Suomen Pisa-menestys romahti – opettajat listaavat kolme syytä

Suomalaisten nuorten oppimistulokset ovat heikentyneet ainakin 15 vuoden ajan. MTV Uutisten haastattelemat opettajat listaavat syiksi erityisopetuksen heikentyneet resurssit, luokkakokojen kasvun ja oppimateriaalien digitaalisuuden.

Suomalaisten nuorten oppimistulokset ovat heikentyneet jo ainakin 15 vuotta, mikä on nähnyt esimerkiksi heikkenevänä Pisa-menestyksenä.

Opetus- ja kulttuuriministeriöstä kerrottiin MTV Uutisille, ettei kukaan tiedä syitä tulosten heikkenemiselle, mutta opettajilla on asiasta selkeä käsitys.

MTV Uutiset haastatteli nimettömiä opettajia, jotka nimesivät kolme asiaa, jotka heidän kokemuksensa mukaan ovat vaikuttaneet oppimistulosten heikkenemiseen.

OAJ:n koulutuspolitiikan johtaja Nina Lahtinen vahvistaa, että seikat heijastelevat opettajakentän tuntoja myös laajemmin.

1. Inkluusio eli erityisluokkien vähentäminen

Vuonna 2010 perusopetuslakia muutettiin ja erityisluokkien ja erityiskoulujen määrää vähennettiin huomattavasti. Oppilaille pyritään erityisluokan tai -koulun sijaan järjestämään mahdollisuus käydä koulua lähikoulussa ja tavallisessa luokassa.

Samalla oppilaalle pyritään tarjoamaan erityistä tukea tavallisessa luokassa työskentelyyn.

MTV Uutisten aiemmin tällä viikolla julkaistussa kyselyssä opettajat tyrmäsivät inkluusion.

Käpylän peruskoulun opettaja Mira Tanninen totesi aiemmin tällä viikolla Uutisaamussa, että inkluusion ajatus on kaunis, mutta hanke on aliresursoitu.

 – Nykyisin luokissa on todella paljon erityisoppilaita tai tehostetun tuen oppilaita, jotka käytännössä eivät valitettavasti saa sellaista tukea, mitä he oikeasti tarvitsisivat, Tanninen sanoi.

– Ollaan menossa koko ajan huolestuttavampaan suuntaan. Nyt viimeistään pitäisi herätä ja tehdä jotain.

Opetusministeri Li Andersson totesi aiemmin tällä viikolla MTV Uutisten haastattelussa, että ongelmana ei ole inkluusion tavoitteleminen vaan se, että osa kunnista on käyttänyt inkluusiota säästökeinona ja väläytti erityisopettajamitoitusta.

Selvää onkin, että inkluusio tulee kalliimmaksi kuin erityisopetuksen järjestäminen tavalla, jolla se järjestettiin ennen vuotta 2010.

Inkluusiossa on kyse siitä, että kansainväliset sopimukset sitovat yhdenvertaisiin oikeuksiin käydä koulua, eikä vanhaan järjestelmään ole siksi paluuta. Kyse on siis siitä, kuinka inkluusio toteutetaan.

– Ilman muuta inkluusion periaate on sellainen, jota kannatamme, mutta se tulee toteuttaa niin, että se on aidosti mahdollista eikä kaadu yksittäisen opettajan niskaan, OAJ:n Nina Lahtinen sanoo.

– Tämä tarkoittaa, että siihen kuuluu oppilaan tarvitsema tuki sekä erityisluokat niitä tarvitseville.

2. Luokkakokojen kasvaminen

Yksi merkittävä asia, joka Pisa-tutkimuksen menestyjämaassa Virossa tehdään toisin kuin Suomessa on se, että luokkakoot ovat Suomessa Viroa suuremmat.

Lahtinen sanoo, että kun vuonna 2019 selvitettiin perusopetuksen ryhmäkokoja, selvisi, että 25 oppilaan ryhmät olivat kasvaneet. Suuntaus on edelleen sama.

– Siinä, ollaanko tekemisissä 20 vai 32 ihmisen kanssa, on vissi ero, Lahtinen sanoo.

Opetus- ja kulttuuriministeriön neuvottelevan virkamiehen Aleksi Kaleniuksen mukaan perusopetus on koko laman jälkeisen ajan ollut heikommin resursoitua kuin ennen lamaa.

Luokkakokoihin vaikuttaa Lahtisen mukaan paitsi resurssipula myös muutokset alueilla.

– Osalla alueista on tosi paljon lapsia ja osalla tosi vähän. Sellaisia alueita, joilla lapsia on niin sanotusti tavallinen määrä, on nykyään vähemmän, Lahtinen kertoo.

Ryhmäkokojen pienentämiseksi on Lahtisen mukaan käytetty useita satoja miljoonia euroja rahaa usean hallituskauden aikana. Hanketyyppisen rahoituksen sijaan luokkakokojen pienentämiseksi tarvittaisiin hänen mukaansa pysyvää rahoitusta ja opettajamitoitetusta.

– Hankerahalla perustetaan ryhmä ja palkataan määräaikainen opettaja. Kun rahoitus päättyy, oppilaat pitää yhdistää muihin ryhmiin, mikä on aina kurjaa luokkahengen ja kaverisuhteiden kannalta varsinkin, jos tätä tapahtuu usein.

3. Koulun digitalisaatio

MTV Uutisten oppimistulosten heikkenemisestä haastattelemat opettajat kokevat, että digilaitteiden hyödyntämisessä opetuksessa on paljon hyvää, mutta se on kadottanut opetuksesta myös tiettyä konkretiaa.

Paitsi, että vaikkapa jakamista tai kertomista voi olla hankalaa havainnollistaa sähköisesti, oppilaille voi olla hankalaa hahmottaa, kuinka laaja esimerkiksi sähköinen koemateriaali on.

Lisäksi opettajat kokevat mahdollisuutensa vaikuttaa siihen, mitä oppilaat tekevät digilaitteilla ja keskittyvätkö he koulutyöhön, rajallisiksi.

Digitalisaatioon liittyviä päätöksiä on opettajien kokemuksen mukaan tehty sillä ajatuksella, että kunhan käytetään digivälineitä – riippumatta lopputuloksesta tai pohtimatta, voiko niistä olla todellista hyötyä.

– Digitalisaatio on sikäli haaste, että meiltä puuttuu kansallinen digistrategia eli että mitä milläkin luokka-asteella pitäisi oppilaiden osata ja oppia, Lahtinen selittää.

–  Yksittäisissä kouluissa ja oppilaitoksissa toteutetaan digitalisaatiota hyvin eri tavoin, eri laittein, välinein ja se, mitä opetetaan oppilaille, vaihtelee. Tämä on tosi valitettavaa.

Kaikki digitalisaation mukanaan tuomat haasteet eivät toki liity vain koulun digitalisaatioon. Opettajat uskovat koko yhteiskunnan digitalisaation ja älylaitteiden käytön kytkeytyvän lisääntyneeseen pahoinvointiin ja heikentyneeseen koulumotivaatioon.

– En halua vetää yhtäläisyysmerkkiä, mutta jos puhutaan Pisa-tulosten romahtamisesta, niin voidaan pohtia, että mikä on se ajankohta, milloin älykännykkä tuli joka ikisen koululaisen käteen Suomessa, eräs haastatelluista opettajista toteaa.

Koulu joutuu kilpailemaan lasten mielenkiinnosta tilanteessa, jossa kaikilla on saatavilla välitöntä tyydytystä antava addiktoiva laite, opettajat kokevat.

– On ihan käsittämätöntä, että niin yksinkertaista asiaa kuin puhelin ei voida kategorisesti kieltää oppitunneilla.


Onko sinulla kokemusta tai ajatuksia koulun nykyjärjestelmästä? Ota yhteyttä uutiset(at)mtv.fi tai whatsapp-viestillä numeroon 040 578 5504. 

Lue myös:

    Uusimmat