Opetusministeri Li Anderssonin (vas.) mukaan Suomen opiskelija- ja oppilashuollon ongelma on, että tilanteet vaihtelevat kunnittain ja oppilaitoksittain.
– Jos puhutaan yksittäisistä kuraattoreista ja psykologeista, erot voivat olla 700–2 000 oppilasta per työntekijä tai 1–12 toimipistettä per työntekijä, Andersson sanoi Ylen Ykkösaamussa lauantaina.
Andersson sanoi, että tämä vaikuttaa myös oppilaan kokemukseen siitä, pääseekö juttelemaan silloin kun apua oikeasti tarvitsee nopeasti.
Lue myös: Ulkopuoliset sovittelijat ratkovat koulukiusaamistapauksia – lohjalaiskoulun rehtori: "Opettajien koulutus ei riitä kaikkien konfliktien selvittelyyn"
Tämän vaalikauden aikana peruskoulun ja toisen asteen oppilas- ja opiskelijahuollon resursseja lisätään 29 miljoonalla eurolla. Toisella asteella on tarkoitus ottaa käyttöön sitova mitoitus opiskelija- ja oppilashuoltoon.
Andersson ei kuitenkaan ota vielä kantaa siihen, millainen mitoituksen pitäisi olla.
– Mitoituksia ei ole vielä päätetty. Ensin tehdään valmistelutyö, että mihin se pitää asettaa siten, että palveluntarjonta aidosti parantuu, ja me käytetään 29 miljoonaa euroa parhaalla mahdollisella tavalla, hän sanoo.
Anderssonin mukaan on kuitenkin tarkoitus, että sitova mitoitus tulee tällä hallituskaudella.
Andersson luopuisi kotihoidontuen sisaruslisistä
Andersson lisäksi sanoi haluavansa luopua kotihoidontuen sisaruslisistä, sillä ne ohjaavat perheitä hoitamaan myös vanhempia lapsia kotona. Sisaruslisällä tarkoitetaan rahaa, joka maksetaan perheille yli kolmevuotiaiden hoitamisesta kotona silloin, kun myös alle kolmevuotias lapsi on kotona kotihoidon tuella.
Sisaruslisän poistaminen lisäisi hänen mukaansa varhaiskasvatukseen osallistumista ja hyödyttäisi etenkin maahanmuuttajataustaisia lapsia sekä niitä lapsia, joiden vanhemmat eivät ole korkeasti koulutettuja.
– Tutkimusten mukaan varhaiskasvatuksesta hyötyvät eniten ne lapset, jotka eivät saa oppimisen oppimista kotoa, Andersson sanoo.
Andersson näkee, että suomalainen yhteiskunta ei ole tältä osin rakentanut sellaista perhepoliittista järjestelmää, joka tukisi perheitä osallistumaan varhaiskasvatukseen.
Rahat sisaruslisistä luopumisesta Andersson ohjaisi varhaiskasvatusmaksujen alentamiseen. Hänen mukaansa se lisäisi koulutuksellista tasa-arvoa sekä työnteon kannustimia.