Joukko arkeologeja ja vapaaehtoisia tutkii Inarissa toisen maailmansodan aikana toimineen sotasairaalan historiaa ainutlaatuisen yleisökaivauksen yhteydessä. Pitkään unohduksissa ollut paikka on osoittautunut historiallisten jäänteiden aarreaitaksi.
Vettä sataa kuin saavista, mutta Inarin kirkonkylän lähistöllä sijaitsevaan metsään on lampsinut vapaaehtoisesti joukko värikkäisiin kurahaalareihin sonnustautuneita historiaintoilijoita.
Maanantaina alueella aloitettujen kaivaustöiden aikana arkeologit ja heidän johdollaan työskentelevät kymmenen vapaaehtoista pääsevät tonkimaan toisen maailmansodan aikaisen sotasairaalan jäänteitä.
Projekti on kaivausta johtavan arkeologi Oula Seitsosen mukaan ainutlaatuinen koko Euroopan mittakaavassa. Perinteisesti sotahistoriaan liittyvät kaivaukset on keskitetty etulinjoihin ja sotilasleireihin.
– Sairaalatoimintaan liittyneitä esineitä tunnetaan käytännössä aika huonosti, vaikka niistä on olemassa valokuvia ja manuaaleja. Valokuvienkaan alkuperää tai sijaintitietoja ei aina tunneta.
Ei ole siis ihme, että mukaan päässeet vapaaehtoiset ovat ottaneet kaivaustyöt vakavissaan.
– Keli on ollut äärimmäisen epäsuosiollinen, kun vettä on satanut aivan tauotta. Valituksia ei ole kuitenkaan kuulunut. He (vapaaehtoiset) eivät malttaisi millään lopettaa silloinkaan, kun päivä tulee täyteen, Seitsonen kertoo.
Inarin metsässä kaivauksella työskennelleet eivät ole kavahtaneet koko alkuviikon jatkunutta sadetta. Kuva: Oula Seitsonen / Helsingin yliopisto.
Kaivaus on osoittautunut aarreaitaksi
Lapin sota syttyi syyskuussa 1944, kun Suomen joukot ryhtyivät karkottamaan Lapissa palvelleita saksalaisia sotilaita Neuvostoliiton kanssa tehdyn sopimuksen mukaisesti.
Saksan joukot eivät häipyneet vähin äänin. Norjaa kohti vetäytyneet sotilaat polttivat mennessään lähestulkoon kaiken, mikä poltettavissa oli.
Samassa rytäkässä paloi myös Inarin sotasairaala, jossa oli ennen taisteluja hoidettu ilmeisesti myös Inarin kyläläisiä. Viime kesään saakka paikka olikin ainoastaan paikallisten tiedossa.
– Paikallishistorian harrastaja Matti Lehtola toi meidät tänne tutustumaan viime kesänä, kun hän esitteli meille Inarin kylän kohteita. Ennen sitä siitä ei ollut museoihmisillä mitään tietoa. Paikka on ollut vain kyläläisten tiedossa, Seitsonen sanoo.
Hiiltyneillä mättäillä maanantana aloitetut kaivaustyöt ovat edenneet nyt puoliväliin.
Saamelaismuseo Siidan sekä Helsingin ja Oulun yliopistojen yhteishankkeen tarkoituksena on valottaa "saksalaisten sotilaallisen läsnäolon materiaalisiin jäänteisiin liitettyjä moninaisia kulttuurisia arvoja ja merkityksiä", Siidan verkkosivuilla kerrotaan.
Seitsosen mukaan kaivaukset ovat tuottaneet tulosta, jopa enemmän kuin etukäteen osattiin odottaa.
– Löytöjä on tehty vaikka millä mitalla, jopa yllättävissä määrin.
– Enimmäkseen on tullut sairaalatoimintaan liittyvää tavaraa: erilaisia posliiniastioiden sirpaleita vaikka kuinka paljon, lasiampulleja, pakkassalvatuubeja ja muita lääketuubeja, kovassa kuumuudessa sulaneita sorsia, alusastioita ja lääketölkkejä.
– Jonkun verran on löytynyt myös ilmatorjuntaan liittyviä esineitä. Siellä on ollut tähtäinten palasia, panoslippaiden kappaleita ja ilmatorjunta-aseiden osia.
Kaivausten yhteydessä löydettiin sairaalakaluston lisäksi myös ilmatorjuntaan liittyviä esineitä. Kuvassa ilmatorjuntatykin tähtäin. Kuva: Oula Seitsonen / Helsingin yliopisto.
Yleisökaivauksen suosio yllätti järjestäjät
Inarissa tehdyt löydöt kuljetetaan ensin Helsingin yliopistoon tutkittavaksi, mutta niiden loppusijoituspaikka ei ole vielä tiedossa.
Seitsosen mukaan kaivausprojektin järjestäjien toiveissa on, että paikallishistorian kannalta merkittäville löydöille löytyisi vaalijoita pohjoisesta.
– Silloin niistä olisi hyötyä myös matkailun kannalta. Paikalliset voisivat perustaa näyttelyitä tai pieniä museoita, jotka toisivat alueelle lisää yöpymisiä, jotka ovat paikallisen elinkeinon kannalta ensiarvoisen tärkeitä.
Toivomus on osa laajempaa ajatusta, johon kuuluu myös paikallisten ja muiden historiasta kiinnostuneiden ulkopuolisten ottaminen mukaan kaivauksille.
– Nykyään on herätty yhä enemmän siihen, että kulttuuriperintökohteet tai historiallisesti merkittävät paikat eivät ole tärkeitä pelkästään ammattilaisille, vaan myös kaikille muille ihmisille.
– Yleisön mukaan ottaminen mahdollistaa sen, että saadaan mukaan sitä näkemysten kirjoa. Erilaisia tulkintoja asioista.
– Ei haluta pelkästään, että arkeologit tulevat ja tekevät vain keskenään asioita.
Inarin kaivausprojektista kiinnostuneiden määrä ja vapaaehtoisten innokkuus on lyönyt miehen ällikällä.
– Meillä ei ollut etukäteen mitään käsitystä siitä, miten suosittua tämä voisi olla. Olimme varautuneet suhteellisen pienellä tutkimuksella. Ilmoittautumislista oli kuitenkin kahdessa päivässä täynnä.
– Mukana on esimerkiksi kaksi lääkäriä ja yksi sairaanhoitaja, jotka ovat olleet varsin kiinnostuneita sairaalatoimintaan liittyvistä löydöistä ja tunnistelleet niitä innokkaina.
Inarissa sijainneen sotasairaalan alueella suoritetut kaivaukset ovat osa Helsingin yliopiston, Oulun yliopiston ja saamelaismuseo Siidan yhteistä Lapin synkkä kulttuuriperintö -hanketta. Kaivaukset järjestetään 1. - 5. elokuuta.
Kaivauksia johtaneen Oula Seitsosen mukaan alueelta on tehty löytöjä yllättävän paljon. Kuva: Oula Seitsonen / Helsingin yliopisto.