Kun Janella yritti mennä juttelemaan luokkansa oppilaille, hänelle käännettiin selkä. – Yksin jättäminen ja ulos sulkeminen on vielä pahempaa kuin se, että olet silmätikkuna, äiti Nina sanoo.
Janella, 7, lähti kouluun innolla. Nina, 40, saattoi tyttärensä perille ensimmäiseen koulupäivään uudessa koulussa.
– Olin vastassa, kun koulu päättyi. Näin heti, että nyt ei ole kaikki ok, Nina muistaa.
– Kysyin, mitä on tapahtunut ja tyttö sanoi itkua pidätellen, ettei kukaan edes puhunut hänelle, vaikka hän yritti jutella. Lohdutin tyttöä, että kaikilla ollut jännittävä päivä, ja ihan varmasti huomenna menee paremmin. Ei mennyt. Itkuinen tyttö tuli kotiin.
"Hän oli yrittänyt mennä juttelemaan, niin hänelle oli käännetty selkä"
Janella aloitti uutena oppilaana nykyisessä koulussaan, ja kaikki tutut esikoulukaverit jäivät vanhaan kouluun. Hän oli kuitenkin odottanut koulua koko kesän ajan suurella innolla: Janella oli varma, että saisi uusia, kivoja kavereita.
Koulussa kaikki meni kuitenkin aivan toisin.
– Hän oli yrittänyt mennä juttelemaan, niin hänelle oli käännetty selkä ja lähdetty pois. Välitunnilla luokan tytöt juoksivat pois ja huusivat "miks sä seurasit meitä!".
Janella, sylissä on marsupoika Taku. Kuva: Nina
"Se, että välitunnilla seisot yksin ja katsot, kun muut leikkivät..."
Nina piti opettajia koko ajan tietoisena tytön kohtelusta. Wilma-viestejä kulki puolin ja toisin.
– Tiedustelin jopa mahdollisuutta vaihtaa toiseen, lähellä olevaan kouluun, mikäli tilanne ei syksyn mittaan paranisi. Siellä olisi ainakin yksi kaveri.
Ninalle yksin jääminen on ollut yksi vanhemman kauhukuvista – tilanne, jota ei soisi omalle lapselleen, tai kellekään lapselle ylipäätään.
– Se, että välitunnilla seisot yksin ja katsot, kun muut leikkivät. Ja koitat esittää, ettei se haittaa. Ettet välitä, vaikka koko ajan on iso möykky kurkussa. Se, ettei kukaan kutsu synttäreille, eikä kukaan tule omiin juhliin, Nina kuvailee.
"Rakas pieni, sinulla on nyt hätä..."
Nina toivoi opettajan muistuttavan muiden lasten vanhempia siitä, miten tärkeää on ottaa kaikki mukaan leikkiin. Opettaja myös toteutti toiveen.
– Tilanne muuttui parin viikon jälkeen, kun luokka jaettiin pienryhmiin ja luokan tytöt jaettiin ryhmien kesken. Pienryhmästä tyttöni sai kaverin, ja koulusta tulee nykyään iloinen tyttö, Nina iloitsee.
"En usko, että lapset tällä tarkoittavat kiusata"
Nina kirjoitti aiheesta myös Facebookissa.
– Laitoin kirjoituksen siksi, että vanhemmat puhuisivat lapsilleen. Että lapset osasivat katsoa, onko joku siellä välitunnilla yksin. Pyytäisivät mukaan. Yksin jättäminen ja ulos sulkeminen on vielä pahempaa kuin se, että olet silmätikkuna. Silmätikkuna ainakin huomataan, että olet olemassa.
Nina sai hyvää ja kannustavaa palautetta tekstistään. Moni intoutui pohtimaan, mitä kaikkea kiusaaminen sisältää.
– Monet kokivat, että ihan turhan takia huolestuin, saati olin yhteydessä kouluun. Moni taas tsemppasi, että tällaiseen pitääkin puuttua heti, ennen kuin tilanne kehittyy pidemmälle. En usko, että lapset tällä tarkoittavat kiusata, mutta eivät vaan ymmärrä, osaa ajatella, miltä tuntuu jäädä yksin, elleivät ole sitä kokeneet, Nina sanoo.
– Näistä on hyvä kotona puhua. Yleensäkin siitä, että ketään ei kiusata ulkonäön, vaatteiden tai minkään muunkaan takia. Kaikki olemme yhtä arvokkaita riippumatta siitä, onko ne Addun verkkarit, vai Hennesiltä tilatut, halvemmat housut.
Janellan tapauksessa tilanne ratkesi onnellisesti: hänellä on jo uusia kavereita, ja puhelinnumeroitakin on tyttöjen kesken jo vaihdettu. Janella odottaa taas koulupäiviä innolla.