Ilman öljyä länsimainen materiaalinen elintaso ei olisi mahdollista. Fossiiliset polttoaineet kuten hiili ja öljy ovat kuitenkin myös ilmaston lämpenemisen moottori. Jos ilmaston lämpeneminen halutaan pysäyttää, vaaditaan täysin omaa luokkaansa oleva energiantuotantosiirtymä, kirjoittaa MTV Uutisten ulkomaantoimittaja Janne Hopsu.
Ilmaston lämpenemisen vitsauksia on jo nyt. Vuosisadan loppuun mennessä niiden määrä ja erityisesti ankaruus uhkaavat lisääntyä tavalla, mistä Raamatun ilmestyskirjan ratsastajatkin –nälkä, taudit, sodan, kuolema – olisivat hämmästyksissään. Ne, kuten me muutkin odotamme, kuinka paljon lämpömittari vielä nousee. Toisin kuin vertauskuvallisilla hahmoilla, meillä myös on mahdollisuus vaikuttaa ilmastoon hyvässä ja pahassa.
On näkökulmakysymys, ettei saa ”pelotella” ettei ahdistu liikaa, vai varoittaa tulevasta ja yrittää varautua ja samalla hillitä lämpenemiskäyrää.
Lämpötila maapallolla on noussut 1.1 - 1.3 celsiusastetta esiteollisesta ajasta, vajaassa 200 vuodessa.
Ilma on lämmennyt, meret ovat lämmenneet, maat ja kesäisin ainakin tiiviisti rakennetuissa moderneissa kaupungeissa myös asfaltti ja rakennukset lämpiävät aiempaa enemmän. Urbaaneilla alueilla alkaa olla aiempaa tukalampi asua.
Tämä näkyy ja tuntuu, maksaa rahaa ja aiheuttaa kärsimystä ihmisille ja muulle eliökunnalle, johon olemme erottamattomasti kytköksissä ja riippuvaisia.
Kuumuus, kuivuus, metsäpalot, aavikoituminen, rankkasateet, entistä yllättävämmät ja kovemmat tulvat ja rajumyrskyt, ikiroudan ja jäätikköjen ja vuorten lumihuippujen sulaminen.
Nämä ovat sekä seurauksia ihmisen kuluttamista fossiilisten polttoaineiden päästöistä, että syitä, joista on jatkoseurauksia. Kuten ilmastopakolaisuus, ruoantuotannon vaikeutuminen ja aliravitsemus, eläinten ja kasvien lajikato, ympäristön saastuminen, metsäkato.
Ja kulkutaudit leviävät aiempaa helpommin, nopeammin ja useammin. Kamppailu hupenevista luonnonvaroista kiihtyy, mistä jo nyt seuraa väkivaltaa ja osasyy sotimisiin.
Aivan viime vuosina koetut luonnonkatastrofit ovat ravistelleet hereille myös suurimpia ilmaston lämmittäjiä, koska näitä katastrofeja tapahtuu yhä enemmän myös absoluuttisesti tai asukaslukuun suhteutettuna suurimmissa kasvihuonekaasuja päästävissä maissa.
Öljy mahdollisti vaurauden, nyt siitä on tullut taakka
Maailman poliittiset johtajat lupaavat pysäyttää ilmaston lämpenemisen 1,5 asteeseen. Tätä toistetaan liukuhihnalta myös Glasgow’n ilmastokokouksessa.
Toisin kuin Pariisissa kuusi vuotta sitten, poliitikot näyttävät havahtuneen tosissaan tilanteeseen mediassakin näkyvien luonnonkatastrofien, kansalaispaineen ja rahan haistavan yritystoiminnan suhtautumisen muutoksen takia.
Nykyisillä energiankäytön toimilla ja kuluttajien käytöksellä nousu ei pysähdy yllä toivottuun lukuun.
Ilman öljyä länsimainen materiaalinen elintaso ei olisi mahdollista. Fossiiliset polttoaineet kuten hiili ja öljy ovat kuitenkin myös ilmaston lämpenemisen moottori.
Maailmalla käytetystä energiasta leijonanosa on yhä miljoonia vuosia sitten maaperään fossilisoituneista eliöistä tuotettua öljyä, hiiltä ja maakaasua, noin 85 prosenttia kulutuksesta.
Jos ilmaston lämpeneminen halutaan pysäyttää alle kahteen asteeseen ennen vuosisadan loppua, lähivuosikymmeninä vaaditaan historiallisessa mittakaavassa täysin omaa luokkaansa oleva energiantuotantosiirtymä.
Onko meidän pakko luopua mukavuudenhalustamme?
The Economist -lehden mukaan vähintään 90 prosenttia nyt fossiilisilla polttoaineilla tuotetusta ja kulutetusta energiasta pitää olla lähtöisin toisista lähteistä, kuten loppumattomista auringosta ja tuulesta, aaltovoimasta, maalämmöstä ja ydinvoimasta.
Jos fuusioenergia vaikuttaa yhä ikuisen tulevaisuuden energiaratkaisulta, vetytalous on jo pääoven kynnyksellä, lähtien terästeollisuudesta.
Sähköautoihin siirtyminen tapahtuu ennakoitua nopeammin. Toisaalta niidenkin kasaaminen syö raaka-aineita luonnosta, jonka lajisto ja elintila heikkenevät.
Läntisissä demokratioissa eletään usein hyvin. Aineellisesta hyvinvoinnista voidaan kiittää fossiilisia polttoaineita. Nyt niistä siis pitäisi päästä melkein eroon. Ilman elintason laskua. Yhä halutaan lentää ympäri maailmaa ja kuluttaa kuin vailla huolen päivää.
Pitäisikö meidän luopua mistään, samaan aikaan kun jopa 800 miljoonaa ihmistä elää yhä ilman pääsyä sähköverkkoon, puhumattakaan muusta meille itsestään selvistä elämää helpottavista ja nautintoa tuovista asioista?
Oikeudenmukaisuuden toteuttaminen ei ole helppoa. Eettisen asenteen lisäksi se maksaa paljon rahaa.
Poliitikoilla on epäkiitollinen tehtävä vääntää vaatimusten Rubikin kuutio kohdalleen. Yritysmaailmalla innovaatioineen on kovan näytön paikka kehittää tavaroita ja palveluita, jotka kunnioittavat elonkehää. Kansalaisilla on epämukavat ajat edes miettiä elintapojaan. Luonnossa olemme erottamattomasti kiinni.