Vielä vuosi sitten vakavasta ihosairaudesta kärsivä poika oli henkisesti niin rikki, että hän olisi halunnut vain luovuttaa. Onneksi kaikki on nyt toisin.
Synkimmissä vesissä Cohen ui omien kahdeksanvuotissyntymäpäiviensä aikoihin, jolloin lähes koko elämänsä ajan loputtoman kivun kanssa elänyt poika ei enää nähnyt elämässään valoa.
– Cohen ei halunnut nousta sängystä, koska hän sanoi, että hän ei halunnut olla enää täällä, pojan äiti Carlee Parker kertoo poikansa vaikeista ajoista.
Tulehduksellinen ihosairaus, ekseema, oli asia, joka oli ajanut tämän pienen pojan synkkyyteen. Ihottuma ilmestyi pojan ihoon tämän ollessa kuuden viikon ikäinen, eikä mennyt montakaan viikkoa, kun ihottuma oli ehtinyt levitä hänen koko kehoonsa aina päästä varpaisiin saakka.
– Kun veimme hänet sairaalaan, meille kerrottiin, että se oli tavallista virusperäistä ihottumaa. He eivät pystyneet kertomaan paljoakaan enempää, joten meille annettiin lääkkeitä ja suun kautta otettavia steroideja, äiti kertoo poikansa ensimmäisistä elinkuukausista.
Jos kuva ei näy, voit katsoa se täältä.
Vielä tässä vaiheessa tuntemattoman ihottuman lisäksi pojan todettiin olevan äärimmäisen allerginen maitotuotteille, pähkinöille, sokerille, soijalle ja gluteenille, mikä vaikeutti perheen elämää entisestään.
Ihosairaus karkotti ystävät pojan ympäriltä
Pojan äidille oman lapsen tuskan seuraaminen on ollut musertavaa. Kahdeksan ensimmäisen elinvuotensa aikana Cohen on jouduttu kiidättämään ensiapuun 11 kertaa, ja sairaalakäyntejä on kertynyt kaiken kaikkiaan 38.
Lue myös suomalaisperheen tarina ihosairauden kanssa elämisestä: Elämä vakavan ihosairauden kanssa on jokapäiväistä selviytymistä ” Kivointa olisi, jos joku keksisi parannuskeinon”
– Minusta tuntui, etten voinut olla enää hänen vanhempansa. Ja minusta tuntui, että minun piti viedä hänet jonnekin, koska olin epäonnistunut äitinä. Asiat menivät jopa niin pitkälle, etten pystynyt olemaan hänen lähellään. Kun hän jatkoi raapimista, vein hänet huoneeseensa, koska en kestänyt kuunnella sitä enää, äiti kertoo perheen vaikeista ajoista.
Cohenin omien sanojen mukaan hän tunsi olonsa surulliseksi ja yksinäiseksi. Pojaksi, joka ei kuulunut joukkoon, ja jonka kanssa kukaan ei leikkinyt välitunneilla. Kahdeksan vuotta kestäneen piinan jälkeen kaikki kuitenkin muuttui, kun vanhemmat löysivät pojalleen hoitomuodon, joka tehosi uskomattoman nopeasti. Vesiterapian ansiosta pojan elämää aikaisemmin todella paljon rajoittanut ihottuma katosi, ja poika on nykyisin kuin uudestaan syntynyt – energinen ja onnellinen.
Jos kuva ei näy, voit katsoa se täältä.
Viimeisen vuoden ajan pojan elämä on ollut joka päivä yhtä juhlaa. Hän on pysynyt vihdoin opettelemaan pyöräilyä, mikä ei ennen ollut mahdollista jalkojen ihottuman vuoksi. Myös meressä uiminen ja rannalla oleminen, leikit ja ystävine näkeminen ovat tulleet osaksi pojan elämää. Nyt kun ekseema on hoidettu, pojalla on tulevaisuudelle suuria suunnitelmia.
– Olen menossa olympialaisiin. Onko käsipallo olympialaji? Jos ei, niin ehkä sitten valitsen juoksun, Cohen kertoo.
Lähde: Kidspot
***
Sisältö ei valitettavasti ole saatavilla.