Suomessa vuosia työskennellyt kiinalainen Huaru Zeng halusi perheelleen paremmat olot. Nyt hän kokee tulleensa huijatuksi. Syytteet kuitenkin kaatuivat oikeudessa.
Oulun käräjäoikeudessa tulkki yritti selittää Suomessa työskennelleelle kiinalaiselle, mikä on vuosiloma. Hän ei siltikään ymmärtänyt, vaikka oli ollut pitkään töissä Suomessa.
Kiinalainen oli yksi 14 asianomistajasta oikeudenkäynnissä, jossa puitiin väitettyjä ihmiskauppasyytteitä liittyen muutaman kivialan yrityksen toimintaan Pohjanmaalla.
Vastaajina oli sekä suomalaisia että kiinalaisia yksityishenkilöitä että yrityksiä.
Syytteet ihmiskaupasta kaatuivat, mutta oikeus kuitenkin katsoi, että työntekijät olivat riippuvaisessa asemassa työnantajaansa kohtaan ja rikoslaissa määritelty värväämisen merkistö täyttyi.
Nämä kaksi seikkaa olivat ainoita asioita, jotka käräjäoikeuden mukaan puhuivat ihmiskaupan puolesta. Se ei ollut kuitenkaan riittävästi, ja syytteet kaatuivat.
Lue myös: Sekavaa palkanmaksua, karuja asuinoloja: Kaikki syytteet hylättiin kiinalaisten kivityömiesten ihmiskauppajutussa
Asuinolot terveydelle vaaralliset, muttei ihmisarvoa alentavat
Huaru Zeng on yksi kivialalla Suomessa työskennelleistä kiinalaisista ja yksi väitetyn ihmiskaupan uhreista.
Kiinalaiset asuivat kivilouhoksen läheisyydessä parakkirakennuksissa, joita työnantajan on myös kuvaillut "alkeellisiksi."
Zeng oli oikeudessa erityisesti väitettyjen puuttuvien palkkojen takia.
– Asuinolot olivat minusta ihan ok, kertoo Huaru Zeng MTV Uutisille.
Poliisi oli kuvaillut asuinoloja "loukkaavaksi" ja "terveydelle vaarallisiksi". Oikeudessa näyttö ei kuitenkaan riittänyt ihmisarvoa alentaviksi olosuhteiksi, vaikka yöpyminen tapahtui muun muassa kvartsipölyisissä huoneissa.
Lue myös: Poliisi epäilee ihmiskauppaa kivilouhimolla Pohjois-Pohjanmaalla – majoitusta tehdasalueen varastoissa, palkanmaksu Kiinaan
32-vuotiaana Suomeen
Huaru Zeng oli vain 32-vuotias, kun hän ensimmäisen kerran jätti kaksi tytärtään ja vaimonsa Kiinaan lähtiessään töihin Suomeen.
Kivilouhoksella työskentely oli tuttua, sillä hän oli työskennellyt kaivosalalla 15-vuotiaasta saakka Kiinassa ja Sri Lankassa. Suomeen hän tuli, sillä hän halusi parempia työoloja ja parempaa tulevaisuutta perheelleen.
Hän joutui kuitenkin omien sanojensa mukaan "sijoitusloukkuun" ja häneltä jäi palkkoja saamatta.
Huaru Zeng vaati oikeudessa yli 100 000 euron palkkasaatavia takaisin sekä yhtiöön sijoittamaansa summaa, noin 80 000 euroa.
“Sijoitusloukku”
Oli vuosi 2017, kun Zeng saapui Suomeen ensimmäistä kertaa, mutta palasi vuosi toisensa jälkeen, sillä kertoo kokeneensa työnantajalta rahallista painostusta.
Työnantaja on kiistänyt kaikenlaisen erehdyttämisen tai painostuksen.
Ensimmäisen vuoden jälkeen työnantaja pidätti palkasta tuhansia euroja, jotta hän palaisi seuraavan vuonna, Zeng väittää.
Sitten hän jäi "sijoitusloukkuun".
– Työnantaja vaati minua sijoittamaan yhtiöön. Hän sanoi, että ilman sijoitusta minulla ei olisi pitkäaikaista työpaikkaa, hän kertoo.
Koska Zengin ajatus oli, että hän toisi perheensä Suomeen, hän suostui.
Zeng ei puhu suomea eikä englantia. MTV Uutiset haastatteli häntä sähköpostitse englanniksi.
Jutun materiaalina on käytetty myös Oulun käräjäoikeuden tuomiota, joista on voitu varmistaa Zengin kertomaa.
Koska asian käsittely jatkuu hovioikeudessa, MTV ei mainitse työnantajayrityksiä tässä nimeltä.
Käräjäoikeuden tuomion mukaan Zeng omistamiksi osakkeiksi on merkitty 10 prosenttia yrityksen osakekannasta.
Oikeudessa Zeng vaati reilu 80 000 euron suuruista summaa takaisin "sijoituksesta." Zeng rahoitti sijoituksensa osin lainarahalla vanhoilta vanhemmiltaan, jotka asuivat Kiinassa.
Oikeudessa ei kuitenkaan tullut näytettyä, että Huaru Zengiä olisi erehdytetty tai pakotettu sijoittamaan yhtiöön. Työnantaja kiisti pakottamisen sijoittamiseen.
– Sijoitukseen liittyvä näyttö puhuu toisaalta siihen suuntaan, että sijoitus ei olisi ollut Huaru Zengille vapaaehtoista, mutta myös toiseen suuntaan, oikeuden päätöksessä todetaan.
Zeng kuitenkin väittää, että työnantaja piti sijoitusta keinona pakottaa häntä ylitöihin.
Riippuvaisia työnantajasta
Vaikka syytteet ihmiskaupasta kaatuivat, käräjäoikeus katsoi, että kiinalaiset työntekijät olivat riippuvaisia työnantajastaan.
Työntekijät puhuivat ainoastaan kiinaa, heidän elinpiirinsä koostui ainoastaan toisistaan ja työnantajastaan ja ainakin jossain vaiheessa työnantaja hallinnoi työntekijöiden maahantulo- ja verotusasioita.
Esimerkiksi Huaru Zengin veronpalautuksia meni työnantajan tilille. Tämä raha, reilu tuhat euroa, määrättiin oikeudessa takaisin maksettavaksi.
Koska työntekijät puhuivat ainoastaan kiinaa, heidän täytyi täysin luottaa työantajaansa esimerkiksi palkkaan, työaikaan ja vuosilomaan liittyvissä asioissa.
Oikeuden mukaan yritykset käyttivät hyväkseen työntekijöiden riippuvaisuutta heihin.
– Ihmiskaupan tunnusmerkistö täyttyy kaikkien asianomistajien kohdalla vähintäänkin siltä osin, että [yritykset] ovat käyttäneet hyväkseen toisten riippuvaista asemaa suhteessa työnantajaan.
Työnantajapuoli kiisti erehdyttämisen oikeudessa.
– Missään vaiheessa työntekijöitä ei ole painostettu tai erehdytetty eikä käytetty hyväksi toisen erehdystä.
Palkkaa Kiinaan ja Suomeen
Palkkajärjestelmä oli oikeuden mukaan “varsin monimutkainen”. Osa palkasta maksettiin Kiinaan ja Suomessa työntekijöille maksettiin “bonuspalkkaa”.
Työnantajan mielestä jokaisella oli kuitenkin Suomessa “riittävät” käyttövarat.
Huaru Zeng kertoo MTV Uutisille, että heidät pakotettiin allekirjoittamaan “väärennetyt” sopimukset, joissa luki palkan olevan tuntiperusteista, mutta todellisuudessa palkkaa saatiin louhitun kivimäärän mukaan.
Zengin mukaan he tekivät usein 10–12 -tuntisia työpäiviä. Työnantajan oikeudessa kertoman mukaan se ei pidä paikkaansa, vaan jos pidempää päivää on tehty, se on tehty ilman työnantajan lupaa.
Työnantajan mukaan ylityökirjaukset on tehty todennäköisesti myöhemmin, ja työvuorolistoja hyväksyi juuri Huaru Zeng.
Oikeuden mukaan näyttöä ei ollut riittävästi osoittamaan pakkoa työntekoon tai ylitöihin.
– Pitkään jatkuneet työsuhteet ilmentävät sitä, että he ovat tietoisesti ja vapaaehtoisesti antaneet suostumuksensa työhön ja siihen työaikaan, mitä ovat tulleet tehneeksi, oikeuden päätöksessä lukee.
Oikeus kuitenkin katsoi, että tapahtumien kokonaisuutta voidaan pitää rikoslaissa määriteltynä värväämisenä.
“En aio lähteä”
Zeng kertoo, että vuonna 2022 hän alkoi ymmärtämään, että oli tullut huijatuksi. Hän kertoo pyytäneensä työnantajaa maksamaan palkkansa ja sijoittamansa rahat.
Kiinalaiset ovat yleisesti haluttomia ilmoittamaan kohtaamistaan ongelmista, Zeng kertoo tämän olleen yksi syy miksi ongelmien esiin nostamisessa kesti niin kauan.
– Työnantaja sanoi maksavansa mieluummin sakkoja kuin antaisi minulle rahaa, hän kertoo.
Zeng oli lopulta yhteydessä ystäväänsä, joka oli aiemmin työskennellyt samassa yrityksessä. Hän auttoi tekemään viranomaisille ilmoituksia.
Keväällä 2023 poliisi teki valvontaiskun tehtaalle, jonka perusteella poliisi aloitti tapauksen esitutkinnan.
Huaru Zeng kuitenkin sanoo, että kulttuuri- ja kielieroista vain osa ongelmista ymmärrettiin. Hänen mielestään tapauksessa jätettiin tärkeä todistusaineistoa huomioimatta.
– En aio lähteä Suomesta ennen kuin olen saanut maksamattomat palkkani ja väärintekijöitä on rangaistu.
Tuomiosta valitettuOulun käräjäoikeus on hylännyt tuomiollaan syytteet ihmiskaupasta asiaan liittyen. Ratkaisu perustui siihen, että yhtiöiden ei katsottu saattaneen työntekijöitä pakkotyöhön tai ihmisarvoa loukkaaviin olosuhteisiin. Asiassa oli syytettynä yhteensä seitsemän yritystä tai yksityishenkilöä, joista osa oli suomalaisia ja osa kiinalaisia. Asianomistajina eli uhreina 14 työntekijää, jotka olivat olleet Suomessa töissä eri aikoina. Kaikilla asianomistajilla ei ollut rangaistusvaatimusta vastaajia kohtaan. Poliisi tiedotti tapauksesta kesäkuussa 2024. Oikeuden mukaan ihmiskaupan tunnusmerkistö täyttyi siinä, että työntekijät olivat riippuvaisessa asemassa työnantajaansa ja uusien työntekijöiden hankkimisessa oli käytetty värväämistä. Kuitenkaan oikeus ei katsonut, että yhtiöt olisivat pakottaneet työntekijöitä pakkotöihin tai muutoin ihmisarvoja loukkaaviin olosuhteiseen. Rikoksen tunnusmerkistö siis ei täyttynyt, ja syytteet hylättiin. Tapauksen syyttäjä ei ole valittanut tuomiosta, mutta syyttäjän mukaan osa asianomistajista ja osa vastaajista ovat ilmoittaneet tyytymättömyytensä tuomioon. |