Kulunut syksy on ollut ilmiöiden ja skandaalien värittämää aikaa lajissa nimeltä jääkiekko. Suomessa esillä ovat olleet päähän kohdistuneet taklaukset sekä jopa koko lajin sisältömuutokset. Pohjois-Amerikassa keskustelu on ollut yhden ison tapauksen yllä, joka on iso esimerkki koko lajin murroksesta.
Alkusyksyn isoin uutinen ei ollut suinkaan NHL-seura Toronto Maple Leafsin päätös antaa potkut yhdelle kaikkien aikojen menestyksekkäimmälle valmentajalle, Mike Babcockille. Ei. Puhuttelevin sisältö liittyy potkujen jälkeisiin käänteisiin.
Kaikki lähti liikkeelle paljastuksesta. Piakkoin Babcockin potkujen jälkeen paikallislehti Toronto Sun kertoi kolmen vuoden takaisesta selkkauksesta. Lehti paljasti, että Babcock oli pyytänyt tuollaista tulokaspelaajaa Mitch Marneria listaamaan Maple Leafsin pelaajat järjestykseen, ahkerimmasta pelaajasta laiskimpaan. Marner ei halunnut asettua valmentajaansa vastaan ja hän teki listan.
Yllätys oli se, että Babcock esitteli lopputuloksen koko joukkueen edessä.
LUE LISÄÄ: NHL-seura antoi kenkää nimekkäälle valmentajalle – taustalta paljastui todella härski temppu
Marner vahvisti tapauksen todenperäisyyden. Hän kertoi pukukopin sisäisistä asioista.
Tästä lähti liikkeelle vyöry. Ensimmäinen liike tarjosi koukun.
Piakkoin esiin astui ex-NHL-hyökkääjä Akim Aliu, joka kertoi tapauksesta, jossa pitkän linjan NHL-päävalmentaja Bill Peters oli syyllistynyt rasismiin. Petersistä tuli ex-valmentaja, sillä NHL-seura Calgary Flames antoi hänelle potkut paljastuksen jälkeen.
LUE:
NHL-kohutapauksesta jälkijäristyksiä – Mike Babcockin luottomiestä syytetään rasismista
Rasistinen käytös toi potkut NHL-valmentajalle
Petersistä tuotiin esille myös muita sisäisiä paljastuksia. Rasismi ei ollut ainoa kyseenalainen teko.
Babcockin ja Petersin lisäksi tulilinjalle päätyi Chicago Blackhawksin apuvalmentaja Marc Crawford. Ex-NHL-pelaaja Sean Avery kertoi, että Crawford oli potkaissut häntä kesken pelin kaudella 2006-07. Toinen ex-NHL-pelaaja Brent Sopel jakoi samanlaista viestiä, puhuen myös yleisestä kiusaamisesta, mitä Crawford oli harjoittanut häntä kohtaan.
Matopurkki oli auki.
NHL reagoi paljastuksiin näyttävästi. Maailman suurimman kiekkosarjan kattojärjestö julkaisi selkeät toimintatavat väärinkäytöstapauksiin. NHL perusti tukilinjan, johon kuka tahansa pelaaja tai valmentaja voi ilmoittaa väärinkäytöksistä.
Syksyn paljastuksissa on ollut kaksi eri aikataulusävyä. Babcockin kohdalla puhuttiin vielä jokseenkin tuoreesta tapauksesta. Petersin ja Crawfordin kohdalla mentiin vähintään 10 vuotta ellei jopa 20 vuotta taaksepäin.
Tämä nousee esille selkeänä asiahaarana suomalaisten valmentajien keskuudessa.
– Fyysisen koskemattomuuden rikkominen ja rasismi eivät ole mistään kotoisin. Ei niille voi antaa jalansijaa. En kuitenkaan tiedä, että mitä näillä metodikaiveluilla oikein haetaan. Tuntuu epäreilulta, tietyllä tavalla, että 20 vuotta vanhoja asioita ruvetaan nostamaan esille. Minkä takia? Mikä on motiivi? KHL-seura Helsingin Jokereiden päävalmentaja Lauri Marjamäki miettii MTV Urheilulle.
– Silloin elettiin erilaisessa yhteiskunnassa. Se, että noita nostetaan nyt esille, on väärin, Tapparan päävalmentaja Jukka Rautakorpi tuomitsee, saaden tulitukea toiselta liigavalmentajalta.
– Pelikentän koko on erilainen. Nyt keskustellaan tämän päivän kentästä, että oliko pallo yli vai ei, kun rajat ovat uudet. Se on vähän vaikea keskusteluaihe, koska silloin maailma oli erilainen, HIFK:n päävalmentaja Jarno Pikkarainen miettii.
NHL-seura Calgary Flamesia valmentanut Bill Peters sai potkut rasismikohun jälkimainingeissa.
Iholla
Paljastukset pitää myös erotella toisistaan. Rasismi ja fyysinen väkivalta ovat erittäin tuomittavia asioita, jotka pitää nostaa esille. Niiden kohdalla ei voi vedota minkäänlaisiin selityksiin tai rajoihin.
Itse koko ketjureaktion aloittaneen tapauksen taakse verhoutuu yksi iso piirre.
Mikä on pyhää?
Maple Leafsin tähtihyökkääjä Marner ei pelkästään kertonut Babcockin käyttämistä metodeista. Hän avasi ovet suljettuun linnakkeeseen.
Nyt pukukopin sisällä tapahtuneet asiat olivat julkisia.
LUE: NHL:n skandaalipaljastus avasi pyhät ovet – Jesse Joensuu: ”Kuulostaahan se silloin helvetin pahalta”
Joukkueurheilussa pukukopin voi rinnastaa kotiin. Se mitä tapahtuu perheen kesken, ei kuulu kellekään muulle.
Raja on entistä häilyvämpi. Nykypäivänä jääkiekko on iso bisnes niin Pohjois-Amerikassa kuin esimerkiksi koto-Suomessa. Katsojille halutaan tarjota entistä enemmän tarttumapintaa syvimpään sisältöön. Mitä pelin sisällä tapahtuu? Mistä pelaajat ja valmentajat puhuvat?
Toronto Maple Leafsin tähtihyökkääjä Mitch Marner vahvisti kertomuksen siitä, miten hänen entinen valmentajansa Mike Babcock oli turvautunut kyseenalaisiin metodeihin.
Esirippu lepattaa. Se luo ristiriitaa.
– Emme ole missään suojassa, Tapparan päävalmentaja Jukka Rautakorpi sanoo.
Rautakorpi viittaa yhteen SM-liigan syksyn puheenaiheeseen, mikkeihin. Keskustelu nousi pinnalle heti Liigan avauskierroksella, kun HPK:n päävalmentaja Antti Pennanen antoi palaa HPK-Kärpät-ottelun yhteydessä.
”Jumalauta tämä on vitsi tämä teidän pumppu saatana”, Pennanen huusi ottelun tuomareille HPK:n hylätyn maalin jälkeen.
Kehityssuunta herätti kritiikkiä. Muun muassa Leijonien päävalmentaja Jukka Jalonen ilmaisi huolensa.
– SM-liiga ei saisi olla mikään BB-talo, Jalonen murisi Ilta-Sanomille.
LUE MYÖS: Valmentajien mikitykset aiheuttaneet hämmennystä SM-liigaseurojen urheilupuolella
Pennanen itse puhuu kolikon kääntöpuolista.
– Eiväthän pelaajat säikähdä tuollaista. He ovat tottuneet tuohon. Mutta sitten kun menet kotiin ja seitsemän vuotias tyttö sanoo, että ”isi, sää kiroilit televisiossa”. Ei sellaista ole kiva kohdata kotona. Totta kai kannan vastuuni ja yritän parantaa tapani. Pitää kuitenkin ymmärtää, että missä kontekstissa liikutaan. Jääkiekko-ottelu on tunnemaailma, mihin kuuluvat tunteet ja niiden räiskyntä, Pennanen sanoo jupakasta jälkikäteen.
Tunteenpurkaukset kiinnostavat isoa yleisöä, sillä niiden kohdalla puhutaan erilaisuudesta, poikkeavuudesta. Niiden kohdalla ei puhuta pelkästään lajisisällöstä, jargonista, vaan aidoista tunteista. Se luo kelle tahansa kiinnostuskohteen.
Mutta tuleeko erilaisuudesta tuomittavaa? Ymmärretäänkö värikkäiden sanomisten tausta?
– Noissa otetaan helposti pois asiayhteydet ja ei eletä sitä tunnefiilistä, mikä joukkueessa on. Näyttäähän se silloin hullulta ja hölmöltä, mitä valmentajat tekevät. Todellisuudessa se ei ole välttämättä kauhean hölmöä juuri siinä hetkessä, mitä tuolla eletään. Jos konteksti häviää ja aletaan ajattelemaan irrallisesti jostain sanomisista, niin silloin mennään vaarallisille vesille, Rautakorpi murahtaa.
– Koska fakta on se, että kyllähän me kaikki ihmiset olemme tietyllä tavalla vähän hölmöjä omissa tunnetiloissamme, Rautakorpi jatkaa.
HPK:n päävalmentaja Pennanen nostaa esille sen, miten läpinäkyvyys ei ole aina täysin positiivinen asia.
– Tuo rajoittaa ammatillisesti valmentajaa. Ei mikkien kanssa voi puhua sellaisia taktisia asioita, joita itse haluaisin, Pennanen taustoittaa.
HPK:n päävalmentaja Antti Pennanen antoi palaa syksyllä Liigan avauskierroksella.
Uudet väylät
Uusien jakelulinjojen kautta valmennuksen sisältö näkyy aivan uudessa valossa. Puhutaan siitä, millainen kuva ulkopuolelle heijastuu.
Kaiken keskellä läsnä on nykyinen yhteiskunta ja sen oma murros. Arkinen avoimuus on iso teema. Ihan kellä tahansa on mahdollisuus vaikuttaa ja ottaa kantaa, ihan mihin asiaan haluaa.
On kuitenkin kornia sanoa, että erilaisuus saisi täyden hyväksynnän. Suomalainen sananvapaus uhkaa olla enemmän ja enemmän ”tämä on se, mitä saat sanoa” -vapautta.
Jääkiekko ei ole tässäkään erillinen saareke.
– Meidän pitää miettiä omaa käyttäytymistämme ja omia puheitamme tarkemmin, se on selvää, HPK-päävalmentaja Pennanen toteaa.
– Uskon, että kaikki tämä uutisointi, mitä on näkynyt, pistää valmentajia miettimään, että mikä tässä on oikeasti se juttu. Mitä näillä haetaan, mutta myös sitä, että miten itse käyttäytyy ja miten eri asioita hoitaa, Jokereiden päävalmentaja Lauri Marjamäki pohtii.
LUE: Lauri Marjamäeltä puhutteleva kärjistys jääkiekon murroksesta: ”Tämä on mennyt ihan häränpyllyä”
Samalla koko jääkiekon olemus on murroksessa.
Jääkiekon oman #MeToo-kampanjan käynnistäneen Marnerin tapauksen kohdalla ei puhuttu millään tavalla ennennäkemättömästä metodista. Eroavaisuus oli se, että nyt se tuli julkisuuteen.
Tapaus ei pysynyt seinien sisällä.
30 vuotta alalla valmennustehtävissä toiminut Jukka Rautakorpi tietää vanhan ja nykyajan toimintamallien erot.
– Tämä on aivan erilainen ympäristö, missä nyt valmennetaan, Rautakorpi myöntää.
Kaikki kulminoituu valtaan. Nyt pelaajilla on aivan uudenlaiset välineet käytössään.
Yksittäinen pelaaja on yhtä kuin media. Kuka tahansa voi raportoida epäkohdista sosiaalisessa mediassa. Ja viesti lähtee välittömästi leviämään.
Ei ole enää välikäsiä, jotka säätelevät sitä, mikä tulee julki ja mikä ei.
Syksyn paljastus vain vahvisti suuntaa. Marner suorastaan kannusti pelaajia tuomaan epäkohtia esille.
Oli sitten kyseessä pukukopin sisäinen asia tai ei.
Tämä herättää huolta valmentajien keskuudessa.
– Jääkiekko on Suomen suosituin laji ja haluamme olla avoimia. Yritämme palvella ja avaamme pukukoppia pelin jälkeen medialle sun muuta. Se on hyvä suunta. Mutta mun mielestä se, mitä joukkueessa tapahtuu, ei kuulu yhtään kellekään muulle. Ja jos miettii, niin loppupeleissä olemme vastuussa vain meille itsellemme, Jokereiden päävalmentaja Marjamäki näkee.
Mihin suuntaan nykypäivän jääkiekko on menossa?
Valmentajan rooli
Marnerin teko antoi vain vahvemman viestin siitä, mihin suuntaan jääkiekko on menossa.
Pelaajien peli.
Valmentajien perinteinen valta-asema, ehdoton auktoriteetti, ehdoton pomo -mentaliteetti on murentumassa.
Mitä päävalmentaja on nykypäivänä? Onko hän pomo vai apuri?
– Sellainen ylhäältä johtaminen, kapellimestarimainen toiminta, jossa vain joku käskyttää – se ei toimi yhtään, Tapparan päävalmentaja Rautakorpi aloittaa kuvailun.
– Kyse on pelaajien osallistamisesta, jossa heidän mielipiteensä huomioon ottaminen ja hyväksyminen on todella tärkeä juttu. Onhan tuo muuttunut todella paljon. Valmentaminen on 99 prosenttisesti vuorovaikuttamista. Ei oikeastaan mitään muuta, Rautakorpi jatkaa.
Aiemmin penkin takana seisoi tuima valtiojohtaja, josta huokui jämäkkyys ja vahva auktoriteetti. Hänen sanansa oli laki. Hän oli kuin diktaattori.
Koko viestintä tapahtui 100 desibelin äänenvoimakkuudella. Keskiarvoltaan.
Näin ei enää ole.
– En usko, että pelaajat kunnioittavat tai pelaavat sinulle, jos rupeat käyttäytymään niin kuin ehkä joskus historiassa on käyttäydytty, HPK:n päävalmentaja ja A-maajoukkueen apuvalmentaja toimiva Antti Pennanen vahvistaa.
Eikä hän ole yksin mielipiteensä kanssa.
– Kyllä tunteita pitää ja saa näyttää. Sitä kaivataankin välillä. Mutta sellainen yksilöiden kyykyttäminen tai henkilökohtaisuuksiin meneminen… sen aika on ohi, HIFK-päävalmentaja Jarno Pikkarainen jatkaa.
– Eivätkä pelaajat odota sitä, että tuolla ruvetaan heittämään hedelmäkoreja ja aletaan potkimaan roskakoreja. Ehkä joskus on odotettu, Rautakorpi viittaa muutokseen.
Koko johtamisen tukiranka on muuttumassa. Mistä viesti tulee, ja mikä sitä ohjaa.
Tapparan päävalmentaja Rautakorpi on hyvä esimerkki tästä. Hän on ollut ikään kuin mielikuvan lähde vahvasta auktoriteetista ja ilmiselvästä johtajasta. Äänitorvesta, joka on kertonut, että miten asiat ovat.
– Valmentajat ovat kuitenkin vähän ulkokehällä. Eivät valmentajat ole siellä joukkueen ytimessä, sisällä. Siellä on vain pelaajat. Jos vaatimustason saa syntymään siellä, niin se on sitä tämän päivän kovaa valmentamista, Rautakorpi niputtaa nykypäivän valmentamisen sisältönuoran.