Nollahiilipolitiikka johtaa köyhyyskatastrofiin, mutta ei edistä ilmastonsuojelua, sanoo Nobel-ekonomisteja johtanut tutkija

Copenhagen Consensus Center on muun muassa Nobel-tason ekonomisteista koostuva tutkimuskeskus ja ajatushautomo, jonka sanotaan pyrkivän löytämään tehokkaimpia ratkaisuja maailman vaikeimpiin ongelmiin.

Ilmastonmuutos on ehdottomasti yksi niistä.

Vuonna 2013 Tanskan ympäristöntutkimuslaitoksen entinen johtaja, tutkija Bjørn Lomborg, kokosi kymmenen tiimiä, jotka koostuivat monista maailman johtavista taloustieteilijöistä. 

Joukossa oli useita Nobelin taloustieteen palkinnon voittajia.

Tiimeillä oli yksi tehtävä: selvittää mikä on tehokkain keino käyttää 75 miljardia dollaria, jotta maailmasta tulisi parempi paikka.

Tehokkuutta mitattiin sillä, mikä sijoitus antaa eniten takaisin neljän vuoden ajanjaksolla.

Kun tiimit olivat tehneet itsenäisesti listan 12 polttavimman globaalin ongelman osalta, Lomborgin tiimi siivilöi tiimien ratkaisuista keskeisimmät ja yleisimmät.

Syntyi How to Spend $75 Billion To Make The World A Better Place -teos.

Lue myös: Egyptin ilmastokokous alkaa: "Tällä hetkellä maailman maat laittavat enemmän rahaa fossiilienergian pönkittämiseen kuin ilmastokriisin torjumiseen"

Keskeisimmät väitteet

Tiimit käyttivät lähteinään pääasiassa YK:n alaisen hallitustenvälisen ilmastonmuutospaneeli IPCC:n ja Yhdysvaltain kansallisen ympäristöarviointikeskuksen tilastoja.

Tilastojen tulkitsemiseksi on käytetty taloustieteen Nobelilla palkitun ympäristöekonomistin ja Yalen yliopiston professorin William NordhausinDICE-laskentamallia.

Selvityksen mukaan eniten rahalle saa vastinetta sijoittamalla hivenaineisiin ja lääkkeisiin, joilla taistellaan aliravitsemusta vastaan, ja sijoittamalla esikouluikäisten koulutusmahdollisuuksiin.

Koska paremmin ravitut ja koulutetut lapset elävät terveemmin ja tehokkaammin, jokaista dollaria vastaan saatu maailmanlaajuinen hyöty on taloustieteilijöiden arvion mukaan 63 dollaria.

Toisin sanoen köyhimpien ihmisten auttaminen pois äärimmäisestä köyhyydestä on paras tapa tehdä hyvää, ei pelkästään heille, vaan ihan kaikille. 

Yhden dollarin sijoitus köyhimpien ihmisten riittävään ravinnon saantiin maksaa itsensä takaisin neljän vuoden aikana 63-kertaisesti, tutkimus väittää.

Selvityksessä nousee esiin myös malariahoidon tehostaminen, lasten immuunipuolustuksen parantaminen esimerkiksi rokotteilla ja matojen poistattaminen. 

Kaikkien näiden ratkaisujen hyöty oli sijoitukseen nähden monikymmenkertainen.

Sen sijaan kiirehtivän ilmastopolitiikan siivittämän vihreän siirtymän vaikutus saattaa olla negatiivinen sekä köyhiin että ilmastoon, vaikka sen taustalla olisikin rakkaus planeettaamme kohtaan. Näin väittää tutkija Bjørn Lomborg.

Skeptinen ympäristöntutkija

Teoksessaan False Alarm: How Climate Change Panic Costs Us Trillions, Hurts the Poor, and Fails to Fix the Planet Lomborg kritisoi tapoja, joilla yritämme taistella ilmastonmuutosta vastaan.

Lomborg ei ole ilmastodenialisti. Hän tietää, että ilmasto muuttuu, muutos johtuu osin ihmisen toiminnasta, ongelma on vakava ja siihen pitää tarttua. 

Hän on kuitenkin monien kanssa eri mieltä siitä, miten tulevaisuuden uusiutuvan energian maailmaa tulisi edesauttaa.

Ilmastopelottelun historia

YK:n ensimmäisessä ilmastokokouksessa vuonna 1972 järjestäjät varoittivat, että maailmalla on kymmenen vuotta aikaa välttää ilmastokatastrofi.

Samana vuonna ilmestyi Kasvun rajat -raportti (engl. Limits to Growth), joka ennusti, että luonnonresurssit ehtyvät muutamassa vuosikymmenessä ja saasteet nujertavat meidät.

Kyseessä oli Rooman Klubin tilaama ja julkaisema raportti.

Rooman klubi on yksi perustajajäsenistä Trans-Mediterranean Renewable Energy Cooperation -yhtiössä (TREC), jonka tavoitteena on Euroopan, Pohjois-Afrikan ja Lähi-idän kasvavan energiatarpeen tyydyttäminen aavikoille rakennettavilla aurinkolämpövoimaloilla.

Vuonna 1982, jolloin katastrofin olisi kuulunut jo tapahtua, YK nosti panoksia ja ennusti “planetaarisen tason tuhoa, joka on verrattavissa ydinaseholokaustin mittakaavaan ja peruuttamattomuuteen, vuoteen 2000 mennessä”.

Ihmisten sukupuuton sijaan ilmastoon liittyviä kuolemia on nyt noin 25-kertaisesti vähemmän kuin sata vuotta sitten, Lomborgin tutkimus väittää. Näitä ovat kuolemat, jotka liittyvät tulviin, kuivuusjaksoihin, myrskyihin, metsäpaloihin ja hellejaksoihin.

Lomborgin tiimin tutkimuksen mukaan 1920-luvulla ilmastokatastrofit tappoivat yli puoli miljoonaa ihmistä vuodessa. Nyt niiden seurauksena kuolee keskimäärin noin 20 000 ihmistä vuodessa.

Tämä johtuu Lomborgin mukaan pääasiassa globaalista vaurastumisesta. Vaurastuminen parantaa muun muassa kykyä varautua sään ääri-ilmiöihin.

Lomborg sanoo, että Kasvun rajat -raportti ja YK olivat väärässä, koska ne eivät ottaneet ilmastomalleissaan huomioon arvokkainta resurssiamme, ihmisten kekseliäisyyttä.

Köyhyyden väheneminen

Köyhyys on vähentynyt dramaattisesti viimeisten vuosikymmenten aikana.

Vuosien 1990-2015 välillä äärimmäinen köyhyys väheni hurjasti, mutta jos jotain tapahtuu joka päivä, se ei ole uutinen.

Siksi monet eivät ole tietoisia ehkä ihmiskunnan merkityksellisimmästä suorituksesta.

Vuonna 1990 noin 36 prosenttia maailman väestöstä eli Maailmanpankin määrittämässä äärimmäisessä köyhyydessä, joka tuolloin tarkoitti 1,25 dollarin päiväbudjettia.

YK otti tavoitteekseen puolittaa äärimmäisessä köyhyydessä elävien määrä vuoteen 2015 mennessä. Tavoite paukkui yli etuajassa ja reilusti.

Vuonna 2015 vain 12 prosenttia eli äärimmäisessä köyhyydessä. Luku tippui siis kolmannekseen alkuperäisestä.

Toisin sanoen tilastojen valossa joka päivä 25 vuoden ajan lehtien otsikoissa olisi voinut lukea: “Tänäänkin 130 000 pois äärimmäisestä köyhyydestä”.

Vihreän siirtymän kääntöpuoli

Yksi Lomborgin keskeisimmistä väitteistä on, että kiirehdityn vihreän siirtymän kustannukset kasaantuvat ennen kaikkea maailman köyhimpien niskaan.

Tämän seurauksena ongelman ratkaisun yritys luo niin paljon lisää ongelmia, että vaikutus on lopulta negatiivinen.

Tämä johtuu osittain siitä, että vihreää siirtymää edistetään pyrkimällä estämään poliittisella päätöksenteolla halvemman uusiutumattoman energian käyttöä sen aiheuttamien saasteiden takia, Lomborg väittää.

Vuoden 2015 Pariisin ilmastosopimuksen jälkeen maailmanlaajuinen sijoittaminen fossiilisiin polttoaineisiin on puolittunut.

Lomborgin vertaisarvioidun tutkimuksen mukaan Pariisin ilmastolupausten yhteenlaskettu vaikutus vuoteen 2100 mennessä olisi 0,048 celsiusasteen vähennys lämpötilan nousussa. Tämä on siis tutkimuksen mukaan vaikutus, jos kaikki maat saavuttavat kaikki ilmastotavoitteensa vuoteen 2030 mennessä. Vaikutus olisi siis minimaalinen, tutkimus väittää.

Juttu jatkuu videon jälkeen.

Lisäksi tutkimus väittää, että vaikka kaikki tavoitteisiin sitoutuneet valtiot pysyisivät kaikissa tavoitteissaan vuosisadan loppuun saakka, eivätkä siirtäisi hiilidioksidipäästöjään sitoutumattomien valtioiden "piikkiin", vaikutus lämpötilan nousuun olisi silti vain 0,17 celsiusastetta.

Ongelma ei Lomborgin mukaan ole uusiutuviin energiamuotoihin siirtyminen, vaan se, että se pyritään tekemään vajavaisella teknologialla välittömästi ja fossiilisia polttoaineita kallistamalla.

Sen sijaan meidän tulisi Lomborgin mukaan tehdä massiivisen rahoituksen avulla vihreästä energiasta tehokkaampaa ja niin halpaa, että kaikkien olisi taloudellisestikin järkevää siirtyä käyttämään sitä.

Progressiivinen verotus

Köyhimpien maiden ihmiset joutuvat käyttämään suurimman osan elannostaan energiaan, joten energian hinnan nousu vaikuttaa heihin poikkeuksellisen voimakkaasti.

Lomborgin mukaan uusiutuvien energiamuotojen kehityksen rahoitus tulisi hankkia progressiivisen verotuksen avulla sen sijaan, että fossiilisten polttoaineiden hintoja nostetaan.

Tällöin suurin osa vihreän siirtymän hinnasta tuntuisi rikkaampien yhteiskuntien lompakoissa.

Rautalangasta väännettynä Lomborgin kovimman väitteen voisi tiivistää näin: rikkailla on varaa hankkia kalliimpaa energiaa, mutta jos köyhät joutuvat niin tekemään, pahimmillaan he kuolevat nälkään ja parhaimmillaankin joutuvat turvautumaan entistä saastuttavampiin energiamuotoihin valuessaan äärimmäiseen köyhyyteen.

Vaurastumisen merkitys

Ilmastoteot ja yhteiskuntien vaurastuminen nähdään usein jopa akateemisissa piireissä vastinparina. Toinen hillitsee, tai jopa estää toista.

Lomborg väittää tämän kuitenkin olevan väärin. Väite ei ota inhimillistä tekijää huomioon, hän sanoo.

Tietyn varaustason saavuttaessaan ihmiset alkavat kiinnostumaan siitä, mitä ympäristölle tapahtuu. Heillä alkaa olla enemmän aikaa ja vaurautta toimia vastuullisemmin, Lomborg pohtii.

Kun yhteiskunnat vaurastuvat, niistä tulee myös moninkertaisesti vähemmän haavoittuvaisia sään ääri-ilmiöille. Yhteiskunnat pystyvät rakentamaan luonnonvoimia kestäviä koteja ja kaupunkeja, tulvavalleja sekä hankkimaan esimerkiksi sammutusvälineistöä metsäpalon varalta.

Hyvä esimerkki tästä on Alankomaiden Delta-ohjelma, jonka avulla merenpinnan alapuolella olevat alueet maasta pidetään turvassa. Esimerkiksi The Maeslant Barrier -sulkuaita on rakennettu myrskyn varalta, joka on "pahin 10 000 vuoteen".

Sen sijaan Yhdysvaltojen New Orleansissa patojen rakentamisessa säästeltiin. Vuonna 2005 kaupungin padot eivät kestäneet myrskyä, joka oli pahin vain sataan vuoteen. Neljä metriä korkeat padot pettivät, kun Katrina-myrsky iski ja lähes 80 prosenttia puolen miljoonan asukkaan kaupungista jäi veden alle. Lähes 2000 ihmistä menehtyi ja kallis jälleenrakennus kesti vuosia.

Juttu jatkuu videon jälkeen.

Lomborg pohtii, että jos elinympäristö on turvallisempi, ihmiset voivat keskittyä esimerkiksi uusiutuvien energiamuotojen kehittämiseen ja niiden käyttöönottoon sen sijaan, että elämä on jatkuvaa jälleenrakennusta, seuraavan aterian hankkimista ja esimerkiksi manuaalista jätehuoltoa.

Lisäksi jokainen hyvin ravittu, paremmin koulutettu, ja useammilla mahdollisuuksilla siunattu ihminen on myös yksikkö, joka nopeuttaa omalla potentiaalillaan kehitystä kohti hiilineutraalia maailmaa, Lomborg painottaa.

Jos ihmisten kollektiiviseen kehitykseen "valjastettava" aivokapasiteetti jää esimerkiksi köyhyyden aiheuttaman aliravitsemuksen vuoksi käyttämättä, Lomborgin mukaan se estää meitä siirtymästä globaalissa mittakaavassa uusiutuvaan energiaan.

On myös hyvä huomata, että vauraammissa yhteiskunnissa syntyy paljon vähemmän lapsia, jotka käyttävät osaltaan energiaa.

Liikakansoituksen myytti

Liikakansoituksella on peloteltu jo vuosikymmeniä.

Jos siis autamme köyhimpiä pois köyhyydestä, jolloin he elävät pidempään ja "leveämmin", tuhoammeko samalla ilmastoa? Lomborg on pyrkinyt tiimeineen vastaamaan tähän poliittisesti epäkorrektiin kysymykseen. Tiimi tarkasteli YK:n tilastoja väestönkehityksestä.

YK:n arvion mukaan ei näytä siltä, että ylikansoitus olisi ongelma tulevaisuudessa. Jälleen kerran 70-luvun tuomiopäivän manaajat olivat väärässä.

Esimerkiksi Intian kokonaishedelmällisyysluku oli 1970-luvulla 5.7. Tänä päivänä se on 2,5. 

Kun kokonaishedelmällisyysluku tippuu alle kahden, kasvu kääntyy negatiiviseksi, ja maata uhkaa väestön vähentyminen pitkällä aikavälillä. Näin on käynyt jo esimerkiksi monissa Euroopan maissa ja Japanissa.

Tilastokeskuksen mukaan Suomen kokonaishedelmällisyysluku oli vuonna 2021 historiallisen matala, 1,46 lasta naista kohden.

YK arvioi, että vuonna 2050 elossa olevia ihmisiä on 2,4 miljardia enemmän kuin nyt. Tästä 0,4 miljardia selittyy pidemmillä elinkaarilla.

Jos tästä päivästä alkaen jokainen nainen ja mies saisivat yhdessä vain yhden lapsen, meitä olisi vuonna 2050 joka tapauksessa 1,9 miljardia enemmän.

Ero on siis 0,1 miljardia. Liikakansoitus ei tule olemaan ongelma, sanovat YK:n tilastot.

Ennennäkemätön ruokakriisi

YK:n ruokajärjestö varoitti syyskuussa, että kohtaamme pian “ennennäkemättömän globaalin ruokakriisin”, jonka seurauksena jopa 345 miljoonaa ihmistä tulee kärsimään nälänhätää.

Erityisen paha tilanne on nyt Pohjois-Afrikassa. Iso osa Pohjois-Afrikan ja Lähi-idän viljasta tuotiin ennen sotaa Ukrainasta ja Venäjältä. Ukrainasta lähtevien viljakuljetusten vaikeudet ovat olleet otsikoissa jo pitkään. 

Hiljattain Venäjän presidentti Vladimir Putin uhkasi jälleen estää sovitut viljakuljetukset, jos EU ei kevennä pakotteitaan maata kohtaan.

Lisäksi koronapandemia on hidastanut talouskasvua sekä tuhonnut ja hidastanut tuotanto- ja vientiketjuja.

Niin ikään Pohjois-Afrikassa, Egyptin Sharm el-Sheikhissä, keskustellaan marraskuussa tulevaisuuden ilmastotavoitteista. Samaan aikaan YK:n tavoite poistaa nälänhätä maailmasta vuoteen 2030 mennessä uhkaa vesittyä.

Artikkelin alkupuolella kerroimme merkittävästä saavutuksesta: äärimmäisessä köyhyydessä elävien määrä väheni kolmannekseen vuosina 1990-2015. Vuoden 2015 Pariisin ilmastosopimuksen solmimisen jälkeen äärimmäisen köyhyyden vähentyminen on hidastunut merkittävästi.

Maailmanpankissa ollaan tästä huolissaan.

– Jos aiomme kitkeä köyhyyden vuoteen 2030 mennessä, tarvitsemme paljon enemmän investointeja, erityisesti inhimilliseen pääomaan edistääksemme kattavaa kasvua, jolla tavoitamme ihmiset jotka elävät edelleen köyhyydessä. Heidän vuokseen emme voi epäonnistua, Maailmanpankin presidentti Jim Yong Kim sanoi vuonna 2018.

Talouden ja ilmaston tasapaino

Lomborgin väitteitä on kritisoitu vuosien aikana.

Jotkut tutkijat ovat muun muassa sanoneet, että Lomborgin työnsä pohjana käyttämä DICE-malli ei ota riittävästi huomioon ilmastonmuutoksen aiheuttamien tuhojen taloudellista vaikutusta tulevaisuuden yhteiskuntiin.

Ilmastopaneeli IPCC:n entinen johtaja Rajendra Pachauri kritisoi vuosituhannen alkupuolella kovasanaisesti Lomborgin väitteitä, mutta sittemmin Pachauri on suositellut Lomborgin Smart Solutions to Climate Change -teosta vuodelta 2010.

Teoksessa Lomborg esitti, että valtiot perustaisivat suuren rahaston tutkimaan ilmaston lämpenemisen ehkäisykeinoja ja tapoja sopeutua lämpenevään ilmastoon. Rahastoon kerättäisiin varoja 100 miljardia dollaria vuodessa.

Taloustieteilijät ja ilmastotutkijat ovatkin yrittäneet vuosien ajan arvioida, mikä on optimaalinen tapa toimia, kun fossiilisista polttoaineista on päästävä eroon, mutta talous ei voi tyrehtyä.

Katso myös: Ilmastokokous alkaa sunnuntaina Egyptissä – Ilmastorahoitus ja päästövähennykset hankalimmat neuvottelukysymykset