Ahmed Al-Nawas pakeni teini-ikäisenä perheineen Irakista Saddam Husseinin diktatuuria.
Taiteilija Ahmed Al-Nawasin perheen hotellista jäi kasa hienoja haarukoita ja veitsiä. Nyt Al-Nawas on tehnyt niistä taidetta Kiasman Kuin kotonaan -näyttelyyn.
Näyttely pohtii tärkeitä mielen kysymyksiä: missä sinä olet kotonasi? Millaisessa seurassa saat olla ihan vapaasti ja rennosti?
– Olimme mukana perustamassa hotellia Irakissa. Äiti pakkasi mukaan hotellin arvokkaat haarukat ja veitset ajatellen, että saisi ne Euroopassa myytyä, jos tulee rahapula, kertoo Al-Nawas.
– Mutta äiti alkoi pelätä, että häntä syytettäisiin varkaudesta. Hän vei aterimet kultasepälle, joka hioi niistä hotellin tunnukset pois. Ne menettivät arvonsa.
Lue myös: Putinia vastustanut runoilija Lev Rubinstein kuoli liikenneonnettomuuden seurauksena Moskovassa
Videoteoksessa Al-Nawas vaalii isoa kasaa haarukoita ja veitsiä putsaamalla niitä pyyhkeellä ja levittämällä ne pöydälle. Yksinkertainen teos näyttää veikeältä.
Jossain muualla on paremmin – vai onko?
– En halua nostalgiaa. Kun 90-luvulla tulimme tänne, ajattelin, että emme voi palata. Kaikki on aloitettava alusta. Nyt voi netin kautta pitää yhteyttä, pohtii Ahmed Al-Nawas.
Hänen mukaansa nuorempana Suomessa oli vaikeaa.
– Ajattelin, että haluaisin olla jossain muualla. Että jossain muualla olisi paremmin. En tiennyt, missä on kotini. Enää en ajattele niin.
Lue lisää: Muutaman dollarin maljakko osoittautui aarteeksi – myytiin huutokaupassa jättisummalla
Al-Nawasin mukaan Suomi on mennyt parempaan suuntaan ja kansainvälistynyt.
– Ihminenhän kaipaa aina jonnekin muualle. Ei siellä jossain ole sen paremmin.
– En ole käynyt Irakissa sen jälkeen, kun lähdimme. En enää osaa kuvitella, että olisin jossain muualla, kun olen tottunut talveen ja pimeyteen. Ja kotini on nyt Puotilassa perheeni kanssa, hän naurahtaa.
Miksi sängyssä on reikiä?
Monet näyttelyn teoksista ovat teemaan nähden melko abstrakteja, mutta ovelalla tavalla herättäviä.
Sänkyjä salin täydeltä. Belgialaisen Berlinde De Bruyckeren värikkäissä patjapinoissa on reikiä. Kalervo Palsan upeissa maalauksissa lämpöpatteri on jäässä ja joku hiihtää huoneen läpi.
Kaikissa kodeissa ei voi olla kuin kotonaan.
Mittavan uran tehneen Marjatta Hanhijoen akvarelleissa on sitä vastoin levollinen kodin tunnelma. Hän on maalannut malleja työhuoneellaan ja mallien kotona.
– Halusin, että heillä on kotoisa olo. Osa heistä on yhä tänään ystäviäni, kertoo taiteilija.
Kotoisuutta ei ole ilman ystäviä
Yhteisöllisyys on Hanhijoelle tärkeää. Hän asuu yksin taiteilijakoti Lallukassa Helsingissä, mutta hänellä on lämpimät välit entiseen mieheensä ja lapseensa.
– Entinen mieheni on paras taiteellinen tukijani. Samoin myös poikani, josta tuli kuvanveistäjä.
– Ja kun avaan oven, vastassa on Lallukan taiteilijayhteisö. Siellä on mukava asua. Kaikki taiteilijat moikkaavat ja auttavat toisiaan.
Kotona olemisen tunne syntyy Hanhijoen mukaan siitä, että asiat ihmisen ympärillä ovat hyvin.
– Pitää olla tietyt asiat kunnossa. Olet sen maailman ympäröimä, joka sinulle on tärkeää. Taide, työnteko, ihmissuhteet. Että sinulla on turvallinen olo siitä, että saat koska hyvänsä yhteyden muihin ihmisiin – ja samalla saat koska hyvänsä vetäytyä omiin oloihisi.
– Olen hyvin sosiaalinen ja ulospäin suuntautunut ihminen, mutta kaipaan myös siitä, että saan olla ihan yksin. Kodin tulee olla se paikka, jossa ihminen kokoaa voimansa, että jaksaa mennä maailmaan, jonka voi olla raskaskin.
Lue lisäksi: Tekstiilitaiteilija Maija Lavonen on kuollut
Hanhijoki on aktiivinen yhteiskunnan tarkkailija, joka ei lainkaan pidä minäkeskeisestä ajastamme. Hän sai 1997 Pro Finlandia-mitalin, jonka palautti protestiksi ihmisoikeuksien puolesta, koska silloinen presidenttimme Martti Ahtisaari oli myöntänyt Indonesian metsäministerille suomalaisen kunniamitalin.
– Jos havaitset epäoikeudenmukaisuutta, puutu siihen. Se voi olla vain pisara meressä, joka ei veden pintaa nosta. Mutta pääasia, että se on mukana siellä, miettii Marjatta Hanhijoki.
Valituskuoron paluu – nyt kaikki purnaamaan!
Kuin kotonaan-näyttely elvyttää myös 2006 maailmanlaajuiseksi ilmiöksi nousseen Valituskuoron. Tellervo Kalleisen ja Oliver Kochta-Kalleisen taideteos oli kansalaisten perustama kuoro. Taiteilijat kokosivat kansan valitusaiheita, joista sävellettiin laulu. Teos on lopulta hillittömän hauska. Nyt Kiasmassa voi ilmoittautua uuteen kuoroon uusien valitusaiheiden kera.
Mikäs sen kotoisampaa kuin purnata porukassa. Edellisiä aiheita olivat muun muassa: Miksi sukkahousut valuvat kävellessä, miksi uimahallin saunassa ei kysytä lupaa löylyn heittämiseen, miksi kolmosen ratikassa haisee kusi - tai miksi muut eivät ole samaa mieltä kanssani?