Perintöverotus vei suomalaisopiskelijan perikatoon tämän saatua yllättäen perinnön ulkomailta. Kyseessä oli arvokiinteistö, jonka olemassaolosta opiskelijalla ei ollut etukäteen mitään tietoa. Elokuvassa jymy-yllätys olisi ollut onnenpotku. Tosielämässä kävi toisin.
Suomalaisen opiskelijan nimettömänä pysyttelevä asianajaja kertoo MTV Uutisille, että tämän isä oli tehnyt testamentin lapsensa hyväksi. Kyseessä oli pieni kuolinpesä ja kaikki sujui tavanomaisesti, kunnes täysin yllättäen selvisi, että perintöön kuuluu kiinteistöosuus ulkomailla sijaitsevasta arvotalosta.
– Perintöveroa määrättiin noin 10 000 euroa, jonka maksamiseen testamentin saajalla ei ollut mahdollisuuksia. Kirjoitin asiasta verottajalle, asianajaja kertoo.
Selostuksessa todettiin perintöoikeuden toteuttamiseen liittyvät ongelmat, kuten se, että kiinteistöosuuden erottaminen myyntiä varten edellyttää oikeusprosessia ja kyseisen maan oikeusjärjestelmässä oikeudenkäyntimaksu on huomattava prosenttimäärä intressin arvosta. Se puolestaan on maksettava ennen kuin juttu otetaan käsittelyyn. Siihen taas oli mahdollisuuksia vielä vähemmän kuin perintöveron maksuun.
– Olimme pattitilanteessa eikä verottajalla ilmoituksensa mukaan ollut mahdollisuutta muuttaa ja lykätä veronmaksun täytäntöönpanoa.
Yksi omistaja kyyditetty Siperiaan
Perintöoikeuden toteuttamisessa on omat hankaluutensa.
– Yksi omistajista on kyyditetty aikoinaan Siperiaan ja hän lienee kuollut. Eräät sukulaisista eivät suostu keskustelemaankaan koko kiinteistön myynnistä perinnönjaon mahdollistamiseksi ilman oikeudenkäyntiä.
Noin satavuotiaassa kivitalossa on siinäkin ongelmansa, olkoonkin arvokiinteistö. Vanhassa kaupungissa sijaitseva kerrostalo oli huonossa kunnossa suvun saatua sen takaisin 1990-luvun alkupuolella, jolloin sotaa edeltäneen ajan omistusoikeuksia alettiin palauttaa sosialismin romahdettua. Talossa asuvilla suvun jäsenillä ei ole varaa rakennuksen peruskorjaamiseen.
– Kuka sen edes ostaisi? On turha olettaa kenenkään tällaisessa tilanteessa tekevän pitkän tähtäimen investointia osuuteen kiinteistöstä. Pojan talossa asuva suku voisi tulla kyseeseen, mutta kyky ja halu maksaa huonokuntoisessa talossa olevasta osuudesta lähellekään markkinahintaa ei ole häävi.
Prosessi kestänyt yli 10 vuotta
Asia on ollut auki yli kymmenen vuotta. Korot ovat sinä aikana yli tuplanneet verokarhun määräämän veron määrän. Perintöveron viivästyskorko on huomattava, 7,5 prosenttia. Jossain vaiheessa menivät luottotiedot.
– Merkinnät poistuivat sittemmin tuntemattomasta syystä, jota ei ollut syytä selvitellä sen enempää. Parempi oli tyytyä yllättävään käänteeseen.
Asianajaja huomauttaa, että verovelan päätyminen ulosottoon ja luottohäiriömerkintä vievät ihmiseltä kaikki mahdollisuudet normaaliin elämään. Asianajajan mielestä tilanne on samantapainen kuin työttömyysloukussa. Perinnönsaajan elämä on ollut jumissa.
– Verottaja ottaa kaiken sen, mikä menee minimitulorajan yli, ja siten ansiotyö ei kannata. Siinä ei ole mitään järkeä, että parhaassa työiässä oleva ihminen ja kiinteistönomistaja päätyy vuosikausiksi toimettomuuteen täysin ilman omaa syytään. Vähäinen lohtu on velkajärjestelystä.
"Ihminen pannaan loukkuun"
Asia nytkähti eteenpäin, kun vihdoin mahdollistui perintöoikeuden vahvistamismenettely oikeusistuimessa sen rekisteröimiseksi, että ainakin teoreettinen mahdollisuus perintöoikeuden toteuttamiseen on olemassa. Nyt on kulunut jo yli vuosi vahvistuskanteen jättämisestä oikeuteen kaikkien asian vaatimien selvitysten myötä. Prosessit ovat hitaita. Viimeksi oikeus pyysi Suomen perintölainsäädännöstä ulkoministeriöteitse selvitystä. Siitäkin on kulunut jo puolisen vuotta.
Asianajaja ihmettelee, että verotusjärjestelmä ei mahdollista minkäänlaista harkintaa tapauksissa, joissa hallinnollisen lainsäädännön harkintavaltaa tulisi maalaisjärjen mukaan käyttää.
– Omituista, että ehdoin tahdoin pannaan ihminen tällaiseen loukkuun, mistä hänellä ei ole ulospääsyä ja samalla viedään ihmiseltä kaikki tulevaisuuden näkymät. Se ei ole kansantaloudellemme eduksi saatikka että se vie ihmiseltä kaikki mahdollisuudet oman elämänsä hallintaan.
– Järjellä ajatellen lähtökohdan pitäisi olla ilman muuta se, ettei perintöveroa määrättäisi maksettavaksi, jos ei ole näköpiirissä mahdollisuutta päästä toteuttamaan omistusoikeuttaan. Jos kuolinpesää ei pystytä jakamaan, verottajan pitäisi ehdottomasti lykätä perintää puhumattakaan kohtuuttomuuksiin johtavan koron laskemista pääomalle, kun asiaintilaan täysin syytön ihmisparka ei voi muuta kuin murehtia ja miettiä kohtaloaan. Edes perinnöstä luopuminen ei ole mahdollista, kun siihen kerran on ryhtynyt, eli kun ei heti perinnöstä kuultuaan ole ilmoittanut luopuvansa siitä.
Veroasiantuntija: Mahdollista ja hankalaa
Ylitarkastaja Jarmo Salminen henkilöverotuksen ohjaus- ja kehittämisyksiköstä ei ota kantaa kyseiseen tapaukseen, mutta toteaa, että se kuulostaa täysin mahdolliselta ja erittäin hankalalta. Hän huomauttaa että kun tapaus menee ulosottoon saakka, ulosottoviranomainen vastaa ulosottotoimenpiteistä. Verosta voi hakea vapauttamista siihen asti, kunnes vero vanhentuu.
Salminen kehottaa varautumaan siihen, että tilanteet voivat olla työläitä ja haastavia, jos saa kiinteistöperintöä ulkomailta.
– Oli maa mikä tahansa, kiinteistövarallisuuden saattaminen rekisterissä uuden omistajan nimiin ei ole välttämttä yksinkertaisimpia temppuja.
Salminen huomauttaa, että kiinteistöperinnön muuttaminen rahaksi voi olla haastavaa erotuksena vaikkapa osakkeisiin, jotka voi siirtää uudelle omistajalle sujuvasti myös valtiorajojen yli.
Verotuksessa vaihtoehdot vähissä
Perintöä ei ole pakko ottaa vastaan, mutta Salmisen mukaan luopuminen tarkoittaa luopumista koko perinnöstä.
– Perinnöstä ei voi luopua osittain ottamatta kokonaisuutta vastaan eli perintövero määräytyy aina koko perinnön perusteella, Salminen selventää.
Veron tai viivästysseuraamusten maksamisesta voi myös hakea huojennusta tai vapautusta, jos maksukyky on olennaisesti heikentynyt esimerkiksi sairauden, työttömyyden, elatusvelvollisuuden tai muun erityisen syyn takia. Sellainen kuitenkin myönnetään vain erittäin poikkeuksellisissa tilanteissa, ja valtaosa hakemuksista hylätään. Myönteisissä päätöksissä leikataan yleensä viivästysseuraamuksia, ei veron pääomaa.