Rauman Lukon konkarihyökkääjä Ville Nieminen ei selvästikään ollut mukavuusalueellaan, kun Lukon ja Kuopion KalPan välisen puolivälieräsarjan kolmannen ottelun taistelu oli tiistaina tauonnut.
Nieminen antoi Äijänsuon käytävällä haastattelua kulmahousuihin, nappasnahkakenkiin, villaliiviin ja kauluspaitaan sonnustautuneena, kun hänen joukkuetoverinsa väänsivät samaan aikaan pukukopissa hikeä pelivehkeistään.
- Aitiosta ei tunnetusti pysty peliin vaikuttamaan. Minun paikkani olisi jäällä, mutta välillä on pakko huilata.
- Torstaina Kuopiossa pitäisi kuitenkin olla taas pelikunnossa, tiistain pelin väliin jättänyt Nieminen lohdutti epätietoisia raumalaiskannattajia.
Ville Nieminen oli runkosarjan lopulla muutaman ottelun pois laitatilanteessa loukkaamansa käden takia. Tämänkertaisen huilin syitä hän ei halunnut lähteä spekuloimaan.
- Niitä pieniä vammoja on enemmänkin. On alaraajaa ja yläraajaa, on päätä ja on asennetta, luetteli Nieminen. Sen verran koville se kuitenkin otti, että tuttu hymykin karkasi hetkeksi muuten totisen miehen kasvoille.
Kirkkaalla silmällä ja raikkaalla jalalla
Himoitun Stanley Cupin Colorado Avalanchen pelipaidassa kauden 2000-2001 päätteeksi voittanutta Ville Niemistä pidetään suurten pelien miehenä, voittavana pelaajana. Tosiasiassa kyseinen titteli on kuitenkin ainutkertainen hänen pitkällä peliurallaan.
Nieminen on seissyt siniviivalla sarjan vihoviimeisen pelin jälkeen sittemmin viisi kertaa, mutta aina pyttyä ovat kannatelleet toiset pelaajat.
- Stanley Cupin voittamisen jälkeen ajattelin, että tässähän ollaan joka vuosi, mutta toisin kävi. Muut ovat vain olleet parempia, hän tunnustaa.
Hopealle Nieminen on jäänyt kerran NHL:ssä, keväällä 2004 Calgary Flamesin pelaajana, kahdesti SM-liigassa kasvattajaseuransa Tapparan paidassa, Torinon olympialaisissa 2006 ja maailmancupissa 2004.
- Arvaa vain, kuinka monta kertaa tällä kaudella on käynyt mielessä, että keväällä voisi taas nostaa kannua. Se on mahdollisuus, joka antaa lisäliekkiä vanhemmallekin pelaajalle.
- Kun kevätaurinko nousee, on silmä taas kirkas ja jalka raikas, runoilee Nieminen kuin Tampereen toinen suuri poika Pertti Ukkola ikään.
Sydän on siellä missä pelaajakin
Siirtyessään viime liigakauden päätteeksi Raumalle ja Lukkoon Nieminen oli tietoinen siitä, että keväällä edessä voisi olla taas Lukon ja Tapparan välinen ottelusarja. Niin on ollut jo kahdesti peräkkäin ja yhtä monta kertaa on Niemisen edustama kirvesjoukkue poistunut jäältä finaaleihin.
- Kauden alusta lähtien olen ottanut sen mahdollisuuden huomioon, että voisimme pelata pudotuspeleissä juuri Tapparaa vastaan. Se on minun kasvattajaseurani, mutta pelaajan sydän on kuitenkin aina siinä joukkueessa, jonka paita on päällä. Nyt se on Lukko, Nieminen vakuuttaa.
- Pudotuspelit ovat kuin elämä pienoiskoossa. Urheilu tarjoaa mahdollisuuden yksi peli kerrallaan, eikä niin pitkälle kuin seuraavaan ottelusarjaan ole varaa ajatella. Hoidetaan ensin KalPa ja katsotaan vasta sen jälkeen, kuka tulee vastaan seuraavaksi, hän miettii.