Missä he ovat nyt: Luistimenviilto oli päättää Janne Ojasen uran juuri ennen kultaisia 1995 MM-kisoja

Janne Ojasen kausi 1994–95 oli tunteiden vuoristorataa. Edelliskauden nelonen Tappara kynti SM-liigassa, vaikka tamperelaisseura sai NHL-työsulun ansiosta alkukauden väriläiskäkseen Theoren Fleuryn. Tappara jäi ulos pudotuspeleistä ja Ojanen päätti jatkaa kauttaan Sveitsin liigan pudotuspeleissä Luganossa. Jo ensimmäinen ottelu oli päättää koko uran.

– Luistin viilsi ranteen niin, että kaksi jännettä meni poikki. Jollain ihmeen kaupalla Sveitsissä oli hyvä lääkäri, joka leikkasi ranteen ja sai parsittua sen kokoon, Ojanen muistelee MTV Sportille.

Janne luisteli, Curre odotti

Tuolloin maaliskuussa alkoi kilpajuoksu: Kuntoutuisiko hyökkääjä Ruotsin MM-kisoihin?

– Käsi oli viisi viikkoa kipsissä. Lääkäri Suomen päässä oli tiukkana, ei antanut päivääkään armoa, että olisi saanut ottaa kipsiä pois tai olisi päässyt mailaa käsittelemään. Vierumäellä luisteltiin viisi viikkoa käsi kipsissä ilman mailaa.

Valmentaja Curt Lindström oli kärsivällinen. Kuntoutuminen oli kiinni päivistä, mutta Ojanen pääsi mukaan joukkueeseen, joka janosi kostoa edelliskeväänä rangaistuslaukauksilla hävitystä MM-finaalista. Ja näinhän siinä kävi.

– Täytyy olla kyllä Currelle kiitollinen, että sai olla mukana ja sai kokea kaikki hienot hetket, Ojanen sanoo.

Valmentaja Lindström oli soittanut Ojaselle heti syksyllä 1993 tultuaan Leijonien päävalmentajaksi. Ojasen unelma NHL-urasta oli haihtumassa hiekkaan loukkaantumisten myötä.

– Kun tuli lähtö NHL:stä, niin Curre soitti heti ja sanoi, että tuut olemaan sitten maajoukkueessa. Tietysti sen NHL-pettymyksen jälkeen se oli hienoa. Olin sitten Curren valmennusajan (1993–97) luottomiehiä maajoukkueessa.

Ohessa kuvakoostetta Ojasen urasta.

Tapparan tuhoisat kuuskasit

Janne Ojasen Tappara-ikäluokka "kuuskasit" teki tuhojaan jo D-junioreista lähtien. D:n mestaruus vuonna 1982, C-nuorten kulta 1984, B-nuorten mestaruus 1985 ja A-juniorien kulta vuonna 1986. Tuhojälki sai jatkoa Tapparan liigamiehistössä, jossa Ojanen nosteli Kanada-maljaa keväällä 1987 ja 1988.

Tapparan dominointi oli tuolloin nykyhetkeäkin väkevämpää.

– Kyllä me silloin varmaan harjoiteltiin aika paljon, oltiin siinä edellä varmasti aika paljon ja taktisesti, tiivistää Ojanen menestysreseptin.

Runkosarjan voittanutta, mestaruutta puolustavaa Tapparaa Ojanen on seurannut ilolla.

– Kova joukkue saa olla, joka meinaa Tapparan neljä kertaa voittaa playoffeissa. Hyvät on lähtökohdat, ja paljon on samaa verrattuna siihen 80-luvun joukkueeseen.

1980-luvun Patrik Laine

Kuten 2010-luvun Tapparan teinitähdet Alexander Barkov ja Patrik Laine, Ojanen ei pelännyt ottaa ratkaisijan roolia nuorena. Keväällä 1987 Tapparan pelin sielu Erkki Lehtonen loukkaantui. Ojanen nostettiin pudotuspeleihin ykkössentteriksi 18-vuotiaana, tuloksena mestaruus ja tehot 4+6.

Patrik Laineen tavoin Ojanen eteni voitosta voittoon. 18-vuotiaiden EM-kulta 1986, historian ensimmäinen nuorten maailmanmestaruus 1987 ja nousu jopa Suomen olympiajoukkueeseen Calgaryyn 1988, josta Leijonille historian ensimmäinen olympiamitali, hopea.

Ojasen äänessä on jopa pientä harmitusta, kun hän tajuaa, ettei 20-vuotiaiden kultajoukkue kokoontunut mestaruuden 30-vuotispäivänä yhteen muistelemaan.

– Se meni jotenkin näköjään ohi, Ojanen naurahtaa.

– Tuttavapiirissä on muutamia joukkueen pelaajia. Aina morjestellaan ja muistellaan menneitä.

Mestaruuden ratkeamisessa riittääkin muisteltavaa. Kanada ja Neuvostoliitto hylättiin turnauksesta päätösottelun joukkotappelun vuoksi.

– Jännitettiin tietysti tulosta paikan päällä hotellissa. Sillä tuloksella (Kanada johti 4-2 Neuvostoliittoa) meidät olisi julistettu voittajiksi muutenkin, sillä Kanadan olisi pitänyt voittaa useammalla maalilla.

Suomi voitti kisoissa Neuvostoliiton 5–4 ja Kanadan kanssa pisteet jaettiin 6–6-tuloksella. Mahtimaiden hylkäyspäätöstä Ojanen pitää yhä oikeana.

– Olihan se poikkeuksellinen, mutta varmasti ihan oikea ratkaisu tulevaisuutta ajatellen, koska ei ole vastaavanlaista sitten sen jälkeen tapahtunut.

Devils kosiskeli mukaan vielä mestaruuskaudelleen

Ojanen sai tilaisuutensa NHL:ssä. Yhden tehokkaan AHL-kauden jälkeen Ojanen teki kunnioitettavat 17+13=30 pistettä 64 ottelussa, mutta seuraavat kaksi kautta vierähtivät taas Tapparassa.

– Kyllä se siihen aikaan oli sellaista old time hockey -meininkiä. Hirveästi ei ollut suomalaisia, venäläiset oli vasta tuloillaan. Nyt eurooppalaisia arvostetaan paljon enemmän vielä eri rooleissakin. On kolmos- ja neloskentässä suomalaisia, silloin oli vain ykkös- kakkoskentissä lähinnä eurooppalaiset.

Kaudeksi 1992–93 hän palasi Devilsiin, mutta epäonnea riitti.

– Polvesta meni eturistiside rikki ja tuen kanssa siellä pelattiin. Oli vielä vuosi jäljellä sopimusta, menin (syksyllä 1993) leirille ja oli uusi valmentaja. Nivunen meni leirillä. Ehdotettiin, että farmiin kuntoutukseen. Olin siellä jo vuoden pelannut, niin ajattelin että nyt riittää farmihommat. Tulin Suomeen ja sille reissulle jäin, Ojanen kertaa NHL-uransa päättymistä.

Ojasen Tappara-ikätovereista vain yhdellä NHL-ura aukesi tosissaan: Teppo Nummisesta tulikin yksi parhaista sarjassa pelanneista eurooppalaispuolustajista.

Devils kyseli Ojasta vielä myöhemmin ryhmäänsä, ja toisessa elämäntilanteessa hän voisi nyt olla Stanley cup -voittaja, sillä Devils voitti 1. mestaruutensa kesällä 1995.

– Vuonna 1994 ruvettiin vaimon kanssa perhettä perustamaan.  Ei lähdetty kaikkiin houkutuksiin mitä tuli vaan oltiin sitten täällä kotikaupungissa. Muutamaksi vuodeksi mentiin toki Ruotsiin (Malmö).

Tapparan miäs

Syksystä 1998 aina uran loppumiseen keväällä 2010 Ojanen kantoi Tapparan 8-paitaa, joka on nyt jäädytettynä Hakametsän hallin kattoon. Kruununa uran lopulla oli mestaruus ja valinta pudotuspelien parhaaksi pelaajaksi keväällä 2003.

Kahta viimeistä kautta lukuun ottamatta tehoja syntyi tasaisen kovaan tahtiin niin, että marraskuun lopulla 2009 Ojanen ohitti Arto Javanaisen kaikkien aikojen pistekärkenä liigassa. Kauden lopulla Ojanen päätti uransa. 20 kauden saldona oli 799 tehopistettä, 283 maalia ja 516 syöttöpistettä.

Ikuinen ennätys?

Kun KHL, SHL ja NHL vievät nykyään parhaat liigapelaajat vauhdilla pois SM-liigasta, voikin rehellisesti kysyä, jääkö ennätys ikuiseksi.

– Yleensä ne jossain kohtaa rikotaan. Jos sieltä joku liigajyrä vielä löytyy, niin aika näyttää. Nykyään pelataan enemmän pelejä kuin 80-90-luvuilla, Ojanen muistuttaa.

Voi olla, ettei Ojasen ennätyksen lyöjä ole vielä tosin syntynytkään. Ainoa nykypelaaja, jonka voisi nykyään edes kuvitella yltävän Ojasen lukemiin, on Lukon Ville Vahalahti. Syksyllä 40 vuotta täyttävä Vahalahti takoo tehoja yhä tasaisesti. Nyt kasassa on 661 tehopistettä, joten vielä kolme kautta 50 pisteen tahdilla...

Ojanenkin tosin luuli nelikymppiseksi asti, että mikäs tässä pelatessa, kun kulkee,

– Sitten rupesi paikat kränäämään ja takareidet poksahtelemaan. Kun ei sitä kuntouttamista kuntouttamisen perään jaksanut, niin lopettamispäätös tuli aika nopeasti.

Liikelahjoja ja vierasreissuja Kalajoelle

Jääkiekko ei Ojasen elämästä silti minnekään kadonnut. Hetken aikaa hän toimi Tapparan apuvalmentajana, mutta siviiliuran pyörittäminen samaan aikaan helpottui, kun siirtyi pienempiin parrasvaloihin.

Viime päivät Ojanen on reissanut Kalajoella Suomi-sarjan Nokian Pyryn apuvalmentajana. Panoksena on paikka Mestiksen karsintoihin, ja Kalajoen JHT, eli Junkkarit Hockey Team, johtaa voitoin 2-1.

– Viikonloppuna ratkeaa, jatkuuko kausi vai ei.

Ojanen kuuluu lisäksi liigan kurinpitovaliokuntaan, joka käsittelee yli 5 ottelun pelirangaistusta vaativat tapaukset.

– Onneksi niitä ei hirveästi tule. Törkeistä tempuista puhutaan enemmän kuin oman urani aikana, toivottavasti niistä päästään eroon.

Jääkiekosta on pientä apua siviiliurallakin. Ojanen on jo 11 vuoden ajan pyörittänyt liikelahjayritystä, joka yy lahjatavaroita ja esimerkiksi työ- ja edustusvaatteita yrityksille. Myynnissä ei kuitenkaan ole vanhoja pelikamoja.

–  Tietysti jotkut asiakkaat sattuu tunnistamaan, niin jääkiekkoa puidaan paljon. Kyllä siitä varmaan apua (myynnissäkin) on ollut.

"Nummelan numero löytyy"

Totisempikin valmentajanura on alkanut kiehtoa.

– Kyllä totta kai voin harkita asiaa, nyt oma firma on pitänyt päivät kiireisenä.

Maajoukkuepuolelta soittoja ei ole tullut, mutta sieltä Ojasella on ainakin vaikutusvaltaisia tuttuja –  toinen kuuskasi Tapparan ajoilta.

– (Jääkiekkoliiton puheenjohtaja Harri) Nummelan kanssa oltiin samaan aikaan junioreissa. Numero löytyy, Ojanen naurahtaa.