Opettaja Elina Kortekallio oli paikalla Jokelan koulukeskuksessa, kun 18-vuotias opiskelija Pekka-Eric Auvinen ampui koulun tiloissa kahdeksan ihmistä ja lopulta itsensä. Sittemmin koulun rehtoriksi päätynyt ja tehtävästä eläköitynyt nainen kritisoi poliitikkoja siitä, että mitään konkreettisia parannuksia koulusurmien ennaltaehkäisemiseksi ei ole tehty.
Jokelan koulusurma tehtiin marraskuussa 2007. Kortekallio työskenteli tuolloin opettajana, ja kohtasi ampujan silmästä silmään.
12 vuoden takaiset traagiset tapahtumat palasivat mieleen, kun tällä viikolla Savon ammattiopiston opiskelija surmasi miekalla yhden ihmisen, haavoitti useita sekä asetti hengenvaaraan suuren joukon ihmisiä.
– Ellei mikään tapahtuma tuo niitä muistoja mieleen, eihän ne päivittäin tule mieleen. Toivon mukaan me kaikki elämme sitä arkea, mikä tänään on.
Lue myös: Jokelan koulusurmasta selviytynyt Alviina, 26, veti pienen budjetin kampanjan ja on nousemassa Euroopan parlamenttiin: "Se oli täysin odottamaton uutinen"
Jokelan koulusurmassa sai surmansa yhdeksän ihmistä, joista yksi oli ampuja itse. Vaikka järkyttävät tapahtumat eivät ikinä unohdu, Kortekallion mukaan traumaattisesta kokemuksesta on mahdollista selvitä.
– Ihmisellä on sellainen ominaisuus, joka ohjaa selviytymään.
"Mitään ei ole tehty asioiden parantamiseksi"
Jokelan koulusurmien jälkeen poliitikot lupasivat, että kouluturvallisuutta tullaan parantamaan.
Lähes vuoden päästä tehtiin kuitenkin toinen kouluammuskelu, kun Kauhajoella 22-vuotias Matti Saari surmasi yhdeksän ihmistä sekä itsensä.
Molemmista tapahtumista on kulunut nyt yli kymmenen vuotta.
Kortekallion mukaan mitään konkreettisia keinoja koulusurmien ehkäisemiseksi ei olla tuona aikana tehty lupauksista huolimatta.
– Aina tällaisten tapahtumien jälkeen tulee poliittinen vyöry, että nyt pannaan asiat kuntoon. Itse asiassa mitään konkreettista ei ole tapahtunut, Kortekallio kokee.
Taustalla usein kiusaaminen
Yhtenä tekijänä koulusurmien taustalla voi olla esimerkiksi pitkään jatkunut koulukiusaaminen.
Vaikka koulukiusaamisesta ja sen torjumisesta on viime vuosina puhuttu runsaasti, koulukiusaamista ei ole Kortekallion mukaan saatu kitkettyä.
Kortekallion mukaan siihen ei edes ole yksiselitteistä vastausta, miten koulukiusaaminen saataisiin loppumaan. Hän epäilee, että se olisi edes mahdollista.
– Onko se ihmisen ominaispiirre kiusata heikompia? Vai onko meidän kasvatuskäytäntö muuttunut siihen suuntaan, että lähimmäisiä ei enää arvosteta? Nämä ovat isoja asioita.
Kortekallio näkee yhteiskunnan kasvavan eriarvoistumisen vakavana yhteiskunnallisena ongelmana.
– Se [syrjäytyminen] näköjään on niin luonnollien kehitys, ettei kukaan pysty siihen vaikuttamaan vaikka sen torjumiseksi tehtäisiin mitä tahansa.
Ongelmia ei ratkaista ihmisiä vahtaamalla
Uusien koulusurmien ennaltaehkäisemiseksi viranomaiset ovat pyrkineet tehostamaan yhteistyötä ja tunnistamaan potentiaalisesti vaarallisia henkilöitä. Poliisi saattaa esimerkiksi tarkkailla henkilöitä, jotka ovat poliisin mielestä väkivaltapotentiaalisia henkilöitä.
Kortekallio ei kannata lisääntyvää valvontaa, jossa viranomaiset vahtaavat ihmisten tekemisiä. Hänen mukaansa sillä ei ratkaista ongelmia, jotka johtavat koulusurmiin ja muihin tragedioihin.
Koulusurmien jälkeen on keskusteltu myös siitä, pitäisikö koulujen ulko-ovet pitää lukossa. Kortekallion mielestä ei.
– En muutenkaan kannata, että meillä on "poliisivaltio", jossa kontrolloidaan kaikkea ihmisten käyttäytymistä, liikkumista ja ajatuksia. Tähän suuntaan yhteiskuntamme on mennyt, eikä sillä ratkaista ongelmia, Kortekallio sanoo.