Osteoporoosia eli luukatoa sairastaa noin 400 000 suomalaista. Osteoporoosi heikentää elämänlaatua ja voi jopa johtaa kuolemaan.
VIDEO: Treenaa koko vartaloa kotona ilman apuvälineitä!
Osteoporoosi on naisilla selvästi yleisempää kuin miehillä. Joka kolmas 50 vuotta täyttänyt nainen ja joka viides mies saa loppuelämänsä aikana osteoporoottisen murtuman.
Yleislääketieteen erikoislääkäri Ari Rosenvall kertoo, että naisilla osteoporoosiin vaikuttaa puhdas biologia. Hentorakenteisuus tarkoittaa, että luut ovat hennommat ja luukudosta on vähemmän varaa menettää elämän aikana. Ruumiinrakenteen lisäksi naisen hormonitoiminta altistaa osteoporoosille, kun estrogeenin tuotanto vähenee iän myötä. Estrogeeni säätelee luuston kuntoa, minkä vuoksi erityisesti vaihdevuodet ohittaneet naiset ovat suuressa riskissä sairastua osteoporoosiin.
Sukupuolen lisäksi muita riskitekijöitä ovat vähäinen liikunta, tupakointi, liiallinen laihuus, vähäinen kalsiumin saanti ravinnosta, D-vitamiinin vähäinen saanti sekä tietyt lääkkeet ja sairaudet, kuten keliakia, lisäkilpirauhashormonin liikatuotanto ja maksasairaudet. Myös perinnöllisyys vaikuttaa riskiin.
– Jos jommallakummalla vanhemmalla on lonkkamurtuma, se on vahva signaali kohonneesta osteoporoosiriskistä omalla kohdalla, Rosenvall sanoo.
Osteoporoosi voi jopa johtaa kuolemaan
Vanhemman lonkkamurtuma on vahva signaali kohonneesta osteoporoosiriskistä. Kuvituskuva.
Osteoporoosin aiheuttama luukudoksen heikentyminen lisää murtumariskiä.
– Esimerkiksi rannemurtuma tavallisen kaatumisen yhteydessä kielii siitä, että luuston kunto ei ole hyvä, Rosenvall kertoo.
LUE MYÖS: Osteoporoosin kolme hälytysmerkkiä – kiinnitä näihin huomio
Osteoporoosiin sairastumiseen alttiita henkilöitä löydetäänkin esimerkiksi sairaaloiden uloskirjatuista potilaista. Työläämpää on löytää mahdollisesti osteoporoosia sairastavia ihmisiä, joille ei ole vielä syntynyt murtumia.
Murtumien lisäksi osteoporoosi voi johtaa jopa kuolemaan.
– Osteoporoosi lisää murtumia. Murtumiin liittyy joskus jopa sairaala- ja leikkaushoidon tarve ja sitä kautta huonompaa liikkumista ja erilaisia komplikaatioita, jotka voivat aiheuttaa kuolemantapauksiakin.
Yksi esimerkki siitä on keuhkokuume.
– Jos tulee nikamamurtumia, se johtaa siihen, että selän ryhti tulee kumarammaksi, jolloin keuhkoilla on vähemmän tilaa. Kun keuhkot toimivat huonommin, keuhkokuume tulee herkemmin, Rosenvall avaa syy-seuraus-ketjua.
Kortisoni syö luita
Ovatko osteoporoosi ja sen sivuseuraukset sitten vain kumarien vanhusten ongelma? Eivät, toteaa Rosenvall, vaikka ikä lisääkin osteoporoosin ja murtumien riskiä.
Nuori ihminen saattaa esimerkiksi äkillisen sairastumisen vuoksi joutua tehohoitoa vaativaan tilanteeseen, jossa joudutaan käyttämään kortisonilääkitystä.
– Kortisoni tekee luille kuukausissa sen, mitä normaalisti tapahtuu kymmenissä vuosissa, Rosenvall sanoo.
– Tällainen tilanne voi tulla perusterveelle ihmiselle vaikka ensi viikolla.
Omilla elintavoilla osteoporoosia vastaan
Kalkkitabletit ovat helppo ja halpa keino riittävään kalsiumin saantiin. Kuvituskuva.
Omilla elintavoillaan voi osin vaikuttaa osteoporoosin mahdolliseen syntymiseen jo nuoresta pitäen. Luuston terveydestä tulee huolehtia liikunnalla sekä riittävällä kalsiumin saannilla ravinnosta sekä D-vitamiinilisällä. Erityisen hyödyllistä luustolle on iskuja, suunnanmuutoksia tärähdyksiä sisältävä liikunta sekä liikunta, jossa lihas vääntää luuta. Murtumavaaran kannalta kaikki liikkuminen on kuitenkin hyvästä, sillä se parantaa tasapainoa ja vähentää kaatumisvaaraa.
Mikäli ravinnosta tuntuu vaikealta saada riittävästi kalsiumia, ovat kalkkitabletit helppo ja halpa konsti hoitaa asia kuntoon, Rosenvall toteaa. Pienellä investoinnilla voi olla merkittävä vaikutus myöhempään elämään.
– Ideana on, että kun luuston terveydestä huolehditaan vuosikymmenten ajan, saadaan kerrytettyä iso hyötypääoma, ja se on arvokas asia. Liikunta- ja toimintakyky säilyvät ja samalla pysyy pidempään hengissä, Rosenvall sanoo.
Osteoporoosin ja yhteiskunnalle kalliiden murtumien ennaltaehkäisy pitäisi Rosenvallista ottaa huomioon jo kouluterveydenhuollosta alkaen, vaikka panostamisen hyödyt näkyisivät vasta 50 tai 80 vuoden kuluttua.