Onko doping saatu pikajuoksussa kuriin? Yleisurheilulegenda Carl Lewisin tapaus muistuttaa: "Miksi ottaisit prinssin roolin, jos kuninkaan paikkakin on tarjolla?"

Lewis juoksi Tokion MM-kilpailuissa sadan metrin kuninkaaksi ajalla 9,86. Voittotulos leikkasi Leroy Burrellin kaksi kuukautta aikaisemmin juoksemasta maailmanennätyksestä hulppeat neljä sadasosaa. Burrell sijoittui Lewisin ennätysillassa toiseksi ajalla 9,88.

Tuolloin maailmaa hämmästyttänyt tulos oikeuttaa Lewisin tänä päivänä kaikkien aikojen tilastossa sijalle 17 - yhdessä kahdeksan muun juoksijan kanssa. Paljon esitetty kysymys onkin, mistä miesten sadan metrin tuloskehitys johtuu?

– Jos katsotaan 15 maailman parasta aikaa ja niiden juoksijat, aika monen tilastosta löytyy valitettavasti se D-merkintä (doping). Se selittää jonkin verran. Jos taas mietitään tätä hetkeä, 9,86 olisi aika pirun kovaa valuuttaa, C Moren yleisurheiluasiantuntija Mika Järvinen muistuttaa.

Kirjaimellisesti. Kyseessä olisi täsmälleen maailman tämän kauden jaettu kärkitulos yhdessä Yhdysvaltojen Michael Normanin kanssa, joka kirmasi heinäkuun lopussa Teksasissa ajan 9,86.

– Otetaan Usain Bolt laskuista pois. Käsittämätön 9,58 hämärsi todellisuudentajua, miten kova suoritus kymmenen sekunnin alittaminen oikeasti on. Hurjasteluvuodet ovat lajissa jääneet taakse, jolloin 9,7-alkuisia aikoja painoivat todella monet juoksijat. Mistä se kertoo? Kertooko se siitä, että doping on saatu lajissa kuriin? On joka tapauksessa hienoa, että kymmenen sekunnin raja on edelleen tiukka.

LUE MYÖS: Lähde: Usain Bolt sairastunut koronaan – yllätysjuhlissa mukana muitakin maailmantähtiä

Tokion MM-kisoista elää muistoissa myös pituushypyn loppukilpailu, jossa Lewis ja Mike Powell vuorotellen uhmasivat yhdeksän metrin rajaa. Lopulta Powell voitti kilpailun voimassa olevalla maailmanennätyksellä 8,95 Lewisin sijoittuessa toiseksi tuloksella 8,91.

– Lewis ei harjoitellut pituushyppyä päivittäisellä tasolla sillä tavalla kuin maailman parhaat yleisesti ottaen lajia harjoittelevat. Voidaan sanoa, ettei hänen pituushyppynsä maksimitulos koskaan tullut esiin. Hän ei ollut teknisesti erityisen taitava hyppääjä, mutta sillä nopeudella hän olisi voinut hypätä sallituissa oloissa sen maagisen yhdeksän metrin yli.

Järvisen mukaan Lewisin suurin potentiaali piileskeli toisella pikamatkalla.

– Ajattelen, että Carl Lewis olisi ollut parhaimmillaan 200 metrillä. Hänen juoksutekniikka ja -välitykset palvelivat erityisesti viimeisellä 20 metrillä, jolloin hän teki kuuluisia nousujaan. Väitän, että jos Lewis olisi aidosti keskittynyt 200 metrille, hän olisi hallinnut lajia. 100 metrin kuningas on kuitenkin markkina-arvoltaan koko yleisurheilun kuningas. Miksi ottaisit prinssin roolin, jos kuninkaan paikkakin on tarjolla? 

– Lewis on siinä mielessä samanlainen kuin Bolt, että lähdöt eivät olleet kummallakaan suuri vahvuus. Maksimijuoksuvauhti - ja sen ylläpitäminen - oli kuitenkin poikkeuksellista. 

Tokion maailmanennätysjuoksu toimi tästä osuvana esimerkkinä: Lewisin lähtö meni tamppaamiseksi, mutta maksimivauhdin saavuttamisen jälkeen loppukiritaistelu oli jo ratkennut.