”Ei nimi miestä pahenna, jollei mies nimeä”, kuuluu tuttu sananparsi. Nimellä on sanonnasta huolimatta vaikutuksensa lapsen elämään. Vaikka nimen vaihtaminen on nykyään teknisesti helppoa, käytännössä nimenmuutos voi olla kaukana helposta.
Videolla keskustellaan lasten keskinäisestä kiusaamisesta.
– Nimen ja identiteetin suhde on aika tiukka, sanoo Unni-Päivä Leino, nimistöntutkija ja suomen kielen yliopistonlehtori Tampereen yliopistosta.
Nimilainsäädännössämme on säädetty yleiset normit sille, millainen nimi lapselle voidaan antaa. Sen puitteissa vanhemmilla on runsaasti valinnanmahdollisuuksia päättäessään lapsen nimestä. Hyvän nimen määrittely on kuitenkin vaikeaa.
Hyvän nimen kanssa on hyvä elää
– ”Hyvä nimi” on aina tietyllä tapaa arvottava ilmaisu, ja sen merkitys on ollut erilainen eri aikakausina, toteaa nimistöhistoriaa ja nimenantokäytäntöjä tutkinut dosentti Sofia Kotilainen Jyväskylän yliopistosta.
Kotilainen sanoo, että sovelias etunimi lapselle annettavaksi on sellainen, jonka voi ajatella toimivan myös tämän kasvettua aikuiseksi.
– Eli että sen kanssa on hyvä elää.
Leino nostaa yhdeksi hyödylliseksi nimikriteeriksi myös sen, että nimi istuu suomalaiseen suuhun, jotta kanssaeläjät tunnistavat kuulemansa nimen nimeksi.
Trendinimestä muodostuu yhden aikakauden symboli
Esimerkiksi julkisuuden henkilöt vaikuttavat nimitrendeihin. Kuvituskuva.
Varmalta valinnalta voi tuntua trendinimen valitseminen lapsen etunimeksi. Vuonna 2017 tällaisia nimiä olivat esimerkiksi Aino sekä Leo.
Sekä Leino että Kotilainen ovat yksimielisiä siitä, että esimerkiksi televisiossa ja muissa medioissa esiintyvät julkisuuden henkilöt vaikuttavat osaltaan tiettyjen nimien pinnalle nostamisessa. Leino huomauttaa, että esimerkiksi Armi Kuuselan missivoiton jälkeen Armi vakiinnutti asemansa naisen nimenä – aiemmin Armi oli saattanut olla myös mies.
Mutta onko trendinimen antaminen lapselle haitallista?
– Nimenantaja voi varautua siihen, että lapsella on runsaasti kaimoja ja trendinimestä voi muodostua jälkikäteen tarkasteltuna leimallisesti tietyn aikakauden merkki tai symboli, Kotilainen sanoo.
Samaa mieltä on Leino.
– Nimen käyttöarvo siinä pikkaisen kärsii, mutta kyllähän näistä on aina ennenkin selvitty.
Kotilainen muistuttaa, että hyvin yleinen nimi voi myös helpottaa osaltaan lapsen sulautumista ikätovereidensa joukkoon samoin kuin harvinainen nimi puolestaan voi mahdollistaa joukosta erottautumisen .
Nimen keskeinen tehtävä on yksilöidä ihminen
Lehtien ilmoituspalstojen lisäksi nimi-inspiraatiota voi houkutella etsiä tuttavapiiristä. Mutta onko oikein ”lainata” ystävän tai lähisukulaisen lapsen nimeä?
– Laki sanoo, että sisaruksilla pitää olla yksi sellainen nimi, jota muilla sisaruksilla ei ole, Leino kertoo.
– Pitää muistaa, että nimen yksi keskeinen tehtävä on yksilöidä ihminen.
Jos sama nimi löytyy usealta eri perhepiirin jäseneltä voi lopputulemana olla hankaluuksia – tai sitten ei.
– Serkusten tai ystäväperheiden lasten kaimuus saattaa aiheuttaa arkielämässä monenlaisia, joskus hauskojakin kommelluksia. Varmasti näitä asioita on hyvä pohtia ennakkoon ja tarvittaessa neuvotella nimivalinnoista, Kotilainen toteaa.
Hän myös muistuttaa, että samannimisyys saattaa olla tietoinen valinta, joka sopii kaikille asianosaisille. Leinolla on tästä merkki omasta elämästään.
– Äskettäin yhden tuttavan kanssa jutellessa kävi ilmi, että heillä on suvussaan käytäntö, jossa suvun kaikilla miehillä on sama toinen etunimi, Leino kertoo.
Nimipäivän voi keksiä itsekin
Sehän kuulostaa melkein suvun kesken vietettäviltä nimipäiväjuhlilta. Mutta entä jos nimeä ei löydy nimipäiväkalenterista? Tällainen nimi on esimerkiksi Lumi, Myrsky sekä muut luontoläheiset, pinnalle vähitellen nousseet uudisnimet.
Leino ja Kotilainen sanovat molemmat, että vanhemmat voivat itse päättää sopivan nimipäivän lapselle, jonka etunimeä ei nimipäiväkalenterista löydy. Sopiva päivä voisi olla vaikka sellainen, jona nimipäiväänsä viettävät suhteellisen samannimiset henkilöt.
Vuosien 2010 ja 2015 nimipäiväkalenteriuudistuksessa periaatteena on ollut ottaa suomenkieliseen kalenteriin uusina ne nimet, joita on edellisen 50 vuoden aikana annettu vähintään 500 lapselle ensimmäiseksi etunimeksi; ruotsinkielisessä kalenterissa rajana on 50. Kalenteriin ei kuitenkaan oteta nimiä, jotka ovat hahmoltaan liian vierasperäisiä.
Myöskään yhdysnimiä ei kalenteriin oteta, vaan ne tulkitaan kahdesta nimestä koostuviksi, aivan kuten väestötietojärjestelmäänkin voi merkitä kutsumanimekseen yhdysnimen jommankumman osan.
Nimipäiväkalenterin lähtökohtana on siis, että Jenny voi viettää nimipäiväänsä Jennin päivänä (21.7.) ja Veli-Matti sekä Velin että Matin päivänä (9.1. ja 24.2.)."
Kaikki eivät välttämättä edes koe nimipäivää juhlimisen arvoiseksi. Mieli voi kuitenkin muuttua, kun oma nimi viimein pääsee kalenteriin.
– Joka kierroksella, kun nimipäiväkalenterin uudistuksessa on lisätty nimiä, näkee tuumiskeluja, että ihanaa, kun mulla on vihdoin nimipäivä, Leino luonnehtii.
Nimipäiväkalenteri uudistuu, kun nimeämiskäytännöt muuttuvat. On tosin nimien tunnistamisessakin ajallista vaihtelua, kuten edellä mainitusta Armi-esimerkistä voi päätellä.
– Jani ja Mirka olivat joskus 70-luvulla käyttöön tullessaan nimiä, joita annettiin sekä tytöille että pojille. Sittemmin Jani-nimiset naiset ja Mirka-nimiset miehet ovat vaihtaneet nimensä pois, Leino kertoo.
Nimen vaihto ei tänä päivänä ole erityisen vaikeaa: ensimmäisellä kerralla se onnistuu maistraattiin toimitettavalla kirjallisella hakemuksella.
– Nimenvaihto on teknisesti helppo tehdä, mutta kyllä se voi olla lapselle kova paikka, jos nimi on niin hankala, että se pitää vaihtaa, Leino sanoo.
Vanhempien on siis syytä valita Kotilaisen neuvon mukaan nimi, jonka kanssa lapsen on hyvä elää.
LUE MYÖS: Äiti haluaa vaihtaa 4-vuotiaan tyttärensä nimen erikoisesta syystä – keskustelupalstalla lytättiin: "Oletko sekaisin?"
***
