Odotettua hitaampi teknologinen kehitys sekä ohjelmistojen koodaamisen vaikeus saattavat olla ylitsepääsemättömiä kantoja autonomisten autojen kaskessa.
Itseajavia autoja ei tulla näkemään liikenteessä, uskoo Scanian Hongkongin-toimistolla kestävän kehityksen ratkaisuja johtava Alexander Mastrovito.
– Tällä hetkellä ei ole yhtään massatuotannossa olevaa autonomista autoa. Kaikki yli viiden vuoden päähän menevät arviot ovat arvailua, mutta jollei mitään todella radikaalia uudistusta tule, sitä ei tapahdu, Mastrovito sanoo.
– Alun pitäen luulimme, että näkisimme itsestään ajavia autoja liikenteessä jo vuonna 2015. Edellisen vuoden aikana autoalalla on herätty siihen, ettei autonomisia autoja välttämättä saada. Olemme heränneet hullusta hypetyksestä.
Mastroviton mukaan kiinnostus itsestään ajavien autojen kehittämistä kohtaan kasvoi, kun kyytijakopalvelut yleistyivät. Kyytijakopalvelut eivät koskaan ole olleet kannattavia ja niitä on rahoitettu pääomasijoituksilla.
– Ne kasvoivat suureksi äkkiä ja tajusivat samalla, että ainoa tapa tehdä näistä yrityksistä voitollisia on poistaa kuljettaja. Kuljettajan palkkion osuus on kolmestakymmenestä viiteenkymmeneen prosenttia palvelun kokonaiskustannuksesta.
Lue myös: Kenen idea taas? Kukaan ei ikinä halua autonomista autoa, jos tämä ehdotus menee läpi
Suurin syy itsestään ajavien autojen puuttumiseen löytyy Mastroviton mukaan teknologian odotettua hitaammasta kehityksestä.
– Teslalta kerrotaan, että suurimmat syyt siihen, ettei autonomisia autoja nähdä löytyvät byrokratiasta. Monet myös mielellään toistelevat tätä. Se ei ole totta.
Ohjelmistoa vaikea koodata
Mastroviton mukaan todellinen syy on, että täysin autonomisen henkilöauton toteutukseen tarvittavaa ohjelmistoa on erittäin vaikea koodata.
– Tekoäly ei ole vielä tarpeeksi kehittynyt, että se voisi ennakoida kaikkea. Esimerkiksi sensoreiden ja ohjelmiston välinen yhteistyö ei aina toimi.
Autojen autonomisuuden tasoa mitataan usein yhdysvaltalaisen tiedeyhteisön kehittämällä viiden portaan asteikolla. Ensimmäisen ja toisen portaan autonomisuuden taso on jo saavutettu osassa massatuotannossa olevista autoista. Tällöin puhutaan esimerkiksi älykkäistä jarruista.
– Kuljettaja voi edelleen kontrolloida kolmannen portaan itsestään ajavaa autoa. Viidennellä tasolla kuljettajalle ei edes ole paikkaa autossa. Siitä voimme vain haaveilla.
Mastrovito kertoo, että itsestään ajavia autoja voidaan käyttää tulevaisuudessa syrjäisissä kohteissa, kuten kaivosalueilla. Tällainen ympäristö on tarpeeksi haasteeton kuljettajattomille autoille.
Lue myös: Robottiautolla valta päättää elämästä ja kuolemasta – miten itse toimisit näissä tilanteissa?
Myös useamman itsestään ajavan auton letka on mahdollinen. Jokaisessa autossa täytyy vain olla kuljettaja ja ensimmäisenä kulkevaa autoa täytyy ohjata manuaalisesti. Tällöin kolmen auton kuljettamisesta tulee entistä ympäristöystävällisempää ja kahden jälkimmäisen auton kuljettajat voivat levähtää.
– Teemme yhteistyötä Ahola Transportin kanssa Suomessa. Olemme testanneet vastaavia ratkaisuja pohjoisessa Suomessa jo yli vuoden ajan.
"Autojen autonomisuus ja sähköistyminen eivät vaadi toinen toisiaan"
Mastrovito on edelleen optimistinen ympäristöystävällisemmän yksityisautoilun kehittämisen suhteen.
– Autojen autonomisuus ja sähköistyminen eivät vaadi toinen toisiaan, vaikka ne tapahtuvat samaan aikaan. Autonomisuutta lisäämällä voidaan parantaa liikenneturvallisuutta, mutta sähköautojen tarkoituksena on vähentää päästöjä.
Sähköautot tarvitsevat toimiakseen akkuja ja mikäli sähköautot todella yleistyvät, syntyy akkujätettäkin samaa tahtia. Mastrovito kertoo, että haasteellisuudesta huolimatta akkuja voidaan kierrättää.
– Se on jo nyt teknisesti mahdollista. Samoin se, että sähköautot antavat energiaa takaisin yleiseen sähköverkkoon. Mutta se on kallista, eikä tapahdu suuressa mittakaavassa ennen kuin se on taloudellisesti tuottavaa.