Oikeushammaslääkäri Helena Ranta uskoo, että Ukrainan sodan raiskaukset selvitetään paremmin kuin aiempien sotien – "Ihan komentoketjun yläpäähän asti"

Sotarikoksia tutkinut oikeushammaslääkäri Helena Ranta uskoo, että Ukrainan sodassa tapahtuneet raiskaukset tutkitaan tarkemmin kuin aiemmissa sodissa tehdyt ja että niiden tekijät saadaan aiempaa useammin edesvastuuseen.

Useimmat sodan etulinjassa taistelevista ovat miehiä, mutta millainen on naisten rooli ja kohtalo nykysodassa?

MTV:n Huomenta Suomessa vierailleet oikeushammaslääkäri, professori Helena Ranta ja YK:n tasa-arvojärjestön UN Womenin Suomen toiminnanjohtaja Jaana Hirsikangas tiivistävät tilanteen niin, että naiset huolehtivat sota-aikana siitä, että yhteiskunnan rattaat pyörivät.

– Naiset huolehtivat hätäavusta, kuljettavat bensaa ja ruokaa sota-alueille ja pitävät huolta siitä, asiat toimivat myös siellä missä ei sodita, kuten terveydenhuollossa, YK:n tasa-arvojärjestön UN Womenin Suomen toiminnanjohtaja Jaana Hirsikangas kertoo.

Lue myös: Vuosi sitten Ukrainan suurlähetystön Helsingissä valtasi kauhu – ja sitten alettiin tehdä työtä vuorotta

Ranta: Jokainen konflikti on erilainen

Hirsikangas toteaa, että jos naisten asema on ollut ennen sotaa tasa-arvoinen, tilanne on helpompi myös sodassa. Jos taas sukupuolen välillä on ollut hyvin vahva epätasa-arvo, naisten on paljon hankalampi toimia sodan aikana. 

Ranta on samaa mieltä. Kansanmurhia muun muassa Serbiassa tutkinut Ranta toteaa, että kaikki konfliktit ovat naisten roolin kannalta omanlaisiaan.

– Niitä muovaa juuri se, millainen naisten asema on ollut (ennen sotaa). Kaikkein raaimmat muistot tulevat sellaisista tapauksista, jossa nainen on raiskattu, hän on tullut raskaaksi ja häntä on pidetty vankina niin kauan, että abortti on mahdoton – eli hän kantaa vihollisen lasta. Monissa yhteisössä hän tulee myös oman yhteisönsä ulossulkemaksi.

– Kaikkein pahimpia tapauksia ovat ne, joissa nainen surmaa itsensä ja syntymättömän lapsensa. Tällaista tapahtui muun muassa Balkanilla.

Ukrainan tilanne poikkeaa Rannan mukaan monesta aiemmasta sotatilanteesta.

– Sitä seurataan ihan eri tavalla. Siellä on paikalla paljon toimijoita, jotka keräävät todistusaineistoa mahdollisia oikeudenkäyntejä varten. Kun joku on verrannut Ukrainan sotaa esimerkiksi Jugoslavian hajoamissotiin tai Srebrenicaan, tilanne on aivan erilainen, koska meillä on Ukrainassa tosiaan paljon tutkijoita, jotka hallitsevat tutkimusmenetelmät.

Lue myös: Virolaismies kuvasi mahdollisen sotarikoksen järkyttävälle videolle Bahmutissa – venäläisten ohjus räjäytti lääkintämiesten auton, kaksi kuoli

Raiskaus on yksi sotimisen väline

Raiskaukset ovat kuuluneet sotiin pitkään.

– Kun toisessa maailmansodassa neuvostojoukot lähestyivät Berliiniä sodan loppuvaiheessa, on arvioitu, että jopa 2 miljoonaa saksalaisnaista raiskattiin. Tästä asiasta vaiettiin – koska silloin asioista vaiettiin. Muistaakseni vasta 1990-luvulla Saksassa pystyttiin asiasta keskustelemaan. 

– Tänä päivänä niistä ei enää samalla tavalla vaieta. Ja kun arkistot avautuvat, kyllä liittoutuneidenkin puolelta (raiskauksia löytyy), Ranta sanoo. 

Hirsikangas tähdentää sitä, että raiskauksista vaietaan yhä hyvin yleisesti. 

– Vaikka paljon tutkitaan ja selvitetään, on aivan valtava määrä tapauksia, jotka eivät koskaan tule esille. Pelkästään Suomessa noin 50 000 naista joutuu vuosittain seksuaalisen väkivallan kohteeksi ja heistä noin 2 000 ilmoittaa asiasta – rauhan oloissa. Saati sitten sodassa, jossa ei ole mitään välineitä (hoitaa asiaa) tai mitään paikkoja, mihin mennä. Ja kenelle raportoit, kun joudut pakenemaan?  

Lue myös: Miksi hyökkäyssotaa käyvän Venäjän Putin saa valtavasti näkyvyyttä iltapäivälehtien kansissa? Päätoimittajien mukaan Putin on uutisarvoinen, vaikka onkin epäluotettava

Raiskaus koskettaa koko yhteiskuntaa

Raiskauksilla vihollinen haluaa nöyryyttää vastapuolta. 

– (Niillä halutaan viestiä, että) te ette pysty edes naisianne ettekä lapsianne suojelemaan. Ukrainassakin on raportoitu raiskauksia vanhuksista pieniin lapsiin asti. Siinä myös muserretaan taistelutahtoa, Hirsikangas toteaa.

– Raiskaus vahingoittaa koko yhteiskuntaa. Se nujertaa yksikön, mutta sen lisäksi hänen perheensä ja sukulaisensa. Sillä ovat todella dramaattiset vaikutukset. 

Rannan mukaan nykykonflikteissa raiskaukset tapahtuvat usein perheen tai yhteisön läsnä ollessa. 

– Tätä ei käsittääkseni samassa mittakaavassa ainakaan toisessa maailmansodassa tapahtunut, Ranta toteaa. 

– Mutta nyt tätä tapahtuu samanaikaisesti esimerkiksi Keski-Afrikassa. Meillä on kymmeniä konflikteja meneillään, joissa raiskausta käytetään sodan käynnin välineenä systemaattisesti. Hyvin usein se on myös johtotason määräys, Hirsikangas muistuttaa.

Onko raiskaus sitten sotarikos? Nykyaikaisessa kansainvälistä rikostuomioistuimessa se on sitä yksiselitteisesti. Kansallinen lainsäädäntö on asia erikseen.

– Määrittääkö se raiskauksen rikokseksi? Sotarikoshan on rikos, joka tapahtuu sodan aikana ja kohdistuu siviiliväestöön, Ranta selvittää.

Tuomitaanko vain tekijä vai myös käskijä?

Entä millaiset mahdollisuudet on saada raiskaajia tuomiolle teoistaan?

Rannan mukaan Ukrainassa on jo käyty oikeudenkäyntejä, joissa on annettu lainvoimainen tuomio asiassa. 

– Uskon, että mukana on raiskaustapauksia, ja se on rohkaisevaa, Ranta toteaa.  

– Tärkeä kysymys on myös se, tuomitaanko yksittäisiä sotilaita, vai kenties sotajohtoa, jos raiskauksesta on annettu määräys, Hirsikangas lisää.

Ranta sanoo toivovansa ja uskovansakin vilpittömästi, että tekijät saadaan Ukrainassa edesvastuuseen.

–  Niin ne ruohonjuuritason toimijat kuin myös heidän esimiehensä – ihan komentoketjun yläpäähän asti.