Mäkihypyn olympiavoittaja Toni Nieminen kertoo, että 55-vuotiaana kuollut Matti Nykänen on hänelle kaikkein suurin mäkisankari.
Uutinen Nykäsen kuolemasta tavoitti Niemisen, kun tämä oli juomassa aamukahvia.
– Tätä on vähän vaikea jäsennellä. Vähän epätodellinen olo, Nieminen kertoo MTV Urheilulle.
– Matti oli minulle se kaikista suurin sankari, se on ihan selvä asia. Aika elävänä on mielessä Calgary -88. Siellä Matti voitti kaikki (kolme olympiakultaa) ja itse istua tapitin television ääressä ja mietin, että kun jonain päivänä pääsisi edes hyppäämään noihin kisoihin. Silloin ei käynyt mielessä, että siitä neljä vuotta ja olen itse ikään kuin Matin housuissa.
Nieminen voitti 16-vuotiaana Albertvillen olympialaisissa 1992 suurmäen ja joukkuemäen olympiakultaa ja nappasi normaalimäestä pronssia.
– Sen jälkeen Matti tuli vielä omille mitalikahveilleni vieraaksi ja paiskaamaan kättä. Se on niitä hetkiä, jotka eivät unohdu itseltäni koskaan.
– Siitä jatkumona eipä silloin miettinyt, että tämä päivä koittaa liian pian, että saa lukea tällaisen uutisen lehtien palstoilta. Elämä on, vai miten sitä sanotaan.
Nieminen alleviivaa, että Nykäsen merkitys suomalaiselle mäkihypylle ja urheiluelämälle ylipäätään on ollut valtaisa.
– Jos niitä saavutuksia katsotaan, mitä Matti teki, hän on tehnyt suomalaiselle ja mäkihypylle valtavan paljon hyvää. Tietysti hän on legendaarinen kaveri monessa muussakin mielessä ja saanut palstatilaa. Mutta jos urheilusaavutuksista puhutaan, hän on kansainvälisesti yksi tunnetuimpia urheilusankareitamme.
Monet nuoret suomalaiset mäkihyppääjän alut saivat aikanaan inspiraatiota Nykäsestä.
– En minä varmaan ainut ole, kelle Matti on se suurin sankari. On monia muitakin, jotka leikkivät Matti Nykästä silloin ja halusivat päästä niihin housuihin. Kyllä hän on ollut monelle muullekin se suuri esikuva.
"Matti antoi vaikka kalsarit jalastaan, jos tarve vaati"
Nieminen kertoo, että hänelle nousee kylmät väreet, kun hän muistelee viimeistä yhteydenpitoaan Nykäsen kanssa.
Nykänen otti yhteyttä, kun Nieminen oli joutunut myymään olympiamitalinsa panttilainaamoon rahapulan takia. Mitaleita kaupattiin verkossa panttihuutokaupassa, eikä Nieminen pystynyt lunastamaan niitä takaisin itselleen. Hän sai kuitenkin mitalinsa takaisin Ylen Villi kortti -ohjelmassa kesällä 2017, kun Villin kortin tuotantoyhtiö Yellow Film oli lunastanut mitalit panttilainaamosta.
– Kun itselläni oli mitalihässäkät menossa, Matti oli yksi ensimmäisistä, jotka tavoittelivat minua, soittelivat ja olivat auttamassa asiassa.
– Puhutaan mitä tahansa, niin jos kaveri oli pulassa, Matti oli sellainen, että hän antoi vaikka kalsarit jalastaan, jos tarve vaati. Iso sydän oli takana ja silloinkin hän oli kollegaa tukemassa – ensimmäisenä tarjoamassa olkapäätä, että voidaanko tehdä jotain asialle.
Nieminen oli vielä tuoreeltaan aikeissa ottaa Nykäseen yhteyttä tärkeällä asialla.
– Tämä tuntuu sen myötä aivan käsittämättömältä, että eilen selvitin Matin keikkamyyjän netin ihmeellisestä maailmasta. Olin (mäkihyppääjä) Kykkäsen Julian kanssa Romaniassa maailmancupissa ja Kanadan valmentaja puhui, että he ovat ihan kusessa: Kanadassa on mäkihyppy kuolemassa kokonaan, se ollaan ajamassa alas, ja Calgaryn mäkiä ollaan ajamassa katepillarilla maan tasalle. Siellä juniorit tyhjentävät nyt pukukoppeja, että mäkihyppy lakkaa Kanadasta.
– Siinä istuttiin ja mietin, että eikö jotain voitaisi tehdä. Ideoitiin, että jos soitan Matille. Sen verran tiedän Mattia, että hänellä palaa sydän mäkihypylle. Mietin, että mitä jos tullaan Nykäsen kanssa paikalle ja tehdään tempaus pelastaakseen Calgaryn mäet ja mäkihyppy Kanadassa. Tämä valmentaja innostui.
– Eilen rupesin sitten etsimään Matin keikkamyyjän yhteystietoja. Aika karulta tuntui tänään herätä tuohon uutiseen. Ei tarvitse ilmeisesti Matille tänään soittaa.
Toni Nieminen valmentaa nykyään mäkihyppääjä Julia Kykkästä. Kaksikko kuvattuna lokakuussa 2018.
"Tarina on saanut päätöksensä"
Nieminen kertoo vuosien saatossa käyneensä lukuisia keskusteluja Nykäsen kanssa monenkirjavista asioista.
– Mattihan oli meille vetämässä yhden leirinkin Vuokatissa aikanaan. Täytyy hattua nostaa, ettei Matti peitellyt omia sähläilyjään. Lähinnä meillekin naureskellen sanoi, että älkää pojat tehkö kaikkia asioita niin kuin hän on tehnyt.
– Totta kai, niin minä kuin moni muukin monta kertaa varmaan mietti Matin elämää seuratessa sitä asiaa, että mitähän tässä loppuviimeksi käy. Nyt tarina on saanut päätöksensä.
– Surullistahan tämä on.