Rikoksesta epäillyksi joutuneen valtakunnansyyttäjän ratkaisu virkavapaalle jäämisestä syntyi hänen omasta johtopäätöksestään, kertoo ylijohtaja Arto Kujala oikeusministeriöstä.
Keskusrikospoliisi kertoi eilen, että valtakunnansyyttäjä Matti Nissistä epäillään tuottamuksellisesta virkavelvollisuuden rikkomisesta.
Kujalan mukaan virkavapaalle jääminen oli Nissisen oma johtopäätös ja ratkaisu.
KRP:n mukaan Nissisen epäillään osallistuneen huolimattomuudesta esteellisenä koulutushankintoihin yhtiöltä, jossa hänen veljensä oli hallituksen puheenjohtaja. Syyttäjälaitoksen hankinnat olivat yhteensä noin 74 000 euroa ja ajoittuivat vuosille 2007-2015. KRP ei ole vielä kuullut Nissistä asiassa.
Kujala pitää tapausta poikkeuksellisena.
– En muista vastaavaa.
Kujalan mukaan asiasta ei ole toistaiseksi käyty syyttäjälaitokseen päin muuta keskustelua, kuin että Nissisen tehtäviä hoitaa virkavapaan aikana apulaisvaltakunnansyyttäjä Raija Toiviainen.
"Jatkuvaa huolimattomuutta"
Tuottamuksellinen virkavelvollisuuden rikkominen vanhentuu lain mukaan viidessä vuodessa. Jutun tutkinnanjohtaja Erkki Rossi keskusrikospoliisista kertoo, että tekoa tarkastellaan kuitenkin jatkuvana toimintana, joka on jatkunut vuodesta 2007 vuoteen 2015.
– Ainakin esitutkinnan alkuvaiheessa on sellainen kuva, että on ollut jatkuvaa huolimattomuutta, Rossi sanoo.
Neljä kantelua jäänee tutkimatta
Oikeuskanslerin virastoon on tullut toistaiseksi neljä kantelua valtakunnansyyttäjän toiminnasta. Yleensä virasto ei käsittele kanteluita, jos esimerkiksi poliisi tutkii samaa asiaa.
– Nyt emme ole vielä tehneet ratkaisuja, mutta yleensä näin toimitaan, esittelijäneuvos ja osastopäällikkö Markus Löfman oikeuskanslerinvirastosta sanoo.
Etenipä Nissisen rikosepäily syyteharkintaan ja oikeussaliin asti tai ei, joutuu oikeuskanslerinvirasto todennäköisesti luomaan täysin uutta käytäntöä. Oikeussalissa isoksi kysymykseksi muodostuisi se, mistä oikeussaliin löytyisi riippumaton syyttäjä käsittelemään syyttäjien esimiehen rikosjuttua.
Oikeusasiamies ja oikeuskansleri ovat ylimpiä laillisuusvalvojia, joilta löytyy syyttäjän oikeudet. Oikeussalitoimintaan he eivät ole kuitenkaan toistaiseksi osallistuneet.
Uutta pohdintaa virasto voi joutua käymään myös muusta mahdollisesta laillisuusvalvonnasta, jos asia ei etene oikeussaliin. Esimerkiksi tuomareiden virkarikosasioissa oikeuskanslerinvirasto on voinut tarkastella asiaa laillisuusvalvonnallisesti, jos syytettä ei ole nostettu. Koska ylin syyttäjä ei ole ollut aiemmin vastaavassa tilanteessa, voidaan tätäkin asiaa joutua punnitsemaan virastossa.