Opetusalan ammattijärjestö OAJ haluaa saada opettajien työolosuhteet kuntoon ja palkkoja nousuun. Kentältä saatu viesti tuntuu olevan, että työn vaativuus ja muutosten määrä uuvuttavat opettajia.
OAJ:n puheenjohtaja Olli Luukkaisen mukaan Suomessa opettajan ammatti on halutumpi kuin missään muussa maassa. Nyt koulutukseen hakevien määrissä on kuitenkin havaittu laskua.
– Nyt on lähdetty alaspäin. Ensi kevät ja seuraava kevät näyttävät, onko suunta tosiaan tämä, johon ollaan valitettavasti menty viime vuodet, kertoo Luukkainen Huomenta Suomessa.
Lukion opettaja Arno Kotron mukaan opettajan ammatille on syntynyt jonkinlainen mainehaitta, sillä sitä ei pidetä yhtä houkuttavana kuin ennen. Hänen mielestään myös "opettajapulan" lietsominen julkisuudessa antaa alalle kouluttautuville väärän kuvan tarjolla olevien työpaikkojen määristä.
– Olen kyllästynyt hokemaan opettajapulasta, sillä sellaista ei ole. Jos jossain on aineenopettajan paikka auki, niin sinne on hyvinkin 60–100 hakijaa. Yleinen kuva on se, että opettajista on liikatarjonta. Heittäisin viestin yliopistoille, että jokin roti valmistuneiden määrään, Kotro sanoo.
Luukkaisen mukaan varhaiskasvatuksen opettajia sen sijaan koulutetaan liian vähän.
– Pääkaupunkiseudulla 400 yliopistokoulutuksen saanutta varhaiskasvatuksen opettajaa saisi heti paikan.
"Musteet eivät ole ehtineet kuivua"
Luukkaisen mukaan viestit kentältä kertovat opettajien uupumuksen ja työmäärän lisääntymisestä. Myöskään palkat eivät ole puheenjohtajan mukaan linjassa työn vaativuuteen ja sen vaatimaan koulutukseen nähden.
– Vaativuus kasvaa koko ajan ja opettaja tuntevat riittämättömyyden tunnetta. He kokevat ettei heillä ole aikaa eikä edellytyksiä tehdä kaikkea lasten tueksi.
Kotron mielestä opettajan työssä suurin ongelma on se, ettei perustyöhön ole aikaa keskittyä, kun opetussuunnitelmia myllätään jatkuvasti uuteen uskoon.
– Uudet opetussuunnitelmat tulevat käyttöön tilanteessa, jossa musteet eivät ole ehtineet kuivua edellisistä. Muutoksesta on tullut itseisarvo ja se uuvuttaa opettajia, että emme saa keskittyä perustehtäväämme, Kotro kuvailee.