Nykäsen viimeinen, koskettava toive paljastui – ehti kertoa pitkäaikaiselle ystävälleen, millaiset hautajaiset itselleen toivoisi: "Ja ilmoitetaan, että näkemiin Matti ja kiitos kaikesta"

Kai Merilä ja Matti Nykänen tunsivat toisensa noin 30 vuoden ajan. Surun murtama Merilä antoi nyt viikonloppuna MTV Uutisille omien sanojensa mukaan vihoviimeisen haastattelun, jossa hän muistelee ystävänsä Matin elämää. 

Haastattelussa Kai Merilä paljasti, mitä Nykänen oli toivonut viimeisenä toiveenaan hautajaistensa suhteen.

On kulunut lähes viikko Matti Nykäsen kuolemasta. Uutinen miehen poismenosta tuli täysin odottamatta, ja myös siksi aihe on ollut viikon puhutuin ja seuratuin puheenaihe. 

Nykäsestä kertovia uutisia on julkaistu päivittäin pitkin kulunutta viikkoa, ja tuosta hullunmyllystä on saanut osansa etenkin Matti Nykäsen lähipiiri – mukaan lukien Matin pitkäaikainen toimittaja-ystävä Kai Merilä.

Merilä lupautuikin antamaan MTV Uutisille haastattelun – omien sanojensa mukaan viimeistä kertaa koskaan, missään mediassa.

”Juuri eilen mietin, että jos mä nyt soitan Matin numeroon…”

Puhelimeen vastaa Merilä, jonka äänestä paistaa koko puhelun ajan valtava suru. Hän ei edelleenkään voi uskoa ystävänsä poismenoa todeksi.

– On ollut sellaisia epäuskoisia fiiliksiä. Juuri eilisiltana mietin, että jos mä soitan Matin numeroon, niin olisi kiva tietää, hälyttääkö se vai onko se suljettu. En kuitenkaan soittanut.

– Muistoja tulviin mieleen vasta nyt – alkuviikosta ei tullut mitään. Huomasin, että kun pysähtyy, niin tulee helvetin paha olo, Merilä kuvailee sumuisissa ja kiireisissä tunnelmissa mennyttä viikkoaan.

Merilä on yrittänyt pitää itsensä kiireisenä, sillä Nykäsen kuolema oli hänelle riipaisevan kova paikka. Hän ei voi tai edes halua kuvitella, millaista surutyötä miehen perhe on joutunut tekemään viime aikoina.

– Sehän on ihan luonnotonta, että äiti joutuu saattamaan lapsensa hautaan, Merilä sanoo ääni vapisten.

Ystävysten ikimuistoisin matka

Matti Nykänen kiersi maailmaa Kai Merilän kanssa niin työn kuin huvinkin merkeissä. Merilä muistelee Nykäsen kanssa tehtyjä reissuja hymyissä suin tämänhetkisestä surusta huolimatta.

– Meillä on ollut aina helvetin hauskaa. Ollaan pelleilty, naurettu kippurassa ja ihan rillumarei-elämää vietetty. Mulla meinas yhdessä vaiheessa avioliittokin kaatua sen elämän takia, Merilä muistelee kertoessaan parivaljakon kolme viikkoa kestäneestä kosteasta Espanja-reissusta.

Kysyttäessä, mikä on Merilän mielestä ikimuistoisin yhteinen reissu, hänen äänensävynsä muuttuu surumielisestä astetta iloisemmaksi.

Hän palaa muistoissaan Saksan Oberstdorfiin, jossa hän toimi Nykäsen tulkkina. Samaisella reissulla Nykänen palkitsi myös Mäkihypyn maailmancupin osakilpailun voittajia.

Nykänen halusi viedä Kai-ystävänsä lentomäen hyppytornin huipulle. Mäki oli siihen kellonaikaan suljettu, mutta paikalla sattui olemaan talonmies, joka tunnisti Nykäsen välittömästi, sillä Matti oli hänen suuri idolinsa.

Mies päästi kaksikon rinnehissiin, joka lähti kuljettamaan ystävyksiä kohti korkeaa hyppytornia.

”Mietin vain, että kyllä on täytynyt kova pää olla”

Matkalla hyppytorniin Nykänen kuvaili Merilälle, miten hän valmistautui tulevaan hyppyynsä jo hississä matkalla huipulle. Hississä hän muun muassa tarkisti, että hyppylasit olivat otsalla ja siteet kunnossa.

– Tässä vaiheessa mä melkein kuulen yleisön hurrauksen, Merilä kertoo Nykäsen sanoneen.

Samalla Nykänen herkistyi muistellessaan vuonna 1992 päättynyttä mäkihyppyuraansa.

Päästyään lentomäen huipulle Nykänen vei Merilän puomille, josta mäkihyppääjät syöksyvät mäkeen liitäen lopulta kohti mäkimontun pohjaa.

– Katsoin alas, ja meidän auto näytti nuppineulan pään kokoiselta. Mietin vain, että kyllä on täytynyt kova pää olla, Merilä muistelee ikimuistoista ja ainutlaatuista tilannetta.

Pelkkä muistelu saa Merilälle edelleen kylmiä väreitä. Puomilla istuskellessaan Nykänen oli kuvaillut, miltä tuntui, kun hänen nimensä luki taulussa ja vihreä valo paloi hypyn merkiksi – sitten se oli menoa.

– Mä tein tosta mäestä mäkiennätyksen silloin. Jaa, taisi olla vielä maailmanennätyskin, Merilä kertoo Nykäsen sanoneen vaatimattomasti.

– Matti on ollut mulle aina urheilusankari.

Palkinnot eivät olleet tärkeitä

Vaikka Nykänen olikin menestynyt mäkihyppääjä, hän itse piti saamiaan palkintoja vain tavarana ja rautaromuna. Hänestä oli Merilän mukaan toki hienoa voittaa ja saada tunnustusta, mutta vielä tärkeämpää oli urheilijana kantaa Suomen lippua ylpeydellä ja vaikuttaa ihmisiin iloisesti.

– Matti sanoi aina, että oli hienoa antaa isoille joukoille ja Suomen kansalle hyvää mieltä.

Sama vaatimaton asenne näkyi myös mäkihyppyuran jälkeisessä elämässä, kun Nykänen viihdytti ihmisiä artistina. Hänestä keikka oli mennyt erityisen hyvin silloin, kun yleisö oli selvästi viihtynyt.

– Täällä on ihan tarpeeksi kurjuutta muutenkin Suomessa, Nykänen oli todennut Merilälle aikoinaan.

Käyttikö media Mattia hyväkseen?

Merilä on pyrkinyt vastaamaan ystävällisesti kaikkiin median esittämiin kysymyksiin. Osa uutiskärjistä ja haastatteluiden teemoista ovat olleet sellaisia, joista Merilä on halunnut kieltäytyä.

Tällaiset haastattelut liittyivät yleensä oletuksiin, joiden mukaan media käytti Nykästä hyväksi.

– Kun ajattelee Matin urheilusaavutuksia, niin ei sinne pääse, ellei ole ihan helvetin kova äijä. Se tarkoittaa myös sitä, että Matilla on ollut kova tahto ja hän oli luupää, ei häntä voinut käskeä tekemään mitään.

Merilä onkin sitä mieltä, että asiantuntijoiden spekulaatiot siitä, että Nykäsen kuolema olisi osaltaan median syytä, on typerää.  

– On unohdettu, että tuo (oletus) itseasiassa halventaa Mattia, Merilä toteaa.

Ovatko hautajaisiin osallistuvat tahot kuitenkaan vilpittömiä?

Merilä kertoo olevansa pettynyt tapaan, jolla Nykäsen hautajaisista on viikon mittaan uutisoitu. Merilän mukaan Nykäsen vaimo Pia kuuli valtiollisista hautajaisista ensimmäisen kerran katsottuaan uutisia televisiosta – ilman, että lesken kanssa oli keskusteltu asiasta. 

Pietarinkadun Oilers otti yhteyttä Merilään.

Hyväntekeväisyyttä harjoittavasta jääkiekkojoukkueesta todettiin, että jos Suomen valtio ei järjestä mäkikotkalle valtiollisia hautajaisia, jokkue haluaisi osallistua hautajaiskustannuksiin.

– Soitin asiasta leski-Piialle ja hän sanoi: ”Oli kiva avata yhtenä aamuna telkkari, jossa Sampo Terho kertoo, että Matti Nykäselle järjestetään valtiolliset hautajaiset, vaikka mulle ei oltu puhuttu asiasta yhtään mitään.”

Merilä toteaa, että tilanne tuntui siltä kuin eri tahot kilpailisivat siitä, kuka saa olla hautajaisissa mukana ja sitä kautta kasvattaa markkina-arvoaan. Hän kieltäytyikin eräästä haastattelusta, jossa Sampo Terho oli vieraana valtiollisiin hautajaisiin liittyen.

– Sanoin, etten halua osallistua keskusteluun, mutta ihan viestinä eteenpäin: kysykää nyt ihmeessä ensin leskeltä ennen kuin lähdette paasaamaan, millaiset hautajaiset me suomalaiset Matille järjestetään.

– Tiesin heti, ettei valtiolliset hautajaiset tule tapahtumaan, sillä Matilla on niin rankka yksityiselämä. Eihän siitä pitäisi rangaista, vaan palkita urheilusaavutuksista, mutta elämä on kokonainen paketti, Merilä pohtii.

”Tuo yksi punainen ruusu haudalle”

Kai Merilä ja Matti Nykänen keskustelivat aina toisinaan kuolemasta – etenkin silloin, kun alkoholi sai suomalaisenkin miehen hieman herkemmälle mielelle.

Välillä kuolemaan liittyvää keskustelua väritettiin huumorilla.

– Spede-Uunoturhapuro-huumori yhdisti meitä. Leirinuotiolla yömyöhään joskus vitsailtiin: ”Muista sitten ajoissa ottaa se rippipuku pois tärkistä ennen kuin meikäläinen haudataan.”, Merilä muistelee Nykäsen sanoneen.

Nykänen oli vielä eläessään toivonut, että hänet tuhkataan, ja tuhkat heitetään ulos taivaalla liitelevästä lentokoneesta.

– Kun mun henki lähtee pois, mä haluan, että Finnair heittää mun tuhkat ja kyljessä ilmoitetaan: ”Näkemiin Matti ja kiitos kaikesta”, Nykänen sanoo Kai Merilän videolla, joka oli kuvattu erään kosteahkon illan tiimellyksessä.

MTV Uutiset sai nähdä kyseisen videon ja kuulla Nykäsen toiveen. 

Nykänen oli esittänyt Merilälle myös pienen, mutta sitäkin tärkeämmän toiveen.

– Jossain vaiheessa Matti hoki mulle useasti: ”Ja sit Kaitsu muista, että kun meikäläinen lähtee, tuo yks punainen ruusu haudalle”, ja sen mä aionkin toteuttaa, Merilä pohtii.

Merilä aikoo viedä vaimonsa kanssa tulevissa hautajaisissa Nykäsen haudalle yhden ainoan punaisen ruusun – ilman minkäänlaista muistolausetta, aivan kuten Matti oli toivonut.

”Nyt on kirjat kirjoitettu, lehtijutut tehty ja haastattelut annettu”

Merilällä on olemassa lukuisia valokuvia ja videoita hänen ja Nykäsen yhteisiltä matkoilta ympäri maailman.

Toimittaja ei aio luopua niistä mistään hinnasta, sillä ne ovat kallisarvoisen tärkeitä muistoja Matista: ne ovat kuin suuri kokoelma mitä erikoisimmista seikkailuista ja tilanteista.

Merilän viikonlopun agendana onkin ollut muistella Nykästä reissunauhoja katsellen. Pelkkä ajatuskin videoista saa hänet herkistymään: Luvassa on paljon sekä surun- että onnenkyyneleitä.

Vaikka Merilän kanssa käyty keskustelu on hyväntuulinen muistelo urheilijalegenda-Nykäsen elämästä, mieleen tulleet muistot saavat Merilän tunteelliseksi.

Puhelun päätteeksi Kai Merilä on purskahtamaisillaan itkuun, mutta ihmekös tuo. Viikko on ollut todella raskas – niin hänelle kuin Nykäsen muille lähimmäisille.

– Tämä matka oli tässä – nyt on kirjat kirjoitettu, lehtijutut tehty ja haastattelut annettu, Merilä päättää haastattelun, joka on hänen omien sanojensa mukaan se viimeinen.

Lue myös:

    Uusimmat