Laserkeilaus on tuonut arkeologiaan hyödyllisen keinon löytää ja kartoittaa muinaisjäännöksiä, kuten kivikautisia kyliä. Suomessa menetelmän käyttäminen on poikkeuksellisen helppoa, sillä Maanmittauslaitos tarjoaa korkeusmalleja kaikkien käyttöön.
Arkeologit ovatkin saaneet avukseen harrastajia, jotka ovat löytäneet kartoista kiinnostavan näköisiä kohteita ja ilmoittaneet niitä kenttätutkimuksia varten. Harrastajat ovat paikantaneet esimerkiksi lukuisia kivikautisia asumispainanteita.
Laserkeilaus on voinut jo tulla tutuksi uutisista, joissa kerrotaan viidakoista löydetyistä korkeakulttuureiden raunioista. Kuitenkin myös Suomessa Lidar-aineistoista on tullut arkeologeille lähes jokapäiväinen työväline viime vuosikymmenen aikana.
Laserkeilausta kutsutaan myös Lidar-kaukokartoitukseksi. Siinä pinnanmuodoista otetaan lasersäteiden avulla kolmiulotteisia malleja. Kuvista voidaan suodattaa kasvillisuus pois, jolloin alta paljastuu ihmissilmälle muuten näkymättömiä rakenteita.
Löydöt ulottuvat kivikaudelle
Arkeologi Oula Seitsonen Helsingin ja Oulun yliopistoista on käyttänyt menetelmää jo vuosia. Viime kesänä hän teki Lidar-kartoitusten pohjalta kenttätöitä Kilpisjärvellä, jossa tutkii Saksan sodassa jättämiä jälkiä.
– Aluksi laserkeilausaineistoa oli vain harvoilta alueilta kuten Helsingin ympäristöstä. Niissä näkyi hyvin esimerkiksi ensimmäisen maailmansodan linnoituksia ja sotilaiden majoituspaikkoja.
Sittemmin korkeusmalleja on kuvattu myös muualla maassa. Pohjanmaan rannikoilta on tutkittu esimerkiksi kivikautisia jätinkirkkoja, jotka ovat mäkien päälle rakennettuja kivivalleja. Löytöihin kuuluu myös lukuisia kivikauden kuoppatalojen jäänteitä. Asumispainanteet vaihtelevat parista metristä parikymmenmetrisiin rivitalomaisiin kohteisiin.
Laserkeilaus on kivikauden kylien etsimisessä hyödyllinen, sillä muinaisrantojen asuinpaikkoja voi löytää yllättävistä paikoista. Jääkauden jälkeisen maankohoamisen ja vesistöjen pinnanmuutosten takia kohteet voivat olla kymmeniä metrejä nykyrantoja korkeammalla.
Natsi-Saksan jälkiä löytyy runsaasti
Seitsosen väitöskirja Hitlerin arktisen sodan jäljistä julkaistiin viime vuonna. Konfliktien perintö -jatkohankkeessa hän yhdistää Lidar-aineistoa historiallisiin ilmakuviin, joista näkyy myös lumeen kaivettuja sodanaikaisia rakenteita.
Tutkijat ovat kartoittaneet Lapista tuhansia sodanaikaisia kohteita. Kulkureittejä on suunniteltu Lidar-karttojen pohjalta.
Lidar-kuvia otetaan lentokoneella, jonka laserkeilain skannaa maastoa tiheillä laserimpulsseilla. Raakadata käsitellään vielä eri mallinnus- ja visualisointimenetelmillä. Nykyään kartoituksia tehdään Seitsosen mukaan myös droneilla. Esimerkiksi Rapolan rautakautisesta linnavuoresta on tuotettu lennokin avulla tarkka korkeusmalli.
Maanmittauslaitoksen tavoitteena on, että koko maa on laserkeilattu kertaalleen vuoteen 2020 mennessä. Dataa käytetään arkeologian lisäksi esimerkiksi maastomallien valmistamiseen ja metsävaratiedon keräämiseen. Metsähallitus on käyttänyt laserkeilausta inventoidessaan alueillaan kulttuuriperintökohteita.
Unohdettu vankileiri näkyi hyvin
Lidar-aineistoa käyttää myös yksityinen historiantutkija Kalevi Mikkonen, joka on kartoittanut Rovaniemen seudun sota-aikaiset saksalaiskohteet. Hän pitää aiheesta myös blogia ja on kirjoittanut tietokirjan Parakkeja ja piikkilankaa.
– Aineistossa näkyy esimerkiksi isompien rakennusten betoniperustuksia, taisteluhautoja ja muita kaivantoja sekä vanhoja tien pohjia.
Mikkonen on löytänyt Lidarin avulla metsässä piilossa olevia kohteita, mutta siitä on ollut vielä enemmän hyötyä kohteiden kartoituksessa ja karttojen piirtämisessä. Eräs näistä paikoista on Kemijärven Naarmankairassa sijaitseva vankileiri, jossa Saksa piti venäläisvankeja hakkaamassa polttopuita.
– Paikallisilla oli tietoa alueesta, mutta siellä ei ollut käynyt muita tutkijoita. Leiri näkyi harvinaisen hyvin Lidar-aineistossa.
Mikkonen on toimittanut karttansa ja suuren määrän muuta aineistoa Lapin maakuntamuseoon. Monesta kohteesta ei pian ole mitään muuta jälkeä, sillä sodan jäämistöä häviää joka vuosi esimerkiksi asutuksen ja kulkureittien tieltä.
Karttapaikasta löytyy rinnevarjostuksia
Aloittelijan ei ole välttämättä kovin helppoa tulkita laserkeilauskuvia. Seitsonen vinkkaa, että rinnevarjostuksia voi tutkailla Karttapaikka.fi-sivustosta. Kiinnostuneimmat voivat hakea aineistoja MML:n avoimien aineistojen latauspalvelusta.
– Ammattilaiset saavat myös vääriä hälytyksiä aika ajoin. Kiinnostavan näköiset kohteet voivat olla esimerkiksi aineiston prosessoinnin tuottamia ilmiöitä.
Harrastajat ilmoittavat löydöistään yleensä suoraan jollekin arkeologille tai maakuntamuseoon. Seitsosen mukaan toiveissa kuitenkin on rakentaa kaikille avoin verkkopalvelu, jonka kautta voisi ilmoittaa karttahavaintojen lisäksi myös muista arkeologista löydöistä tai vaikka vanhoista valokuvista. Maastolöydöistä voisi raportoida heti paikan päältä mobiilisovelluksen avulla.
– Palvelua on suunniteltu ensi vaiheessa osaksi sotahistoriallista Sotasampo-portaalia, Seitsonen kertoo. Ratkaista kuitenkin pitäisi, mistä saadaan tarpeeksi ammattilaisia käsittelemään löydettyä aineistoa.
Liukukuvassa näkyy Helsingin Pirkkolan alueen ensimmäisen maailmansodan aikaisia puolustusvarustuksia, joita on visualisoitu laserkeilausaineiston avulla. Kuvassa voi verrata maastosta otettua ilmakuvaa ja laserkeilauskuvaa vetämällä liukusäätimestä.