Teknavi vietti hiljattain päivän Audin tulevaisuuteen keskittyvässä seminaarissa, jossa raotettiin digitaalisen ja virtuaalisen autoilun tulevaisuuden verhoa.
Virtuaalitodellisuus tulee muuttamaan monia asioita etenkin autokaupassa, mutta virtuaalitodellisuudella voisi olla myös mielenkiintoinen rooli ajo-opetuksessa.
Audi demosi tätä istuttamalla toimittajat oikean auton rattiin, jota ajettiin isolla parkkipaikalla virtuaalilasit päässä. Homman juju on se, että tyhjä parkkipaikka muuttuu virtuaalilasit päässä vilkkaasti liikennöidyksi kaupungiksi, jonne voidaan rakentaa kuljettajan haasteeksi monenlaisia ja yllättäviä liikennetilanteita.
Virtuaalimaailman avulla Audi haluaa esitellä ennen kaikkea uusia turvajärjestelmiään ja niiden toimintaa, mutta se mahdollistaisi myös aivan uudenlaisen ajokouluopetuksen.
Tunne auton ratissa on outo. Virtuaalilasien läpi avautuu graafinen kaupunkinäkymä jalankulkijoineen, pyöräilijöineen sekä pysäköityine autoineen. Näkymä on selvästi luotu tietokoneella eli se ei vastaa todellisuutta. Näkymä on kuitenkin sen verran kolmiulotteinen, että oikean auton ohjastaminen tuossa virtuaalinäkymässä tuntuu luontevalta.
Testi lähtee liikkeelle parkkipaikalta. Virtuaalilasien läpi näkyy virtuaalinen ohjaamo, joka vastaa oikeaa. Nopeusmittarin näyttö kertoo esimerkiksi fyysisen auton oikean vauhdin. Jännää.
Auto pysäytetään liikennevaloihin. Pään kääntäminen vasemmalle ja oikealle paljastaa kaupunkinäkymän jatkuvan molempiin suuntiin. Valot vaihtuvat vihreäksi. Vieressä istuva Audin kouluttaja kehottaa kiihdyttämään auton 40 km/h nopeuteen. Joku on rakentanut tavalliselle kadulle keilaradan, jota pitkin pujotellaan kadun päähän. Siellä on liikenneympyrä, jota pitkin käännytään takaisin.
Kouluttaja kehottaa pitämään yllä 40 km/h vauhtia. Vasemmalla ja oikealla on virtuaalijalankulkijoita ja -pyöräilijöitä. Yksi niistä syöksähtää yhtäkkiä ajoradalle. Tilanne oli ennalta arvattavissa, joten olin valmistautunut pysähtymään. Ehdin siksi jo jarruttaa samalla kun auton varoitusjärjestelmät heräävät eloon. Toisella kerralla en jarruta ollenkaan, jolloin auto hoitaa jarrutuksen lopulta itse. Hätäjarrutustoiminto on hieno toiminto, varsinkin kun yhä useamman autoilijan huomio ei aina ole enää 100-prosenttisesti ajamisessa...
Kokemus virtuaalimaailmassa oikean auton ratissa oli todella jännä. Erilaisia simulaattoreita on käytetty niin ajo- kuin lennonopetuksessakin jo pitkään, mutta simulaattorin ymppääminen oikeaan autoon tekee kokemuksesta astetta todenmukaisemman.
Hommassa olisi selvästi potentiaalia autokoulujen ajo-opetukseen – etenkin kun tekniikka kehittyy ja paranee – sekä yleistyy ja muuttuu jatkuvasti entistä edullisemmaksi.