Sanna Marinin hallitus piti maanantaina pitkään odotetun ja tärkeän tiedotustilaisuuden, jossa se kertoi asteittaisesta koronarajoitusten purkamisesta. Periaatteessa hallitus antoi toivoa vapautuksia toivoville, mutta kun päätöslistan lukee tarkoin, tulee selväksi myös toinen viesti: takaportti on auki, ja hallitus voi perua päätöksensä vaikka ensi viikolla, kirjoittaa MTV Uutisten päätoimittaja Ilkka Ahtiainen.
Aloitetaan nyt kuitenkin hyvistä uutisista. Hallitus ilmoitti, että se haluaa siirtyä rajoitusten purkamisen tielle. Ulkoharrastuspaikat avataan 14. toukokuuta eli jo ensi viikolla. Samalla päivämäärällä mahdollistuu myös rajojen yli tapahtuva työmatkaliikenne Schengen-alueella, eli käytännössä liikenne Viron ja Suomen välillä voi jatkua, kylläkin kankealla karanteenisuosituksella.
Kokoontumisrajoituksia puretaan 1. kesäkuuta alkaen niin, että 10 hengen sijasta sallittuja olisivat enintään 50 hengen tilaisuudet. Tämä tarkoittaa, että urheilukilpailuja ja -sarjoja voitaisiin aloittaa. Tuolloin voidaan avata myös kulttuurilaitoksia ja ravitsemusliikkeitä, tietyin myöhemmin tässä kuussa määriteltävin ehdoin.
Mitä hallitus tekee, kun tautitapaukset lisääntyvät?
Sitten ne huonot uutiset. Valmiuslaki pysyy, ja käytännössä kaikki kesäkuun alkuun ajoitetut vapauttamistoimet ovat ehdollisia. Vähäisistä sairastuneiden ja menehtyneiden määristä huolimatta hallitus katsoo koronavirusepidemian olevan niin vaarallinen, että jos tilanne vaatii, vapautukset perutaan ja rajoituksia jatketaan. Tai jos rajoituksia on ehditty höllentää, niitä voidaan kiristää uudelleen.
Joku voisi sanoa, että tämä on valtioviisautta tai suorastaan välttämätöntä. Eihän kukaan voi tarkkaan tietää, miten virusepidemia Suomessa kehkeytyy. Olisi poliitikoilta edesvastuutonta luvata jotakin, mitä ei ehkä voida pitää.
Toisaalta tosiasia on, ainakin THL:n mukaan, ettei epidemia ole kehkeytynyt Suomessa tähän mennessä juuri mitenkään. Terveydenhuollon tehohoidon kapasiteettia on rajoitustoimilla varjeltu niin hyvin, ettei ylikuormitus ole ollut lähelläkään. Samaan aikaan ihmiset jättävät koronan vuoksi hoitamatta muita sairauksiaan, mikä sekin suojaa terveydenhuollon kapasiteettia.
Mutta mitä tapahtuu seuraavaksi, nyt kun rajoituksia varovasti höllennetään? Maalaisjärjellä ajatellen ja myös valtiosihteeri Martti Hetemäen työryhmän julkistamien skenaarioiden mukaan erilaiset vapauttamistoimet väistämättä tuottavat lisää sairastuneita ja sitä myöden myös kuolleita. Siksi herää kysymys: kuinka paljon enemmän sairastuneita ja kuolleita hallitus sietää ilman, että ruuvia aletaan taas kiristää?
Hallitus osti lisäaikaa, mutta auttaako se?
Hallituksen nyt valitseman ehdollisen linjan heikkous on siinä, että kansalaisia ja elinkeinonharjoittajia uhkaa heiluri: höllennetään, kiristetään, höllennetään, kiristetään...
Jos tähän ajaudutaan, mitä se tarkoittaisi käytännössä? Kannattaako ravintoloitsijan avata liikettään (rajoitetusti), jos uhkana on, että kahden viikon päästä se pitää uudelleen sulkea? Onko mieltä aloittaa urheilun sarjatoimintaa, jos kohta ilmoitetaan, ettei harjoituksia tai pelejä saakaan järjestää? Uskaltaako virolainen rakennustyömies lähteä Suomeen urakalle, jos vaarana on jämähtää Suomeen ennakoimattomaksi ajaksi?
Hallitus näyttää jälleen ostaneen itselleen muutaman viikon lisäaikaa ”oikeiden” päätösten tekemiseen. Se tuntuu toivovan, että epävarmuus päättyy kesäkuun alkuun mennessä, vaikka päätösten oikeellisuudesta tuskin on silloin juuri suurempaa varmuutta kuin nytkään. Kun hallitus yrittää pelata varman päälle, epävarmuus muualla yhteiskunnassa lisääntyy.
Varmaa on se, että jokainen lisäpäivä ja lisäviikko talouden sulkua lisäävät sekä aineellisia että henkisiä vahinkoja, jotka eivät johdu itse koronaviruksesta, vaan sen torjunnan nimissä tehdyistä poliittisista päätöksistä.