Suomalaisdiplomaatti tapasi 2000-luvun alussa venäläismiehen, jonka käyntikortti pisti silmään. Uudessa kirjassa Markku Mantila kertoo, kuinka Sergei osoittautui vakoojaksi ja miten hän itse toimi suojelupoliisin "agenttina".
Venäjän ulkomaantiedustelupalvelu SVR:n vakooja yritti saada suomalaisen diplomaatin koukkuun Madridissa vuonna 2001.
Pitkäaikainen päätoimittaja ja virkamies Markku Mantila kuvailee tapausta yksityiskohtaisesti yhdessä Jouni Mölsän kanssa kirjoitetussa uutuuskirjassa Valehtelua, vakoilua ja valtiollista vaikuttamista.
Tapahtuma-aikaan Mantila oli Suomen Espanjan-suurlähetystön lehdistösihteeri.
Mantila tapasi Sergei Mikheeviksi esittäytyneen miehen cocktail-tilaisuudessa. Hänen huomionsa kiinnittyi heti outoon yksityiskohtaan.
Hänen käyntikorttiinsa oli kirjoitettu Gruppo di prensa, lehdistöryhmä. Se oli väärin kirjoitettu, espanjaksi tekstin olisi pitänyt kuulua Grupo de prensa. Vaikka en parikymmentä vuotta sitten, jolloin sentään käytin espanjaa päivittäin, voinut luonnehtia itseäni millään tavalla kielen mestariksi, kortin teksti pisti silmääni.
Markku Mantila (oik.) kuvailee tapausta yksityiskohtaisesti yhdessä Jouni Mölsän kanssa kirjoitetussa uutuuskirjassa Valehtelua, vakoilua ja valtiollista vaikuttamista.
Mantila ryhtyi auttamaan Supoa
Myös kummallinen kiire kontaktin syventämisessä sai Mantilan tuntemaan, ettei kaikki ole kohdallaan.
Hän kertoi asiasta suurlähettiläälle, joka kertoi asiasta ulkoministeriöön. Pian suojelupoliisi antoi tarkat ohjeet jatkoa varten.
Sain luvan lounastapaamiseen ja neuvon: "Ole passiivinen, pysy kuuntelulinjalla. Anna vastapuolen puhua, julkisista asioista voi keskustella. Laadi raportti. Vastapuolen pyyntöjen esittämistapa kiinnostaa, suoraan vaiko varovasti edeten. Tarjoaako vastapuoli mahdollisesti hyvitystä palveluista."
Mantila ja Sergei tapasivat useita kertoja. Ensimmäisten tapaamisten jälkeen Sergei alkoi pyytää Mantilalta aineistoja, kuten suojelupoliisissa oli arveltu. Hän oli kiinnostunut ainakin EU-maiden suhtautumisesta Venäjään.
Mantila toimitti Sergeille esimerkiksi Suomen Kuvalehden artikkelin ja suojelupoliisin työntekijöiden keräämiä www-osoitteita, joista löytyi tietoa Suomen ja Venäjän suhteiden tutkimuksesta.
Kirjan mukaan Mantilaa suorastaan puistatti, kun hän sai Sergeiltä syntymäpäivälahjaksi solmion ja taskuliinan, vaikkei muistanut kertoneensa syntymäpäivänsä ajankohtaa.
Venäläiset olivat päättäneet saada minut koukkuun ja kaivelleet taustastani paljon selville perinteisillä tekniikoilla.
Lue myös: Yrittääkö Venäjä vaikuttaa suomalaispuolueisiin? Puolueet vastaavat
Supo: Venäjä voi kiristää Suomea panttivangeilla
"Tapaus Sergeissä oli sopivasti agenttitarinaa"
Vuonna 2002 ulkoministeriön johto päätti yhteydenpidon lopettamisesta. Mantila lakkasi vastaamasta Sergein puhelinsoittoihin ja kieltäytyi tapaamasta tätä.
Tapaus Sergeissä oli sopivasti agenttitarinaa. Nopeat autot, takaa-ajot, tappelut junanvaunun katolla ja säihkyvät naiset tosin puuttuivat. Lähinnä istahdin ravintolapöytään ja söin paremmin kuin koskaan virkamiehenä ollessani. Että sellainen salaisen palvelun asiamies. Kavakulla, ulkoministeriön diplomaatikurssilla, kouluttajat sanoivat, että kolmen kirjaimen miehet (CIA, FSB, SVR, M16) tunnistaa siitä, ettei heidän edustusvaroillaan ole rajoja. Sergein kohdalla se piti paikkaansa.
Mantila jätti suurlähetystön taakseen samana vuonna. Nykyisin hän työskentelee Ilkka-Pohjalaisen päätoimittajana.
Suojelupoliisin mukaan diplomaattipeitteellä tehtävä tiedustelu on ollut Venäjän päätiedustelumenetelmä ulkomailla, mutta vuonna 2022 alkaneen Ukrainan sodan myötä sen toimintamahdollisuudet ovat pienentyneet merkittävästi.
Venäjä pyrkii edelleen mahdollisuuksien mukaan tiedustelemaan ja vakoilemaan EU-maiden virkamiehiä, mutta kaikenlaista yhteydenpitoa on tätä nykyä selvästi vähemmän kuin ennen sotaa ja sitä edeltänyttä koronapandemiaa.