Mäkihypyn maailmancup päättyi sunnuntaina. Suomalaiset ilonhetket jäivät vähiin.
MTV Sportin asiantuntijan Toni Niemisen mielestä kausi oli yksi parhaista. Kisoissa oli monia eri voittajia, hienoja yksittäisiä suorituksia ja melko vähän tuulisekoiluja.
– Muuta ei puuttunut kuin suomalaiset sieltä taistelusta, Nieminen sanoo.
Nieminen jakaa kouluarvosanat (4-10) maailmancupissa kiertäneille ja pistetitä saavuttaneille suomalaisille sekä uudelle valmennukselle. Parhaan kokonaisarvosanan saa Jarkko Määttä.
Keskiarvo jää alhaiseksi, mutta Nieminen kysyy: Riittääkö kenelläkään pokeria antaa kovin paljon parempiakaan?
Toni Niemisen arvosanat Suomen mäkimiehille:
Lauri Asikainen
25-vuotias, maailmancup-pisteet: 157 (30. sija).
Kouluarvosana: 7
Ei voi kiitettävän puolelle antaa, muttei voi ihan tuomitakaan. Alkukausi näytti tosi hyvältä, mutta mäkiviikon aikaan alkoivat selkäongelmat saada niskalenkkiä miehestä, eikä niistä toivuttu oikein koko loppukauden aikana. Loppu oli aika synkkää taistelua vaivojen kanssa, ja se jätti vähän huonon maun. Asenne ja taistelutahto säilyivät loppuun asti. Pitää muistaa, että hän näytti alkukaudesta, että hyvällä hyppäämisellä taidot riittävät kärkitasolle.
Jarkko Määttä
20-vuotias, maailmancup-pisteet 151 (32. sija).
Kouluarvosana: 8
Vaikkei ollut pisteissä paras, jollain tapaa silti suomalaisista paras. Tämä oli ensimmäinen ehjä kausi tuolla tasolla, eli hän kiersi koko mc-kauden. Vielä viimeisellä hypyllä henkilökohtainen pituusennätys. Yksittäisistä suorituksista on nähtävissä, että kärki on yhden askeleen päässä. Vielä oli rikkonaista, oli paljon kisoja, jotka menivät yliyrittämisen piikkiin, mutta potentiaali tuli välillä esiin. Sille on hyvä rakentaa kohti Lahden MM-kisoja.
Maailman huipulle kypsytään pikku hiljaa, ja siinä Jarkko on ollut hyvä, että hän on tiedostanut sen. Notkahduksia tuli, muttei romahtanut missään vaiheessa. Kun kokeneemmat vähän heittivät pyyhettä kehään, Jake pystyi ottamaan vastuuta. Niitä ominaisuuksia kaivataan tulevina vuosina. Asenne pysyi hyvänä koko kauden.
Ville Larinto
24-vuotias, maailmancup-pisteet: 35 (53. sija).
Kouluarvosana: 5½
Teki miehekkään vedon, kun palasi vaikeuksien jälkeen, ja alkukausi näytti oikeinkin hyvältä. Olen pettynyt, että sitä viimeistä muutosta ei pystytty kaivamaan. Ville on ollut maailman huipulla, mutta loukkaantuminen tyssäsi sen. Hän kuitenkin tietää, mitä se vaatii, joten siihen suhteutettuna kilpahyppääminen oli tosi vaikeaa. Ne puhtaat tekniset muutokset, joita Villen hyppääminen vaatisi, ei saatu esiin koko kauden aikana.
Janne Ahonen
37-vuotias, maailmancup-pisteet: 29 (58. sija)
Kouluarvosana: 6.
Valitettavasti ei vain ole perusteita antaa parempaa arvosanaa. Toivoisin näkeväni kipailuissa, että hän tiedostaisi hyppäävänsä vain ja ainoastaan itselleen, eikä hänen tarvitse näyttää kenellekään mitään. Haluaisin nähdä Jannelta hyppäämisen riemua, joka ehkä johtaisi vapautuneeseen olemukseen ja sitä kautta teknisiin muutoksiin, joita menetykseen tarvittaisiin.
Rahkeet Jannella on, mutta jotenkin tuntuu, että asiat ovat kasautuneet väärinpäin. Liian monta kertaa kuulin Jannen sanovan julkisuudessa sen suuntaista, että "ettei ole keneltäkään pois, että hän hyppää". Siitä on tullut vähän negatiivinen mörkö. Janne jotenkin edelleen kokee tarvetta näyttää, että on ansainnut paikkansa joukkueeseen. Eihän sitä voi kukaan kiistää, etteikö hän olisi hyppäämällä paikkaansa ottanut.
Hyppääminen oli koko kauden väkinäisen näköistä. Pitäisi uskaltaa antaa sen kokemuksen näkyä ja nauttia kaikista jäljellä olevista kisoista.
Sami Niemi
24-vuotias, maailmancup-pisteet: 19 (62. sija).
Kouluarvosana 5.
Ei ole kauhean mairitteleva arvosana. Kesällä mies teki aivan upeaa työtä: näin, että hänen tapansa ajatella mäkihyppyä ja suhtautua mäkihyppyyn koki aikamoisen muutoksen. Hän pystyi muuttamaan omaa teknikkaansa ja suorittamista tosi isosti. Se näkyi kesä-gp:n tuloksissa, ja syksyllä näytti, että Sami saattaa nousta joukkueelle kantavaksi voimaksi. Mutta kun kausi alkoi, tuli vähän kuin paluu vanhaan. Hän ei pystynyt siirtämään hyvää treenikautta ja muutosta kisoihin oikeastaan ollenkaan. Tulos oli pannukakku.
Arvosanaa laskee se, että tahtotila ja henkinen vahvuus eivät riittäneet, että taisteltaisiin kausi loppuun. Pistettiin arvokisojen alla pillit pussiin. Toisaalta hän keskittyi opiskeluun eikä tehnyt mitään "perinteisempää". Se oli mäkimieheksi fiksu ratkaisu.
Anssi Koivuranta
26-vuotias, maailmancup-pisteet: 18 (64. sija).
Kouluarvosana 4.
Anssi on pakko jättää luokalle, ei voi tässä kohtaa muuta. Hän teki loistavan lajinvaihdoksen ja pystyi viime kaudella palauttamaan suomalaisen mäkihypyn voittokantaan. Oli edellytykset, että nousujohteinen suuntaus tekemisessä jatkuu, mutta jostain syystä tekeminen oli hyvin pehmyttä koko kauden. Missään vaiheessa ei tullut sellaista kovuutta tekemiseen.
Ensimetreistä lähtien hyppääminen oli hyvin pehmeää läpsyttelyä, ja taistelutahto puuttui kokonaan. Kaiken kruununa oli se, että hän nosti kädet pystyyn ja alkoi taivastelemaan, kun oli arvokisavalinnat käsillä. Se oli osoitus, että henkinen kapasiteetti ja asenne tähän kauteen oli heikkoa.
Harri Olli
30-vuotias, maailmancup-pisteet: 1 (85.sija).
Kouluarvosana: 6 ja 8.
Pakko antaa Harrille kaksi eri arvosanaa: hyppäämisestä kutonen ja henkisestä kasvusta kasi. Hyppäämisenkin arvosana on parempi kuin monella muulla, koska hän oli pitkään sivussa ja kadotti otetta touhuun totaalisesti. Hän palasi maailmancupiin ja sai sen pisteen kaivettua. Ei hän esittänyt mitään ihmeellistä, mutta osoitti olevansa tosissaan.
Henkisestä kasvusta tulee se kasi, siitä on pakko antaa iso plussa perään. Näkee, että mies on miehistynyt ja ottanut opikseen. Viestit, mitä olen kuullut joukkueesta, kertovat Ollin olevan muuttunut, ja että Harrin kanssa on ollut kiva olla reissussa. Se on hatunnoston arvoinen juttu. Se menee juuri noin, että miehen pitää muuttua ensin, se urheilupuoli tulee sieltä perässä.
Valmennus:
Päävalmentaja Jani Klinga ja valmennuspäällikkö Kari Ylianttila.
Kouluarvosana: 6.
Ei voi valmennuksellekaan kovin hyvää arvostelua antaa, koska kyse on tulosurheilusta. Alkukausi oli koko joukkueelta hyvä, siinä oli pientä buustia ja paljon tehtiin oikeita asioita. Jostain syystä kilpailukausi ryssittiin.
Treenimääriä ja kaiken tekemisen määrää nostettiin, mikä oli ainoa oikea liike. Sillä haettiin myös henkistä kovuutta. Herää kuitenkin kysymys, että onko sitä löysätty, koska meillä oli jossain vaiheessa kautta todella väsynyt porukka liikkeellä. Onko uskallettu tehdä muutoksia harjoitteluun kilpailukaden kynnyksellä?
Siihen olen pettynyt, että kun vaikeudet alkoivat, olisin toivonut, että valmennusjohto astuu esiin veturiksi ja ottaa roolia. Ainakin ulkoapäin katsottuna se jäi uupumaan. Olisin kaivanut positiivista särmää siinä kohtaa, nyt oli vähän aneemista.
Ylianttilassa olisi sitä särmää ja kannukset jyrähtää ja pistää homma toimimaan. Nyt kaivattaisiin auktoriteettia, joka kajauttaa nyrkin pöytään, ja aletaan tekemään hommia.