytille lukioon, vaikka he tiesivät, mitä oli tapahtunut. En löydä sanoja kuvaillakseni sitä tunnetta.

Sankarit avasivat suunsa

Beach, nyt 31, ei koskaan päässyt pelaamaan NHL:ssä. Vuodesta 2016 alkaen hän on pelannut yhtäjaksoisesti Euroopassa. Nyt menossa on toinen kausi erfurtilaisen Black Dragonsin riveissä Saksan kolmosliigassa.

11 vuoden takaisten tapahtumien käsittely oman pään sisällä on hänen mukaansa vasta alkamassa.

– Olen tukahduttanut ja haudannut tämän muiston tavoitellakseni unelmiani ja uraa, jota rakastin, pelissä, jota rakastan. Toipumisprosessi on vasta alkamassa, ja eilinen (tiistai) oli valtava askel siinä prosessissa.

– Nyt kun alan parantua, alan katsoa elämääni taaksepäin, ja nämä tapahtumat ovat ehdottomasti vaikuttaneet elämääni. Tein tyhmiä asioita. Esitin jotain, mitä en ole, ja sekosin. Tein asioita, joita en olisi koskaan voinut kuvitella tekeväni. Turvauduin alkoholiin ja huumeisiin. Olen niin helpottunut, kun uutiset tulivat julki.

Erityiset kiitoksensa Beach haluaa lausua niille, jotka ovat tukeneet hänen kertomuksiaan. Mukana on myös joitain Blackhawks-pelaajia, muun muassa Nick Boynton ja Brent Soypel.

– Ihmiset, jotka avasivat suunsa, vaikka heillä ei ollut mitään saavutettavaa, ovat sankareita.

– Hautasin tämän yli kymmeneksi vuodeksi. Tämä on tuhonnut minut sisältäpäin. Haluan kaikkien maailmassa tietävän, että ette ole yksin. Jos jotain tällaista tapahtuu, asioista täytyy puhua.

Syylliset vastuuseen

Aldrich lähti Blackhawksista kesällä 2010. Kolme vuotta myöhemmin hän kävi Michiganissa käsiksi 16-vuotiaaseen lukiolaispelaajaan.

– Olen pahoillani, etten tehnyt enempää varmistaakseni, ettei tällaista olisi tapahtunut sille 16-vuotiaalle pojalle. Haluan myös sanoa kiitos, koska kun etsin Brad Aldrichin nimeä Googlesta ja sain tietää tästä Michiganin-tapauksesta, se antoi minulle voimaa tarttua tuumasta toimeen.

Blackhawksin GM:nä toiminut Stan Bowman ja niin ikään seuran johtoportaaseen kuulunut Al MacIsaac ovat tiistain uutisten jälkeen irtisanoutuneet tehtävistään. Blackhawksin vuonna 2010 mestariksi valmentanut Joel Quenneville toimii tällä hetkellä Florida Panthersin valmentajana.

– Stan Bowman on kertonut Joel Quennevillen sanoneen, että Staney cupin voittaminen oli tärkeämpää kuin seksuaalinen ahdistelu. En saata uskoa sitä todeksi. En saata uskoa tai hyväksyä sitä. Olen todistanut Joel Quennevillen toimistossa järjestettyjä tapaamisia sen jälkeen, kun kerroin tapahtuneesta. Hän (Quenneville) ei voi kiistää tienneensä. Stan Bowman ei ikimaailmassa keksisi tuollaista sitaattia.

Beach toivoo NHL-komissaari Gary Bettmanin toimivan oikein ja asettavan tapahtuneesta tienneet ihmiset vastuuseen. Bettmanin kerrotaan tapaavan asian tiimoilta sekä Quennevillen että vuonna 2010 Blackhawksin apulais-GM:nä toimineen Kevin Cheveldayoffin, joka työskentelee nykyään Winnipeg Jetsin GM:nä.

Samalla Beach kuitenkin ihmettelee NHL:n pelaajayhdistyksen (NHLPA:n) ja varsinkin sen johtajan Don Fehrin toimintaa asiassa. NHLPA ei vienyt tapausta etenpäin saatuan kuulla siitä.

– En tiedä, mikä on asemani NHLPA:ssa. En koskaan pelannut muuten kuin harjoitusotteluissa, mutta olin osa NHL-joukkueen kokonpanoa, kun tämä tapahtui. Olen raportoinut jälkikäteen kaikki yksityiskohdat NHLPA:lle. Käsittääkseni kaksikin eri ihmistä on keskustellut Don Fehrin kanssa.

– En käsitä, miten hän voi toimia pelaajien johtajana, kun hän kääntää selkänsä pelaajille, vaikka hänen ainoa tehtävänsä on suojella pelaajia hinnalla millä hyvänsä.