Ihmisen väkivaltaisuutta ja rikollisuutta on mahdollista ennustaa tiettyjen fyysisten ominaisuuksien perusteella. Nämä ominaisuudet ovat näkyvissä jo lapsena tai nuorena, eivätkä ne muutu ihmisen aikuistuessa.
Näin kertoo aivotutkija Lauri Nummenmaa viime syksynä ilmestyneessä kirjassaan nimeltä Pahuus, ilmisluonnon pimeä puoli (Tammi).
Nummenmaan mukaan pelkoherkkyys ja ahdistumisalttius ovat ominaisuuksia, jotka vaikuttavat suojaavan ihmistä epäsosiaaliselta käytökseltä.
Ensimmäinen viite väkivaltaisuudesta on alhainen leposyke.
– Ilmiö on säännönmukainen ja toistuu myös eläinkunnassa, jopa rauhallisina pitämillämme lajeilla kuten kaniineilla, Nummenmaa kuvailee kirjassaan.
Terveen aikuisen leposyke on 40–90 lyöntiä minuutissa. Leposykkeellä tarkoitetaan sydämenlyöntitiheyttä silloin, kun elimistö on levossa, esimerkiksi hyvin nukutun yön jälkeen.
– Mitä matalampi leposyke, sitä aggressiivisempia ihmiset ovat. Lähes kaikissa tutkimuksissa on päädytty samaan tulokseen.
Leposykkeen yhteyttä ihmisen aggressiivisuuteen on tarkasteltu laajoissa tutkimuksissa vertaamalla sitä muun muassa kyselylomakkeisiin, psykiatrisiin diagnooseihin ja väkivaltarikostuomioihin.
– Riippumatta siitä, miten aggressioita ja väkivaltaisuutta mitataan, tulos on selvä, kokenut aivotutkija kertoo.
Lue myös: Voiko ihminen olla syntyessään paha? Näin vastaa aivotutkija – "Väkivaltaisuus periytyy todella voimakkaasti"
Herkkyys suojaa
Tutkijat selvittivät myös sitä, että vaikuttaako leposyke rikollisuuteen vai voisiko olla niin, että rikollisuus ja antisosiaalisuus muuttavatkin ihmisen kehoa ja mieltä. Selvittääkseen tätä he valikoivat tutkimusryhmäksi 14-vuotiaita ja seurasivat näiden elämän sujumista 15 vuoden ajan.
– Autonomisen hermoston toiminta ja leposyke olivat huomattavasti korkeampia niillä nuorilla, jotka eivät syyllistyneet rikoksiin 15 vuoden seurantajakson aikana, Nummenmaa kertoo kirjassaan.
Niillä nuorilla, joille kertyi 15 vuoden aikana rikosrekisteriä, oli matala leposyke ja herkästi reagoiva autonominen hermosto.
– Tulokset osoittavat, että autonomisen hermoston perustila on rikollisen käyttäytymisen syy eikä seuraus.
Selittäviä tekijöitä ovat vähäinen ahdistuksen tunne ja pelottomuus.
Ihmisillä on omantunnon apuna erilaisia mekanismeja, kuten väkivaltajarru ja ahdistus. Omaa väkivaltajarruaan voi testata miettimällä esimerkiksi tilannetta, jossa joutuu lopettamaan auton alle jääneen kissanpennun.
– Tavallinen ihminen ahdistuu pelkästä ajatuksesta, Nummenmaa summaa kirjassaan.
Lue myös: Tätä on äärimmäinen pahuus – eikä sitä tekevää voi parantaa
Ihon hikoilu kertoo herkkyydestä
Autonomisen hermoston toimintaa on on mitattu ihon sähkönjohtokyvyllä ja ehdollistamiskokeella.
Ensimmäisessä kokeessa ihmisen sormiin asetetaan kaksi pientä anturia, joiden läpi voidaan johtaa heikko sähkövirta. Kun autonominen hermosto aktivoituu, elimistön toiminta kiihtyy ja ihminen alkaa hikoilla, mikä parantaa ihon sähkönjohtavuutta.
Tällöin tutkimuslaite kirjaa muutokset hermoston toiminnassa.
– Ehdollistamiskokeessa osallistujille soitetaan voimakkaita, epämiellyttäviä ääniä. Tällaisen kuuleminen pelästyttää ihmisen, mikä näkyy autonomisen hermoston toiminnan kiihtymisenä ja ihon sähkönjohtokyvyn paranemisena, Nummenmaa kuvailee.
Ennen kauheita rääkäisyjä kokeessa soitetaan neutraali ääni. Kun tämä toistetaan tarpeeksi monta kertaa, niin ihminen kuin useimmatkin eläimet oppivat, että neutraalin äänen jälkeen saattaa tulla pelottava ääni.
– Pian pelkän harmittoman piippauksen kuuleminen saa kädet hikoilemaan ja sydämensykkeen kiihtymään. Kyse on samasta mekanismista, jonka perusteella alamme huomeemattamme välitellä kaupungin katuja, joilla olemme kohdanneet epämääräisiä nuorisojengejä tai varomaan mökkirannan kivikkoa, josta olemme toistuvasti joutuneet hätistämään kyykäärmeitä.
Lue myös: Nainen suunnitteli kahden kaverinsa kanssa ex-miehensä murhan saadakseen lasten huoltajuuden – mies houkuteltiin asunnolle, sitten alkoi sataa iskuja pesäpallomailalla ja veitsellä
Pelottomuus altistaa rikollisuudelle
Amerikkalaiset testasivat kolmevuotiaiden lasten pelkoehdollistumisen herkkyyttä, eli sitä, miten nopeasti lasten elimistö oppi pelkäämään sähköiskusta varoittavaa äänimerkkiä. Kokeessa mukana olleiden lasten rikosrekisterit käytiin läpi kahdenkymmenen vuoden kuluttua, kun lapset täyttivät 23 vuotta.
Tulokset olivat Nummenmaan mukaan selviä.
Ne lapset, jotka olivat ehdollistuneet kolmevuotiaina äänimerkin ja sähköiskun yhteydelle selkeästi ja johdonmukaisesti, olivat pysyneet kaidalla polulla.
– Rikollisjoukolla ei havaittu käytännössä minkäänlaista muutosta ihon sähköjohtavuudessa kokeen aikana. Heiltä puuttui kokonaan kyky oppia pelkäämään, Nummenmaa kuvailee.
– Pelottomuus voi siis kirjaimellisesti altistaa rikollisuudelle.
Ahdistus jarruttaa väkivaltaa
Leposykkeen tiheys on yksilöllistä ja osa siitä selittyy terveydentilalla sekä geneettisillä eroilla. Säännöllinen urheilu esimerkiksi laskee leposykettä, joten pelkkä matala leposyke ei tee kenestäkään rikollista.
Nummenmaa muistuttaa, että toisten ihmisten satuttaminen vaatii tunteiden lamauttamista.
– Ahdistuneisuus kiihdyttää autonomisen hermoston toimintaa, mikä voi ilmetä esimerkiksi käsien vapinana ja hikoiluna sekä kiihtyneenäö sydämensykkeenä. Matala leposyke voi tarkoittaa ahdistusherkkyyden puuttumista ja puutteellista väkivaltajarrua, Nummenmaa sanoo.
Ahdistus aiheuttaa pahoinvointia, käsien vapinaa ja sydämentykytyksiä, jotka tuntuvat niin ikäviltä, että ne työntävät ihmistä poispäin toisten satuttamisesta. Ahdistus toimii valppauden herättäjä ja myös moraalisen omantunnon apuna.
– Jos autonomisen hermoston perustila on matala, tuntemus ei välttämättä riitä painamaan väkivaltajarrua. Siksi rutinoitunut rikollisjengiläinen ei kavahda potkaistessaan vanhuksen katuun ja riistäessään tämän käsilaukun seuraavan huumeannoksensa rahoittamiseen.
Tutkimusten mukaan noin 15 prosenttia aggressiivisuuden vaihtelusta voidaan selittää yksilöllisillä eroilla leposykkeessä.
Nummenmaa muistuttaa kuitenkin, ettei kylmähermoisuus tee kenestäkään automaattisesti rikollista ja oikein käytettynä ominaisuus voi olla äärimmäisen hyödyllinen. Näin on esimekriksi kilpa-autoilija, lentäjän, laskuvarjojääkärin tai vaikkapa palomiehen ammatissa.
– Kuten ihmisten käyttäytymisessä yleensäkin, myös kylmähermoisuudella voi saada aikaan hyvää sekä pahaa. Voi olla sankari tai tappaja.