Syyslukukauden alun kynnyksellä Opetusalan Ammattijärjestö OAJ on ilmaissut huolensa opetus- ja kasvatustyön vetovoiman heikkenemisestä. Viime vuonna työelämään astunut luokanopettaja Iida Eriksson kertoo, että haastavinta työssä on asettaa omat rajat.
Anteliaammat palkkakuitit opettajille, lisää tukea nuorille opettajille, kannustimia uralle ja positiivisempaa puhetta opettajien työnkuvasta. Niitä Opetusalan Ammattijärjestö (OAJ) kaipaa, jotta saataisiin arvonpalautus opettajien ammattikunnalle.
Opetusalan ammattilaiset ovat olleet viime aikoina huolissaan siitä, että nuoria ei enää kiinnosta opettajan ammatti edellisvuosikymmenien malliin. Kuuden vuoden aikana suomenkieliseen luokanopettajakoukutukseen hakijoiden määrä on romahtanut. Vuonna 2013 yliopistojen luokanopettajakoulutuksiin haki yli 8300 ihmistä, tänä keväänä enää noin 4700.
Opettamisen rinnalla työn määrä kasvanut
Vaikka sisään pääsee edelleen vain murto-osa hakijoista, OAJ:n puheenjohtaja Olli Luukkainen on ilmiöstä huolissaan.
– Opettajia arvostetaan ja meillä on hyvä koulutusjärjestelmä. Mutta aika ajoin tulee viestejä tai esimerkkejä siitä, millaista meno kouluissa nykyään on. Ne kielivät joskus hyvinkin vaativasta työstä kielteiseen sävyyn. Nämä varmaan muokkaavat nykyisät mielikuvaa opettajista, Luukkainen arvioi.
Helsingin yhteislyseon rehtori Jussi Sutinen on samaa mieltä negatiiviseksi yltyneestä keskustelusta julkisuudessa. Uutisotsikoihin nousseet haasteet, kuten opettajien työmäärän kasvu, haastavat oppilaat ja matala palkkataso eivät ainakaan innosta nuoria ryhtymään opettajiksi.
Toisaalta Sutinen myöntää, ettei puhe täysin tyhjästäkään ole kummunnut.
– Onhan se muun työn osuus opettamisen rinnalla kasvanut. Puhutaan asiakirjojen täyttämisistä, yhteydenpidosta kotiin ja on yhteisopettajuutta. Totta kai se on uutta kaikille.
OAJ:n Olli Luukkainen toivoo varsinkin nuorille luokanopettajille lisätukea uransa ensimmäisille vuosille.
OAJ:n Luukkainen puolestaan sanoo, että luokissa on yhä eritasoisempia oppilaita, mikä haastaa opettajia.
– Opettajat uupuvat sen suhteen, että he kokevat, etteivät he pysty vastaamaan kaikkien tarpeisiin, Luukkainen kuvailee.
"Vanhemmat vaativat koululta ja opettajilta paljon"
Iida Eriksson valmistui viime vuonna Jyväskylän yliopistosta luokanopettajaksi, ja viime keväänä hän laski kesälomalle ensimmäisen ykkösluokkansa vantaalaisesta Ylästön koulusta. Ensi viikolla koittaa paluu luokkaan, tällä kertaa kakkosluokkalaisten pariin. Hän kuvailee ensimmäisen vuoden olleen upea ja antoisa, ja pitkälti sitä mitä hän oli odottanutkin. Eriksson kuitenkin tunnistaa tuttuja asioita uupumispuheesta.
– Haastavinta työssä on ollut asettaa omat rajat. Kun on oppilaita, joilla on omia haasteitaan, ja kun haluaisi tehdä kaikkensa heidän eteensä. Johonkin pitää pistää rajat ja lopettaa, Eriksson kuvailee.
Iida Eriksson on uransa alkutaipaleella. Työuraa opettajana on takana vuoden verran.
Eriksson kokee, että opettajien ammatti on muuttunut julkisemmaksi kuin ennen, ja opettajat ovat enemmän arvostelun kohteena.
– Esimerkiksi vanhemmat vaativat koululta ja opettajilta entistä enemmän. Yleensä kun kerron olevani opettaja, muut ihmiset sanovat, että voimia, olet valinnut tosi raskaan ammatin, Eriksson nauraa.
Eriksson kertoo, että erityisesti ensimmäistä vuotta työelämässä helpotti suuresti se, että opettaa ei tarvinnut yksin. Työ oli jaettu tiimin kesken, joten kollegat tukivat tiukoissa paikoissa.
Hetkinen, tiimin? Onko tämä yleistä kouluissa?
– Ei ehkä vielä, mutta tulossa yleisemmäksi, toivottavasti. Ainakin näin uutena opettajan näen, että ei tarvitse keksiä pyörää joka kerta uudestaan, Eriksson kiitelee.
Kannustimia uralle ja tukea nuorille
Erikssonin ensimmäinen vuosi työelämässä kuulostaa jo siltä, mitä OAJ toivoisi näkevän enemmänkin kouluissa. Ammattijärjestö vaatii opetusalalle lisää tukea opettajille uransa alku- ja loppupäähän.
Uran alkupäässä tuki voisi näkyä esimerkiksi opetustuntien tai työtuntien määrässä, tai mentorijärjestelminä, joissa kokeneempi kollega olisi nimetty uuden opettajan tueksi.
Rehtori Jussi Sutinen myöntää, ettei Helsingin yhteislyseossa ole mentorointijärjestelmää, mutta pitää ajatusta hyvänä.
– Vaikka opettajankoulutus on tosi hyvä ja sisältää harjoitteluja, aloitus voi olla aika raju, ja ekat vuodet voi tuntua aika raskailta. Siihen kannattaisi ehdottomasti meidän koulujen kehittää erilaisia mentorointisysteemeitä, Sutinen sanoo.
Jussi Sutinen kannattaa ajatusta, että nuoret opettajat saisivat uransa ensimmäisille vuosille oman mentorin.
Olli Luukkaisen mukaan yksi nuorten karsastama seikka on, että kouluissa on niukasti mahdollisuuksia edetä uralla ylöspäin. Nuoria sukupolvia samassa virassa puurtaminen vuosikymmenten ajan ei välttämättä houkuttele.
Silti Luukkaisen mukaan puhe tulevaisuudessa häämöttävästä opettajapulasta tuntuu liioitellulta, eikä sellaista ole tiedossa, ainakin jos puhutaan luokan- ja aineenopettajista. Sen sijaan varhaiskasvatuksen opettajien ja erityisopettajien pula on todellisuutta jo nyt. Siihen Luukkaisella on ratkaisu.
– Sopimukset tarjoavat mahdollisuuden maksaa enemmän kuin sopimukset määrittävät, mutta työnantajat eivät sitä juuri näytä käyttävän. Ei muuta kuin rahaa peliin niin kyllä opettajia löytyy myös, Luukkainen vinkkaa työnantajille.
Suurempia palkkoja OAJ ei toivo pelkästään varhaiskasvatuksen ja erityisopetuksen ammattilaisilla, vaan kaikille opettajille. Tällä hetkellä luokanopettajan lähtöpalkka on 2660 euroa. Ylemmän korkeakoulututkinnon suorittaneille ammattijärjestö vaatii 3000 euron lähtöpalkkaa.
– Sillä on myös oma merkityksensä. Palkkataso on myös yksi tapa osoittaa arvostusta, Olli Luukkainen muistuttaa.
Päivitetty ingressiä 31.7. kello 21.08.
Korjattu Jussi Sutisen titteli 1.8. kello 13.28. Aiemmin artikkelissa luki, että hän on rehtori Helsingin yhteiskoulussa. Oikea koulu on Helsingin yhteislyseo.